Miltä tuntuu olla lihava nainen?

Laihuutta halveksutaan ainakin tällä palstalla lihavuutta enemmän.

Ajattelen. Ja pääsevätkin, ei miestä arvostella ulkonäön perusteella samalla tavalla. Mies löytää myös lihavana vaatteita helpommin, äksää vaan paitaan lisää ja vyöhön uusi reikä niin se on siinä. Naiselle ei ylipainoisena tahdo sopia mikään, rintaliivit puristaa ja kauppojen farkkuvalikoima on pelkkää slim fitiä ellei siirry puolijoukkueteltta-osastolle.

Ihan ok. Joskus hengästyn enemmän kuin haluaisin. Tykkään muutenkin löysistä, poikamaisista vaatteista. Mies tykkää pehmeästä ja muodokkaasta vartalomallista.

Pahalta tuntuu

Siis oma mies :D

Vierailija kirjoitti:

Pahalta tuntuu

Rikoo on riskillä ruma 😃

Olen näkymätön.

P u lukka kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pahalta tuntuu

Rikoo on riskillä ruma 😃

Tiukat vaattet sopivat nimenomaan lihaville tytöille ja naisille, jotka omistavat vatsa- ja/tai selkämakkarat. Laihoille ja pömppis/säkkimahalihaville ne eivät sovi.

Ei pelota yöllä liikkua ulkona yksin.

Saan ainakin huonompaa palvelua joka paikassa kuin normaalipainoinen saman ikäinen nainen. Minua mulkoillaan myös usein avoimen paheksuvasti. Ihan ihmissuhteissakin lihavaa naista pidetään yksinkertaisempana kuin normaalipainoisia naisia.

Hyvältä tuntuu, kiitos kysymästä! Olen 170cm/85 kg, ja sinut oman kehoni kanssa. <3 

Ihan hyvältä, tietty jos joku pölvästi tulee kommentoimaan jotain asiatonta, niin tuleehan siitä tietty paha mieli.

Koen kyllä, että lihava mies pääsee helpomalla esim. ulkonäköpaineita ja jopa pariutumismahdollisuuksia ajatellen (lihava mies on "aito tosimies" tai "nallekarhumainen",  nainen on vain lihava).

Vierailija kirjoitti:

Ei pelota yöllä liikkua ulkona yksin.

Paino on voimaa, ylipaino ylivoimaa.

Kuitenkin pariutumismarkkinoita hallitsevat naiset eivätkä lihavat tavismiehet kelpaa edes lihaville naisille.

Olen ollut joitain vuosia lihava. Joo, ihan empiirisen tutkimuksen nimissä..

Ei hävetä, koska se on oma valinta. Minä päätän kehostani.

Naisten ulkonäöstä kyllä puhutaan enemmän, ja aina se on jotekin vinossa ja väärä se keho: liian laiha, väärässä kohtaa joku muhkura ja toisessa ei jne.

On jotenkin kapinallista olla lihava näinä aikoina jolloin pelkällä maximus gluteuksen treenaamisella voi päästä julkisuuteen.

Lihavuus myös suojaa. Papparaiset ei heittele ihmeellisiä kommentteja ja olet "näkymätön".

Jos papereiden kysyminen ja liian nuori naama häiritsee, hanki 20 kiloa lisää. Olet yhtäkkiä vanha.

Terveyteni ja loppuelämäni takia olen nyt kuitenkin palaamassa takaisin vanhaan kehooni. Ja sekin on sitten juuri sellainen kuin minä haluan. Enkä aio ottaa kinkuistani kuvia instaan.

Olen ollut sekä sairaalloisen ylipainoinen että normaalipainoinen, joten voin vertailla näitä kahta. Ylipainossa pahinta oli hengästyminen, esimerkiksi portaiden nousu oli yhtä tuskaa. Vaatteita löytyi kyllä kaupoista, mutta esimerkiksi housut kuluivat aika äkkiä reisistä puhki. Minulle ei paljon huudeltu eikä huomauteltu, ennemminkin läski oli jonkinlainen suojakuori jonka sisällä olin piilossa ja turvassa.

Hoikkuudessa taas on parasta ettei enää hengästytä ja voin kiivetä reippaasti isojakin ylämäkiä. Sen sijaan lähes jatkuva palelu ei ole kovin kivaa. Olen enimmäkseen kiusaantunut saamastani huomiosta, se on outoa eikä tunnu hyvältä. Yksikin naapurimies, joka ennen hädin tuskin nyökkäsi vastaan tullessa, nyt oikein tuppautuu seuraani.

Yksi hassu pieni yksityiskohta vielä: kun olin lihava, minua väistettiin jalkakäytävällä kävellessäni. Kai ihmiset ajattelivat, että jos tuo massa vyöryy päälle, siinä voi tulla pahempiakin vammoja. Nyt kukaan ei väistä minua, vaan kävelevät päälleni, jos en itse siirry alta pois.

Ainut haitta mitä olen ylipainosta kokenut, on vaatteiden ostamisen hankaluus. Tai jos menen "isojen tyttöjen" vaatekauppaan, niin hyllyt ovat täynnä hirveän hintaisia ja näköisiä (yleensä kovin kirjavakuvioisia ja muodottomia telttoja).

En kyllä osaa ajatella itseäni minään hirveänä läskinä, johtunee kai siitä että liikun paljon ja fyysinen kuntoni on hyvä. Paikat eivät hylly ja lölly kävellessä. Kuitenkaan kaupoista ei tahdo löytyä sopivia vaatteita, vaikka kokoja riittäisi useammallakin X:llä. Housut puristavat pohkeista ja ovat muutoin liian löysät. Paidat eivät sovi rinnasta tai hauiksen kohdalta, mutta olkapäiltä ja helmasta roikkuu ties missä. Vaatteiden kaavoissa ei ilmeisimmin ole huomioitu, että lihavat naiset eivät mittasuhteiltaan ole samanlaisia kuin hoikat. Ihan ymmärrettävää sinänsä, kun jokaisella ne liikakilot jakautuvat eri paikkoihin.

En ole tätä vaatepulmaa kokenut tarpeeksi motivoivaksi laihduttamiselle. Vihaan vaatteiden ostelua ja jos laihduttaisin, pitäisi koko vaatekaappi laittaa ainakin kerran tai kaksi uusiksi. No olen mä jo -20kg laihduttanut, koosta 50/52 kokoon 44/46, ja vain yhdet housut saanut ostettua. Voitte vain miettiä miten hyvältä nykyään näytän vanhoissa vaatteissani :D.

Ei tunnu mitenkään erityiseltä. Ainoa mikä harmittaa on vanhojen lempivaatteiden pienuus, eivät mahdu päälle enää. Yli nelikymppisenä olin "näkymätön" jo muutenkin, enkä huomaa että lihavuuteni olisi vaikuttanut siihen miten minua kohdellaan kaupoissa tms. Olen siis ollut hoikka ihan neljäkymmentävuotiaaksi asti, sitten on alkanut paino nousta n. 5kg/v tahtiin. Ruumiinrakenne on sellainen, että läskit ovat tasaisesti jakautuneet ympäriinsä, ei ole mitään omenalihavuutta (tosin voisihan tuo mahamakkara olla pienempi).

Vierailija kirjoitti:

Ihan hyvältä, tietty jos joku pölvästi tulee kommentoimaan jotain asiatonta, niin tuleehan siitä tietty paha mieli.

Koen kyllä, että lihava mies pääsee helpomalla esim. ulkonäköpaineita ja jopa pariutumismahdollisuuksia ajatellen (lihava mies on "aito tosimies" tai "nallekarhumainen",  nainen on vain lihava).

En usko, että kukaan normaali pitää lihavaa miestä "aitona tosimiehenä". Lihava mies on pikemminkin feminiininen, löytyy miestissit ja pehmeyttä lihasten sijaan mikä on naiselle ominaista, ja lihavuus myös laskee miehellä testosteronitasoa ja nostaa estrogeenitasoa. Lihavuus on feminiinistä.

No pääosin olen elämääni ihan tyytyväinen. Vaatteita on vaikea löytää ja tottakai painorasismi ja stereotypiat ajoittain vituttaa. Miehille olen "epänainen". Kerrankin yksi miespuolinen työkaveri valitti, kun meidän osastolla ei ole ollenkaan naisia töissä. Lääkäriin jos menen valittamaan vaikka kipeää rannetta, niin ensimmäisenä kehotetaan laihduttamaan vaikken lainkaan harrasta käsillä kävelyä. No taloudellinen tilanne on kuitenkin ok ja ystäviä ja mielekkäitä harrastuksia löytyy. Elämä on enimmäkseen ihan jees.