Te joilla on ns. hankala perheenjasen, miten olette hyvaksyneet sen etta hanta ei voi muuttaa ja etta suhteenne ehdot ovat sellaiset kun ne ovat.

Muuten, jos kyse olisi ap:n miehestä, niin olisiko tässä viestissä muuta kun että JSSAP. Eli onko sisko tärkeämpi kuin aviopuoliso?

siis mulla on mies joka syyttää kaikkia muita joka asiasta ja on todella itsekeskeinen. Loukkaa muita tahallaan ja inttää että niinhän häntäkin on kohdeltu (joskus hamassa nuoruudessa, josta katkera ja huono itsetunto nyt...) Voi olla että silloiset tapahtumat onneton sattuma, mutta nykypäivänä täysin itseaiheutettua.



Siis, mitä tosiaan tehdä mun muuten hyvä mies kyseessä??

Jos omat hermot ei kestä siskoasi, niin ota aikalisä. Jos siskosi siitä loukkantuu, niin anna loukkantua, mutta älä poe siitä huonoa omatuntoa. Elä elämääsi ja kutsu mökillesi juuri niitä ihmisiä, joiden kanssa haluat aikaasi viettää. Jos siskosi on sinulle kuitenkin tärkeä, niin kutsu hänet ihan erikseen ja pyhitä vaikka joku viikonloppu kahdenkeskiselle ajallenne. Jos taas tiedät, että siitä ei tule mitään niin älä kutsu. Joskus voi joutua tekemään kipeitä ratkaisuja.

Hei ap!

Tekstisi oli kuin itseni kirjoittamaa! Siskoni on minua muutaman vuoden nuorempi ja jatkuvasti jossain " pulassa" . Kaikki tekevät aina parhaansa häntä auttaakseen ongelmissa mutta " arvostella" tai neuvoa ei saa. Syy ei ole koskaan hänessä ja auttajat saavat osaksensa haukut jos erehtyvät " elämässä opastamaan" . Hän on myös useaan otteeseen välimme katkaissut erittäin kovasanaisesti ja jonkun ajan kiukuteltuaan saattaa soittaa juuri vaikka kyytiä jonnekin tms. Samoin uusi sota on päällä jos et " halua" eli ehdi silloin... Tätä on kestänyt vuosia ja nyt alan itse olemaan siihen tosi väsynyt. Juuri nyt välimme ovat katkolla koska " hän ei jaksa" , koska minä en usko häntä eräässä jutussa vaan muita (siis hänen mielestään).

Kunpa tähän olisikin jokin helppo käytösratkaisu tms. jolla voisi pitää edes jonkinlaiset hyvät välit muuten niin rakkaaseen sisareen mutta ainakin omalla kohdalla pelkään ja luulen ettei se vain kertakaikkiaan onnistu.

Voimia sinulle ap, toivottavasti sisaresi oppii arvostamaan sinua ja lopettaa sinulle " kiukuttelun" !

siskosi vaikuttaa samanlaiselta.

Helpommalla pääset kun pidät välimatkaa. Siskosi tulee muuten pompottamaan sinua loppuelämäsi ja sinä etsit syytä itsestäsi.

tai sitten se huononemaan, ikävä kyllä tulosta ei taida tietää etukäteen.

Ehkä kannattaisi jättää se luoviminen vähemmälle ja kohdella siskoa kuten uhmaikäistä - jämäkästi mutta ystävällisesti. Siskosi ei voi saada tahtoaan lävitse sellaisissa asioissa, jotka ovat sinun päätettävissä ja jotka koskevat sinun valintojasi ja toimintaa. Silti ei siis tarvitse olla töykeä. Siten teidän välinen vuorovaikutus tulee pakostakin muuttumaan - sitähän sinä taidat haluta, sillä nyt tilanne on sietämätön?

Pakko yrittää vaan antaa mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Kerron vain ihan pakolliset asiat, enkä koskaan mitään ylimääräistä henkilökohtaista. Tosin ei se häntä kiinnostaisikaan. Anopin kohdalla tämä on varmaan helpompi tilanne, kun en ole koskaan hänestä mitään sydänystävää luullutkaan.

En kutsu kylään, mutta en kielläkään. En soita, mutta vastaa jos jompikumpi soittaa ja kuuntelen. tulevat milloin tulevat ja toivon mukaan lähtevät pois parin tunnin vierailun jälkeen (paitsi miehen sisko, siispä käytän hyväkseni, siivousta, lapsenvahtihommia ym löytyy aina). Onneksi molemmat asuvat yli sadan kilometrin päässä, joten vierailut ovat tosi harvinaisia. Ikävä kyllä molemmat ovat neiti-ihmisä, toinen yli nelikymppinen ja toinen yli viisikymppinen,

joten itsekkyys kukoistaa.

Mitäs sille vois tehdä, en halua erota. Ei väkivältaa eikä alkoholiongelmaa, hyvä isä joten periaatteesta en eroa. Siedän siis.

mutta hän ei IKINÄ huomioi ketään. Jos nyt alan toimia kuten hän, minä olen taas se paska, joka ei pidä yhteyttä. Eli jos on alusta alkaen ollut välinpitämätön, saa sitä olla aina?

Lopeta vaan ihan kylmästi ja anna olla.

Esimerkiksi ei halunnut tulla mökillemme, koska ei pidä yhdestä samaan aikaan tulevasta vieraasta. Kutsuin ja hän tiuski ja oli marttyyria, että miten hän edes voisi ajatellaakaan tulemista juuri tuolloin kun sekin on siellä. Sanoin että YMMÄRRÄN, että hän ei halua tulla SIKSI kun SEKIN on tulossa. Sanoin kuitenkin että on tervetullut. En enää ehdotellut sopimista sen toisen kanssa, koska sisko ei ole tähänkään asti halunnut sitä tehdä. No mökkiviikonlopun jälkeen sisko oli vihainen, kun häntä ei haluttu mukan ja hänet syrjäytettiin porukasta eikä hän voi ikinä selvittää riitaa sen toisen kanssa, kun kaikki ovat sen toisen puolella ja häntä vastaan. Siis ilmeisesti vain siksi, että olivat mökillä tämän toisen kanssa yhtäaikaa.



ap

Sano suoraan mitä mieltä olet. Itsehän siskosi nuo tilanteet aiheuttaa. Ja anna olla, jos ei ymmärrä.

kuin siskosi kanssa?

Vaikka me lapset ollaan jo kohta 30, siskoa pitää silti jotenkin aina " enemmän ymmärtää leikeissä" . Vanhemmatkin on herkkiä aina moittimaan minua eikä koskaan siskoa. Esim tuossa mökkiasiassakin oli vähän vikaa minussakin, kun en esimerkiksi kutsunut siskoa kuin kerran, kun olisi pitänyt vielä viikolla soitella että tulisit nyt viikonloppuna ja sitten sisko oli saanut sellaisen käsityksen, että häntä ei oikeasti haluta, ja sekin oli minun vika. Olin jotenkin sellaisen hänelle antanut. Olen niin v:n kyllästynyt olemaan aina vastuussa aikuisen ihmisen ailahtelevista tunteista ja pyytelemään koko ajan anteeksi ja myöntämään mitä olisin voinut tehdä paremmin.

ap

että sinä myös tahallasi aiheutat noita tilanteita. Varsin lapsellista.

Jos on pakko tulla toimeen, tullaan sen verran toimeen kuin on pakko. Muuten voi ottaa reippaasti etäisyyttä.

Jos olet kerran pyytänyt ja on kieltäytynyt, niin oma vika. Oishan tuo itte voinut ottaa vielä yhteyttä ja kysyä, voisiko sittenkin tulla. Turhanpäivästä huomionhakua vaan siskollasi !

kantaa heidän riitaansa enkä asetu kummankaan puolelle. Eihän minulla olisi ketään tuttavaa, jos suuttuisin samaa vauhtia kuin sisko. Sitä paitsi riita oli sellainen kun sisko ymmärsi tämän toisen puheen arvosteluksi. Keskustelu oli taas sellainen että kukaan muu ei voinut ajatellakaan että se liittyisi siskoon. Eikä sisko arvostaisi minun taustatukea hänelle millään lailla.



ap

Okei.



Mutta joka tapauksessa minusta olisi järkevintä vaan selvittää välinsä siskoon AIKUISENA ja lopettaa 30 vuoden painolastin hilaaminen mukana.