Munasarjaa vihkoo syvään hengittäessä alkuraskaudessa

Pientä vihlontaa ihan normaalisti hengittäessä

Nostan

Muistan nuo ajat; ylianalysoin jokaisen pikku nippaisun, varpaan nykimisen ja kissan viiksikarvojen liikkeen pelätessäni kohtukuolemaa, keskenmenoa tai vähintään kehitysvammaa.

Ja vauvan synnyttyä pelkäsin kätkykuolemaa, sitä että kissa tukehduttaa vauvan ja että anoppi pudottaa nyytin, puhumattakaan siitä että liukastun vaunulenkillä ja vaunut liukuvat auton alle ja/tai komeetta jysähtää niskaan. Pelkäsin oikeesti kaikkea ja linnoittauduin lopulta sisälle.. makasin lattialla vauvan kanssa, olin vuorannut lattian petarilla ja siinä maatessani vauva kainalossa kesken imetyksen nukahtaneena pelkäsin vauvan tukehtuvan rintaan ja kattolampun putoavan vauvan päälle.. Niin pelkojeni vallassa olin.

Mieheni ja anoppini lopulta tajusivat tilanteen ja sain apua ja oikean lääkityksen.

Apua on tarjolla, puhu neuvolassa. T. Nyt jo viiden äiti.

No eiköhän tuo ole ihan normaalia.. muistelisin raskaanaollessani tunteneeni nippaisuja ja kolotusta vaikka missä.. ei huolta :)

Mietim vain ettei ole kohdunulkoinen. Kaipa tämä sitten on normaalia, tuolta puolelta irtosi munasolu, kaipa se keltarauhanen siellä aiheuttaa kipuilua

Hoh hoijaa, mikä sinä olet sanomaan että se on munasarja joka vihloo: viskeraalinen kipu ei ikinä ole eksaktisti paikannettavissa niin kauan kuin ei ole fyysistä vauriota. Todennäköisemmin kyseessä on jokin ligamentti tai lihasperäinen kipu jonka paikannat väärin tai vika on korvien välissä. Turha lässyttää: "kyllä minä kehoni tunnen", ihmisanatomia ei toimi niin.

Ihan normaalia, mulla oli paljon kipuja alavatsalla alkukuukausina. Venymiskipuja tms., jotka vihlaisivat yks kaks.

Vierailija kirjoitti:

Hoh hoijaa, mikä sinä olet sanomaan että se on munasarja joka vihloo: viskeraalinen kipu ei ikinä ole eksaktisti paikannettavissa niin kauan kuin ei ole fyysistä vauriota. Todennäköisemmin kyseessä on jokin ligamentti tai lihasperäinen kipu jonka paikannat väärin tai vika on korvien välissä. Turha lässyttää: "kyllä minä kehoni tunnen", ihmisanatomia ei toimi niin.

Toivottavasti noin töykeä ihminen ei ole hoitoalalla.

Raskaudessa normaalin sisään mahtuu PALJON kipua ja kolotusta, mutta aina jos itsellä huoli alkaa mennä ihan yli ja yöunet menee, niin kannattaa käydä tarkistuttamassa tilanne. Onnea odotukseen!

Vierailija kirjoitti:

Muistan nuo ajat; ylianalysoin jokaisen pikku nippaisun, varpaan nykimisen ja kissan viiksikarvojen liikkeen pelätessäni kohtukuolemaa, keskenmenoa tai vähintään kehitysvammaa.

Ja vauvan synnyttyä pelkäsin kätkykuolemaa, sitä että kissa tukehduttaa vauvan ja että anoppi pudottaa nyytin, puhumattakaan siitä että liukastun vaunulenkillä ja vaunut liukuvat auton alle ja/tai komeetta jysähtää niskaan. Pelkäsin oikeesti kaikkea ja linnoittauduin lopulta sisälle.. makasin lattialla vauvan kanssa, olin vuorannut lattian petarilla ja siinä maatessani vauva kainalossa kesken imetyksen nukahtaneena pelkäsin vauvan tukehtuvan rintaan ja kattolampun putoavan vauvan päälle.. Niin pelkojeni vallassa olin.

Mieheni ja anoppini lopulta tajusivat tilanteen ja sain apua ja oikean lääkityksen.

Apua on tarjolla, puhu neuvolassa. T. Nyt jo viiden äiti.

Onko mikään ihmekään kun netti on pelotteluja täynnä.

Ihan sama mitä googletat, niin silmien eteen paiskautuu tusinan verran linkkejä niihin hirveimpiin vaihtoehtoihin.

Minulla niin ikään tuntui ikävältä munasarjan tuntumassa alkuraskaudessa ja toki sitten vilkaisin netistä, että onko normaalia. No sieltähän tykitettiin hakuvastauksiksi tietoiskuja kohdunulkoisesta raskaudesta jne. Onneksi ei ollut meillä siitä kyse.

Sen jälkeen en googlettanut enää yhtäkään raskausvaivaa, tuo aiheutti jo ihan tarpeeksi stressiä.

Käytännön työssä paljastuu, että naiset eivät tiedä munasarjojensa sijaintia. Yksi epäili munasarjakipua, kun oli keskiselässä arkuutta. Toinen oli tunnustellut isoja häpyhuuliaan, tuntenut niissä jonkinlaista rosoisutta ja arveli syyn olevan munasarjoissa.