Mitä tehdä?

Eli m30. Todella likanen avioero takana, aikaa noin 1v2kk. Tällä hetkellä (hyvässä) parisuhteessa, duunissa, koulussa, ei velkaa ja kaikki ulkopuolisen silmin kunnossa. Fyysinen kunto hyvä mut tuo psyykkinen kunto on mitä on. Ei saa nukuttua, ei ruoka maistu, oikeestaan mikään ei kiinnosta. Läheisille ei uskalla kertoa mikä vointi oikeesti on. Käynyt yksityisellä ja koulun TH luona, ja vittu kaikilla sama vastaus.. lääkkeet. Haluaisin vaan päästä purkaa tuntoja ammattilaiselle mutta sitten kuvaan astuu setä samuli. Eli ei varat riitä käydä yksityisellä, kunnallisessa aivan hirveet jonot(jonossa). Tässä on nyt varmaan viimeset 3kk menty noin 3-5h yö unilla, kaikki paitsi työ on ihan helvetin raskasta(hektinen) koska sillo ei tarvi ajatella mitään. Tällä hetkellä ajatukset on niin saatanan raskaita pääkopalle(ei itsetuhoisuutta). On niin saatanan vaikea vaan olla. Tekee just sen verran ettei kukaan huolestu/epäile mitään. Ennen viikonloput oli mukavaa aikaa, nyt ne on pahinta aikaa. Aattelin kysyä et jos jollaki vastaavaa kokemusta ja saanu jostakin helpotusta ilman lääkitystä. Lääkkeitä en käytä koska nähny mitä ne tekee lyhyessä ja pitkässä juoksussa ihmiselle. Haluaisin vaan päästä juttelemaan ammattilaiselle kun tuntuu että alkaa tää korttitalo luhistumaan.