Mikä olisi mukava helppo pienehkö koira ison palveluskoiran kaveriksi?
Tiedän lähes kaiken palveluskoirista, olen aina ollut palveluskoiraihminen. Nyt onkin sellainen tilanne, että perheeseemme halutaan hankkia pikkukoira, mukava, välitön, seurallinen helppohoitoinen kaveri.
Vaatimuksena olisi, että ei saa olla agressiivinen, ei saa olla riistaviettinen, ei räksytä, ei dominoi eikä yritä olla mitään muuta kuin kiva lapsiperheen seurakoira. Arkaa koiraa emme halua, koiran pitäisi olla sopeutuvainen ja erittäin hyvähermoinen koska kasvaa palveluskoirien kanssa ja ympärillä on aina härdelliä. Turkki ei myöskään saa olla liian vaikeahoitoinen, ja ehdoton vaatimus olisi että kyseessä olisi mahdollisimman terve rotu!
Kommentit (27)
Jos ap tiedät paljon koirista, niin toki sinulla on suhteita koiratuttavuuksiin, kasvattajiin, joilta saat enemmän ja asiantuntevampaa tietoa kuin täältä.
Sinulla on vaatimuksia aika lista, mutta koiraihmisenä ymmärrät varmaan, että mitään elinikäisiä takeita eläimen terveydestä ja luonteesta ei voi antaa, vaikka yleisiä suuntaviivoja toki; eläimet ovat aina yksilöitä.
Villakoira. Tervepäinen, fyysisesti terve, oppivainen. Voi valita minkä koon haluaa, ja kun pitää turkin sporttisen lyhyenä, niin ei tule puudeli -fiilistä.
Vierailija kirjoitti:
Staffi..
Staffeilla on taipumusta dominointiin ja aika sairaita ovat, on allergioita ja muita ihovaivoja, silmävaivoja ja lonkat on huonoja.
Toki minulla on koiratuttavia ja ideoita itsellänikin, mutta yritän nyt tehdä laajempaa kartoitusta, kun kaikissa roduissa on jotain joka ei sykähdytä. Toki tiedän ettei takeita ole, mutta esimerkiksi shelteillä on suuri taipumus räksytykseen ja arkuuteen, se olisi muuten meidän valinta mutta tuo taipumus pohdituttaa vielä.
chihuahua - räkyttäjä, liian pieni, napoleonkompleksinen
staffi - turhan dominoiva koiralaumaan palveluskoirien kanssa, liian vaativa myös lasten ulkoilutettavaksi
villakoira - se ulkonäkö ei yhtään miellytä. Luonnetta on kaikki kyllä kehuneet. trimmaaminen miinusta, sama juttu noiden bolognesejen ja cottoneiden kanssa.
Tiedän että olen vaativa, mutta jos viitsitte lukea nuo mun "vaatimukset" ja yrittää ehdottaa sopivaa rotua, olisin kiitollinen.
Vielä yksi, suuri toivomus: ei taipumusta karkailla.
ap
Kääpiösnautseri. Hieno koira eikä mikään hysteerinen fifi pienestä koostaan huolimatta.
Kääpiösnautseri! Helppo kouluttaa, rohkea ja jaksaa pitkiäkin lenkkejä yms toimintaa hyvin.
Pliis, älä anna lasten taluttaa minkään rotuista koiraa, siitä ei seuraa kuin ongelmia.
Sheltti. Toki jotkut niistä räksyttävät, mutta tuntemistani neljästä yksikään ei ole räkyttäjä. Turkkia sillä on, mutta kokemuksella voin sanoa että on niin pieni ettei siinä kauaa nokka tuhise kun sen harjaa, pestä ei tarvitse sen useammin kuin muitakaan. Varautunut vieraita ihmisiä kohtaan, ainakin useimmat. Sosiaalisia ja ihania oman perheen kesken, ja niiden kanssa keihin on tutustunut. Helppo koira jonka kanssa mahdollista myös harrastaa.
Aika kova vaatimuslista. Sen varmaan pitäisi pysyä lenkillä mukana, joten sanoisin että walesinterrieri tai joku terrierirotu. Karva kypsyy kerran vuodessa, ja nyppiminen on suorastaan terapioivaa puuhaa. Itsellä on sekä tyttösaksanpaimenkoira että irlanninterrieri-walesinterrierimix. Sakusta lähtee karvaa enemmän tai vähemmän, mix:tä aika vähän.
Dominointia on vaikea sanoa. Meidän terrieri tulee hyvin kaikkien kanssa toimeen, myös appiukon uroskoiran Hepun kanssa, pomottaa sitä jonkun verran, mutta ruokakupille ei ole asiaa, siitä Hepulla on painava sana. Sukupuoli on se ratkaiseva tekijä, ja kastrointi. Ja kun toi meidän narttu jotain sanoo, niin pojat on ihan hiljaa. Viisaaksi terrieriä ei voi kehua, pässi on, mutta ystävällinen, ja jonkun verran se haukkuu oravia ja myyriä.
Bullterrieri, ovat yllättävän kilttejä koiria usein. Ulkonäkö ei toki kaikkia miellytä mutta onpahan persoonallisen näköinen. Bullterriereillä voi kyllä olla OCD-häiriöitä joskus.
Villakoiraa yritän tyrkyttää vieläkin, turkki on helppo kun pitää sen ihan lyhyenä, eikä sitä silloin edes villakoiraksi ulkonäöltään moni tunnista.
Entäpä tanskalais-ruotsalainen pihakoira?
Vierailija kirjoitti:
Pliis, älä anna lasten taluttaa minkään rotuista koiraa, siitä ei seuraa kuin ongelmia.
Outo kommentti ottaen huomioon että et tiedä minkäikäisistä ja millaista lapsista on kyse.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pliis, älä anna lasten taluttaa minkään rotuista koiraa, siitä ei seuraa kuin ongelmia.
Outo kommentti ottaen huomioon että et tiedä minkäikäisistä ja millaista lapsista on kyse.
ap
Jos puhut lapsista, oletan että kyseessä on alle 18-vuotiaita ihmisiä. Lapsilla eikä vielä teini-ikäisilläkään ei ole niin paljon järkeä päässä että niitä voisi päästä koiran kanssa liikkumaan julkisille paikoille ilman aikuisen valvontaa.
Eilen otin kiinni meidän lähikaupan pihasta alakouluikäisiltä tytöiltä karanneen cotonin. Oli juoksemassa täysillä kohti tiellä kulkenutta belgiä hihna perässä roikkuen.
Viime viikolla kun olin meidän palveluskoirarotuisen koiran kanssa haravoimassa pihalla, ohi kulki alakouluikäiset tyttö ja poika koiranpennun kanssa, en tuntenut rotua. Toinen heistä kiljaisi, että "katso, tuolla on koira" ja lähtivät juoksemaan pennun kanssa meidän pihalle. Onneksi meidän koira ei mennyt vahtimoodiin, muuten olisi voinut käydä huonosti sekä pennulle että pennuille. Toki sanoin lapsukaisille, että ikinä ei saa tuolla tavalla juosta vieraaseen pihaan, eikä päästää omaa koiraa nuuskimaan vierasta koiraa ilman lupaa.
Meidän lähellä on päiväkoti, jonka aidatulle pihalla käy melkein joka ilta kaksi yli 15-vuotiasta tyttöä pitämässä vapaana collieta. Kun niille huutaa, että päiväkodin pihaan ei saa mennä koirien kanssa, vastauksena on keskisormen näyttöä.
Jos noiden yllämainittujen vanhemmilta asiasta kysyisi, olisivat lapset varmasti vastuuntuntoisia ja kokeneita koiraihmisiä joille voi huoletta antaa koiran kuin koiran talutettavaksi... Vanhemmat osaavat olla täydellisen sinisilmäisiä lastensa suhteen, joten samaa mieltä edelleen, lapsia ei saa päästää missään nimessä koiria taluttamaan, ovat vaaraksi itselleen ja omalle koiralle puhumattakaan muista ihmisistä ja koirista.
Sheltille ääni täältäkin. Meidän sheltti on todella hiljainen kun puututtiin haukkuherkkyyteen ihan pienestä pitäen. Arkuudesta ei meidän yksilöllä tietoakaan, toki tämä on koirakohtaista mutta vanhempien luonteesta voi jotain päätellä, ja kunnon sosialistaminen auttaa myös. Pärjää vähemmälläkin liikunnalla ja aktivoinnilla mutta jaksaa myös touhuta! Ei dominoiva ja tulee toimeen kaikkien kanssa.
Mittelspitz tai keeshond. Myös kääpiösnautserille ääni täältä.
Mitenkäs olisi vesikoirat? Tai pienet vinttikoirat, whippet tai podenco?
Joku pikku puudeli, coton de tulear, bolognese.. mitä näitä nyt on.