tosi hyvä juttu uuspeerheestä uudessa Vauvalehdessä

Totuus on usein aika karu. Kokemusta on.

kun uusperheellisiä tunnutaan pitävän usein epäonnistuneina suhteessaan, ja ikäänkuin uusperhe olisi joku hirveä sekamelska, missä ei voi lapset olla mitenkään onnellisia.

Yleensä lehdis aina hehkutetaan kuinka " me ollaan niin onnistuttu tässä uusioperheessä" . Rasittaa lukea, kun itse elää uusperheessä ja ei se TODELLAKAAN ole aina mitään herkkua, itse asiassa yhtä kompromissia ja vähän väliä miettii, et olikohan tää nyt sit niin hyvä juttu. Olihan siin lehdes häpiend mut kuitenkin niitä samoja juttuja mitä itekin miettii, et ei oikeesti koskaan rakasta toisen lapsia kuin omia, niin se vain on

mä tunnistin jutusta sen tunteen, että ahdistaa, kun lapset pitää uusperheen elämää aina niin ihanana, kun lapset siellä vain viikonlopun ja saavat aina kaikkea kivaa, lahjoja, karkkia ja hupia mielin määrin. Meillä se on sitä ankeaa arkea...

siis siitä ettei eletä kahden kodin elämää?

Hän ehti kuitenkin asua äitinsä kanssa " kahdestaan" (lue: vaihtuvien miesystävien kanssa) monta vuotta ennen meille muuttoaan, joten menneisyys toisessa perheessä on läsnä hänen totuttujen reaktiotapojensa yms. kautta. Hän ei ole esimerkiksi oikein koskaan uskaltanut kiittää tai kehua minua mistään ääneen, koska olin äidille punainen vaate. Tiedän silti, että hän rakastaa minua kuten minäkin häntä ja välimme ovat erittäin hyvät.

kyllä uusperheellisyys on aina vaikeeta. Itse elän toisessa uusperheessä jo....