Miksi en tule toimeen anopin kanssa?

Olen itsekin ihmetellyt miksi en tule toimeen anopin kanssa. Seurustelun alkuaikoina naljaili ja piilovittuili jatkuvasti, mutta nyt näyttää oikeasti muuttunees täysin. Silti minulla on vaikeuksia luottaa tähän muutokseen ja tulkitsen kaiken mitä anoppi tekee uhkaavaksi tai laskelmoiduiksi "siirroiksi" jolla saa puukotettua taas selkään. Miten pääsisin tästä asenteesta eroon, jotta voisin itsekin saada mielenrauhaa eikä tarvitsisi enää etsimällä etsiä piilomerkityksiä hänen sanomisistaan tai tekemisistään?