Mistä johtuu että joku ei katso tiettyä ihmistä silmiin kun tämä tulee puhumaan?

Minä olen huono katsomaan ihmisiä silmiin koska katseeni lähtee automaattisesti harhailemaan kun alan miettiä jotain. Voi olla myös niinkin, että tämä henkilö pitää katsettani jollain tavoin pelottavana.

Ajattelee mitä sanoo. Niin pitäisi kaikkien tehdä niin olis maailmassa vähemmän kusipää-idiootteja.

En ehkä tunne henkilöä riittävän hyvin.

Katsot häntä liian tarkalla katseella? Joillain ihmisillä on läpiporautuva katse ja se ahdistaa joitakin.

Minulla on asperger ja olen opetellut katsomaan kulmakarvaa tai nenänjuurta. Jotkut ihmiset kuitenkin tuijottavat takaisin ja sitä en kestä. Kuunnellessa siis pystyn aika monia ihmisiä katsomaan, puhuessa en juurikaan. On vaikea olla jos joku puhuessaankin tuijottaa minua.

Vaihtelee päivittäin millaiseen katseluun pystyn. Eikä mene suoraan niin, että jos en pidä jostain ihmisestä en voi katsoa. Jonkun kivan ihmisen kanssa olen enemmän oma itseni, enkä noudata niin paljon kaikkia ulkokohtaisesti opettelemiani tapoja.

Syyllisyys, huono omatunto, alemmuuden- tai ylemmyydentunto, monta vaihtoehtoa. Ihastuminen kenties? Mahdollisesti myös syvä inho?

Jos sun silmät ovat jäänsiniset niin en pysty katsomaan niihin. :)

Vierailija kirjoitti:

Syyllisyys, huono omatunto, alemmuuden- tai ylemmyydentunto, monta vaihtoehtoa. Ihastuminen kenties? Mahdollisesti myös syvä inho?

Ihastunut ei ole, sen tiedän varmasti. Itse epäilen sitä että ko henkilö ei pidä minusta. Voi kyllä olla että ylireagoin ja kuvittelen päässäni niin että hän inhoaisi. Kunpa ei tarvitsisi enää olla henkilön kanssa missään tekemisisissä :/

ap

Armeijassa oli eräs luutnantti jonka silmät olivat täysin harmaat, hän ei juuri räpytellyt niitä ja hän tuijotti aina suoraan kohti. Lisäksi hänellä ilmeisesti oli se kummallinen käsitys, että jos ei katso silmiin, niin silloin valehtelee.

Apinoilla silmiin katsominen on riidan haastamista ja niin se oli tuolla luutnantillakin.