Ystävä alkoholisoituu, onko mitään enää tehtävissä?
Jokin aika sitten ystävämme alkoi osoittaa masennuksen merkkejä. Kukaan ei kuitenkaan asiaan sen kummemmin reagoinut, koska kyseessä on ehkä vähän masennukseen taipuvainen vaikkakin perusluonteeltaan iloinen ja lämmin persoona - sellainen rakastava, joka meidät muutkin oli tuonut yhteen. Ystäväporukkamme välit olivat rakoilleet jo jonkin aikaa, riidat eivät tosin liittyneet tähän masentuneeseen ystävään. Se verotti meitä myös, ei oikein huomattu asiaa ja ajateltiin sen johtuvan riitelystä.
Pian ystävä kuitenkin alkoi juoda paljon alkoholia. Mitä enemmän hän joi, sitä enemmän hän vetäytyi omiin oloihinsa. Täytyy myöntää, ettemme tässäkään kohtaa juuri tehneet mitään. Kaveriporukkamme oli melko hajanainen emmekä juuri enää pitänyt yhteyttä toisiimme, kun olimme niin riitaantuneita - kukaan ei myöskään enää viettänyt aikaa tämän masentuneen ystävän kanssa, kukaan ei enää pitänyt häneen yhteyttä. Hän oli ollut aina ennen se, joka ehdotti tapaamisia ja piti porukkaa koossa positiivisuudellaan, mutta kun me muut riitaannuimme, hänkin tavallaan unohtui. Hän löysi muutaman uuden kaverin (niitä ei hänellä juuri ollut, olimme kaiketi hänen ainoat ystävänsä) ja aloitti juomisen.
Hiljalleen hän myös eristäytyi pahemmin ja pahemmin. Saimme kuulla, ettei hän enää tapaa näitä uusiakaan ystäviään. Häneen on vaikea saada yhteyttä, hän ei tule juttelemaan oma-aloitteisesti eikä vastaa enää viesteihin tai puheluihin. En tiedä, käykö hän enää töissä. Elossa on, olemme käyneet ovella. Ikkunoissa on valo ja liikettä näkyy, mutta ovea ei avaa ja verhotkin ovat useimmiten kiinni. Jonkun verran ilmeisesti pitää yhteyttä uusiin ystäviinsä, hekin ovat olleet huolestuneita mutta ystävä on ilmeisesti kieltänyt kertomasta mitään itsestään meille vanhoille ystäville. Kokee ehkä, että hylkäsimme hänet.
Kyse on ihmisestä jolla on hyvä sosioekonominen asema, ei rahahuolia, vakituinen työ (en tiedä, käykö hän enää juomiseltaan edes töissä). Ehkä vähän herkkä luonne, kovia kokenut ja siksi ottaa asioita hyvin raskaasti. En usko, että hänen tilanteensa johtuu riitelystämme, jonkin on pakko olla pahemmin vialla. Ehkä hän ei halunnut vaivata meitä ongelmillaan silloin, kun välimme alkoivat rakoilla.
Onko mitään tehtävissä, jos yhteyttä ei saa? Auttaako sosiaalitoimisto tms, jos hän ei apua halua?
Kommentit (10)
Jos haluaa olla rauhassa, antakaa olla hetken aikaa. Jokainen tarvitsee joskus omaa tilaa ja joskus se ärsyttää vain suunnattomasti että joku ramppaa oven takana ja kyselee kuulumisia. Ymmärrän huolesi täysin.
Jos jatkuu vielä pidemmän aikaa, niin sitten menette sillä teidän porukalla oven taakse ja mietitte mistä kiikastaa ja miksi. Jos ei ota teitä sisään tms, niin sanoisin että antakaa olla. Jos ei apua halua, niin sitä on turha väkisin yrittää antaa.
Ei oikein ole mitään tehtävissä, kun ette ole lähisukulaisia. Jos ihminen haluaa ryypätä itsensä katuojaan niin hän tekee sen yleensä siitäkin huolimatta, että edes lähisukulaiset yrittäisivät puuttua asiaan.
Alkoholiriippuvaisuus on suurempi voima kuin ystävyys niin kauan, kun henkilö itse ei halua tilanteeseen muutosta. Vain oma halu voi johtaa muutokseen. Ja muutoksen haluaminen yleensä alkaa vasta kun on tehty pohjakosketus useampaan kertaan, jos sittenkään. Jos ystävät ja viina laitetaan vastakkain niin viina voittaa, kuten huomasitte.
Voitte toki mennä kolkuttamaan ovelle ja laittaa viestiä postitse niin olette ainakin tehneet mitä voitte. Hyvin todennäköisesti se ei tule muuttamaan tilannetta. Todennäköisesti uudet kaverit ovat viinankäyttöön myönteisemmin suhtautuvaa väkeä, jolle häviätte suositummuuskilpailun kuusinolla.
Vaikka olisitte yhä läheisiä ja tekemisissä joka päivä, niin silloinkin on melkeinpä mahdotonta tehdä asialle mitään, omien kokemusteni mukaan. Sen kaikkein tärkeimmänkin ihmisen järkipuhe kaikuu kuuroille korville ja apua ei oteta vastaan.
Tipauttakaa kirje postiluukusta ja toivokaa että ottaa sen johdosta itse yhteyttä? Eipä tuossa oikein muuta enää voi.
Häneen ei olla siis saatu yhteyttä noin kolmeen kuukauteen. Aluksi ei edes tajuttu yrittää, annettiin vain olla. Ovella on käyty, ei avaa. Ei vastaa vanhemmilleen. Uudet ystävät ovat ilmeisesti ihan tavallisia hekin, eivät mitään rapajuoppoja, työssäkäyviä aikuisia. Hekin ovat olleet huolissaan, mutta ystävämme on vannottanut heidät pysymään hiljaa. On kuulemma jaksoja, jolloin hän eristäytyy täysin.
Vaikea uskoa, että tämä on edes totta, kun kyse on kuitenkin "ihan tavallisesta" ihmisestä joka on aina ennen käyttänyt alkoholia joskus ja jouluna. On jopa paheksunut juomista. Hyväosainen, työssäkäyvä ihminen, niin positiivinen ja iloinen. :(
Syyttäkää vain itseänne. Aivan uskomatonta että ystävällänne on tuollaisia "ystäviä", ei ihme ettei halua olla tekemisissä!!
Jos ihminen haluaa juoda niin hänhän juo. Siihen ei auta puhe, ei rukoilu. Sen muutoksen on lähdettävä hänestä itsestään. Alkoholismi on kavala sairaus, mutta siihen et sinä eikä kukaan kavereistasi voi vaikuttaa muuten kuin ettette ainakaan kuskaa hälle viinoja.
Kuinka joku osaakin olla noin tekopyhä kuin Ap ja tuo kirjoittaja nro 3: "Alkoholiriippuvaisuus on suurempi voima kuin ystävyys..." ja "Jos ystävät ja viina laitetaan vastakkain niin viina voittaa..." ym. liejua, kun kysymyshän on siitä, että Ap ja muut tämän puheena olevan henkilön "ystävät" (sic!) hylkäsivät hänet. On siinä ollut varsin reilujen ihmisten porukka, ei voi muuta sanoa.
Jos tällä eristäytyneellä ja alkoholisoituvalla ihmisellä on tuollaisia inhottavia iilimatoja ystävinään, niin hän ei tosiaankaan tarvitse vihollisia mihinkään.
Ap, minä en kehtaisi enää osoittaa "huolestuneisuuttani" tuossa tilanteessa. Eikä liioin kirjoittaja nro 3:lla ole vähintäkään oikeutusta jäykkään moralismiinsa, kun ei näköjään ymmärrä tuon "ystäväporukan" todellista olemusta: kirjoittaja nro 3 on sokea sille. Mahtaisikohan se johtua siitä, että hän on itsekin samanlainen "ystävä" muille kuin Ap ja hänen porukkansa?
musta kuulostaa aika huonolta kaveruudelta, sori vaan.
No minkä sille mahtaa jos ei halua olla tekemisissä? Aikuinen ihminen tekee niinkuin tahtoo.