Olemme uusperhe, meillä on " minun" ja "sinun" lapset, ei " meidän" lapsia
Molemmilla on lapsia, mutta ei yhteisiä (eikä tule). Olen miettinyt, kun av pitää tärkeänä, että puhutaan meidän lapsista ja meidän perheestä. Ei siis erotella lapsia.
Minä erotan, ja olen miettinyt miksi olen alusta alkaen tälle linjalle mennyt. Syy on se, että mies on tyyliin telkkarintuijottaja, joka ei ole mikään isätyyppi (ihana aviomies, mutta laiska isä). Jos olisin ominut miehenkin lapset omikseni, niin tällä hetkellä tuntisin kaatuvani taakan alle.
Eli jos mies ei ole aktiivinen isätyyppi, niin älkää vain ottako yhtään vastuuta hoitamisen tai viihdyttämisen suhteen miehen lapsista. Näin pysyy itse onnellisena. Halusin vain jakaa teidän kanssanne tämän viisauden.
Mitäs uusperheiljät ajattelee tästä?