Lue keskustelun säännöt.
Mitä tekisit...
28.08.2016 |
Heräätte aamulla puolisosi kanssa flunssan kourissa. Puolisosi ei pysy hengittämään kunnolla ja saa sanottua, ettei saa henkeä.
Mitä sanot/teet vai sanotko mitään?
Kommentit (27)
Soitan ambulanssin, jos todella ei saa henkeä.
Mikä ekaluokan tietovisa tämä on
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pohdin ainoastaan sitä, mikä on ns. normaali tapa toimia tuollaisessa tilanteessa, kun asiasta ei tunnu olevan selkeää käsitystä.
Ei ole vitsi tms.
Ap
No soitat häkeen ja annat puhelimen miehellesi.
Vierailija kirjoitti:
Pohdin ainoastaan sitä, mikä on ns. normaali tapa toimia tuollaisessa tilanteessa, kun asiasta ei tunnu olevan selkeää käsitystä.
Siis mitä? Jos joku ei saa henkeä sulla ei ole mitään käsitystä, mitä tehdä? Ei kukaan nyt noin tyhmä ole.
Tilanne on jo sinänsä ohi, olen vaan vähän järkyttäynyt tapahtuneesta. Minä olin se joka ei saanut kunnolla hengitettyä ja se toinen osapuoli oli mieheni.
Lähdin lopulta itse ajamaan autolla sairaalaan, vaikka oli ihan kamala oli. Mies ei tuohon mennessäkään ollut osoittanut mitään kiinnostusta asiaa kohtaan, ei kommentoinut sitä sanallakaan, ei tehnyt mitään. Ei siis kertakaikkiaan yhtään mitään, vaikka sanoin asiasta hänelle muutamaankin kertaan ja lopulta sain soitettua päivystykseen.
Tulin kotiin ja siinä vaiheessa mies kysyy, että kävitkö lääkärissä. Totesin, että kun sinua ei minun asiani kiinnosta silloin kun on hätä, niin eipä tarvitse nytkään kiinnostaa.
Mies on sitä mieltä, että hän ei ole tehnyt mitään väärin. Ja minä mietin, että ihanko todella tuo oli normaalia? Siksi kyselen teidän näkemyksiä, miten normaalisti tuollaisessa tilanteessa toimisi.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saatko suun kautta henkeä vai et ollenkaan. Onko huono asento. Jos edelleen ei saa henkeä, lääkäriin/ambulanssi.
Vierailija kirjoitti:
Tilanne on jo sinänsä ohi, olen vaan vähän järkyttäynyt tapahtuneesta. Minä olin se joka ei saanut kunnolla hengitettyä ja se toinen osapuoli oli mieheni.
Lähdin lopulta itse ajamaan autolla sairaalaan, vaikka oli ihan kamala oli. Mies ei tuohon mennessäkään ollut osoittanut mitään kiinnostusta asiaa kohtaan, ei kommentoinut sitä sanallakaan, ei tehnyt mitään. Ei siis kertakaikkiaan yhtään mitään, vaikka sanoin asiasta hänelle muutamaankin kertaan ja lopulta sain soitettua päivystykseen.
Tulin kotiin ja siinä vaiheessa mies kysyy, että kävitkö lääkärissä. Totesin, että kun sinua ei minun asiani kiinnosta silloin kun on hätä, niin eipä tarvitse nytkään kiinnostaa.
Mies on sitä mieltä, että hän ei ole tehnyt mitään väärin. Ja minä mietin, että ihanko todella tuo oli normaalia? Siksi kyselen teidän näkemyksiä, miten normaalisti tuollaisessa tilanteessa toimisi.
Ap
No aika hämmentävän kuuloinen toi sun miehes reaktio, vaikka TOISAALTA ainakin mä ymmärsin aloituksestasi ton hengenahdistuksen hivenen vakavammaksi, ts. sellaiseksi että esim. autolla ajaminen ei kyllä takuulla onnistuisi. Ikävää, jos miehesi olisi reagoinut samoin vakavammassakin tilanteessa (sitähän emme tiedä); ja toisaalta empatian näyttäminen ja avun antaminen ei ole kiellettyä lievemmässäkään keississä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pohdin ainoastaan sitä, mikä on ns. normaali tapa toimia tuollaisessa tilanteessa, kun asiasta ei tunnu olevan selkeää käsitystä.
Siis mitä? Jos joku ei saa henkeä sulla ei ole mitään käsitystä, mitä tehdä? Ei kukaan nyt noin tyhmä ole.
Eikö? Kerrotko sitten itsestäänselvyydet, mitä tuossa tilanteessa kanssaihminen tekee. On hiljaa, ei sano, ei kysy mitään, ei kommentoi asiaa mitenkään eikä myöskään tee mitään? Vai jotain muuta? Ap
Kasi jatkaa:
Tarkoitan, että oisko sun miehesi voinut jotenkin ajatella sun ylireagoivan? Miten pyysit miestäsi ihan alussa auttavan sua? Mitä lääkärissä sanottiin? Jotenkin tuntuu, että sulla ja miehelläsi on ollut jonkinnäköinen kommunikaatiokatkos ja miehesi on ilmeisesti ärsyyntynyt reagoinnistasi, joka on hänestä tuntunut vähän ylidramaattiselta. Olisiko se voinut sitä jopa olla, jos esim. säikähdit turhasta? En siis syytä, heittelen tässä nyt eri vaihtoehtoja ilmaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tilanne on jo sinänsä ohi, olen vaan vähän järkyttäynyt tapahtuneesta. Minä olin se joka ei saanut kunnolla hengitettyä ja se toinen osapuoli oli mieheni.
Lähdin lopulta itse ajamaan autolla sairaalaan, vaikka oli ihan kamala oli. Mies ei tuohon mennessäkään ollut osoittanut mitään kiinnostusta asiaa kohtaan, ei kommentoinut sitä sanallakaan, ei tehnyt mitään. Ei siis kertakaikkiaan yhtään mitään, vaikka sanoin asiasta hänelle muutamaankin kertaan ja lopulta sain soitettua päivystykseen.
Tulin kotiin ja siinä vaiheessa mies kysyy, että kävitkö lääkärissä. Totesin, että kun sinua ei minun asiani kiinnosta silloin kun on hätä, niin eipä tarvitse nytkään kiinnostaa.
Mies on sitä mieltä, että hän ei ole tehnyt mitään väärin. Ja minä mietin, että ihanko todella tuo oli normaalia? Siksi kyselen teidän näkemyksiä, miten normaalisti tuollaisessa tilanteessa toimisi.
Ap
No aika hämmentävän kuuloinen toi sun miehes reaktio, vaikka TOISAALTA ainakin mä ymmärsin aloituksestasi ton hengenahdistuksen hivenen vakavammaksi, ts. sellaiseksi että esim. autolla ajaminen ei kyllä takuulla onnistuisi. Ikävää, jos miehesi olisi reagoinut samoin vakavammassakin tilanteessa (sitähän emme tiedä); ja toisaalta empatian näyttäminen ja avun antaminen ei ole kiellettyä lievemmässäkään keississä.
Keuhkot olivat sen verran limaa täynnä, että oli hengitysvaikeuksia. Pelkäsin todella lähteä ajamaan kun välillä näin tähtiä, mutta en nähnyt vaihtoehtoja. Taksirahaa ei ollut ja julkisista en tiedä mitään.
Minua kanssa järkyttää tuossa tuo miehen täydellinen epäempatia. Ja jos toisesta ei oikeasti tippaakaan välitä, niin kai normaali-ihminen tuollaisessa tilanteessa edes peruskäytöstapojen puitteissa sanoisi tai tekisi edes jotain.
Mies ei näe, että asiassa on mitään muuta ongelmaa kuin se, että minä pahoitin mieleni.
Miten ihmeessä mun pitäisi tää asia tulkita.
Ap
Eikö edes päivystyksessä neuvottu soittamaan ambulanssia?
Nykyään ambulanssi on paljon muutakin kuin hengenhädässä olevien kuljetusta hoitoon. Heillä on tutkimus-, mittaus- ja hoitokalustoa. Ei ole mitenkään harvinaista, että asiakasta ei tarvitse kuljettaa lainkaan sairaalaan , kun saa hoitoa ja apua jo ambulanssin henkilökunnalta ja tilanne korjaantuu sillä.
Minunkin mieheni on aika välinpitämätön minun ja terveyteni suhteen, mutta kyllä soitti ambulanssin kun pyysin. Entä sinä, sanoitko ihan selvästi miehelle " soita ambulanssi"? Ei miehet ymmärrä mitään vihjailuja, vaan käskyt pitää antaa yhtä selvästi kuin armeijassa. Olen aivan varma, että ei olisi tajunnut soittaa, jos olisin vain valitellut huonoa oloani.
"Sanoin asiasta muutamaan kertaan", mutta mitä sinä oikeastaan sanoitkaan miehelle? Ehkä sinulla on muutenkin tapana valitella kaiken aikaa jotain, ja siksi mies ei ottanut sinua tälläkään kertaa tosissaan.
Ilmeisesti hän ei todellakaan tajunnut, kuinka huonokuntoiseksi tunsit itsesi, kun kuitenkin pystyit itse autollakin ajamaan. Olisithan sinä pyytänyt miestäsi viemään, jos olisit todella huonossa kunnossa ollut. Vai eikö miehesi olisi pystynyt ajamaan ja muutenkin keskittyi enemmän omiin juomiin kuin sinun kuntoosi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kasi jatkaa:
Tarkoitan, että oisko sun miehesi voinut jotenkin ajatella sun ylireagoivan? Miten pyysit miestäsi ihan alussa auttavan sua? Mitä lääkärissä sanottiin? Jotenkin tuntuu, että sulla ja miehelläsi on ollut jonkinnäköinen kommunikaatiokatkos ja miehesi on ilmeisesti ärsyyntynyt reagoinnistasi, joka on hänestä tuntunut vähän ylidramaattiselta. Olisiko se voinut sitä jopa olla, jos esim. säikähdit turhasta? En siis syytä, heittelen tässä nyt eri vaihtoehtoja ilmaan.
Kysyin tuosta, ajattelitko hän minun ylireagoivan aamulla. Ei suostu vastaamaan kysymykseen tai keskustelemaan, sanoo vain että minkä ajatusrikoksen hän muka on tehnyt.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kasi jatkaa:
Tarkoitan, että oisko sun miehesi voinut jotenkin ajatella sun ylireagoivan? Miten pyysit miestäsi ihan alussa auttavan sua? Mitä lääkärissä sanottiin? Jotenkin tuntuu, että sulla ja miehelläsi on ollut jonkinnäköinen kommunikaatiokatkos ja miehesi on ilmeisesti ärsyyntynyt reagoinnistasi, joka on hänestä tuntunut vähän ylidramaattiselta. Olisiko se voinut sitä jopa olla, jos esim. säikähdit turhasta? En siis syytä, heittelen tässä nyt eri vaihtoehtoja ilmaan.
Kysyin tuosta, ajattelitko hän minun ylireagoivan aamulla. Ei suostu vastaamaan kysymykseen tai keskustelemaan, sanoo vain että minkä ajatusrikoksen hän muka on tehnyt.
Ap
No jo on epäempaattinen tapaus huonolla keskusteluyhteydellä... Uskoisin, että hän tosiaan aatteli sun ylireagoivan. Tai sitten meni jotenkin tilaanteessa niin puihin, että jälkipuinti nolottaa siksi, ts. tuntee itsensä ihan avuttomaksi tumpeloksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eikö edes päivystyksessä neuvottu soittamaan ambulanssia?
Nykyään ambulanssi on paljon muutakin kuin hengenhädässä olevien kuljetusta hoitoon. Heillä on tutkimus-, mittaus- ja hoitokalustoa. Ei ole mitenkään harvinaista, että asiakasta ei tarvitse kuljettaa lainkaan sairaalaan , kun saa hoitoa ja apua jo ambulanssin henkilökunnalta ja tilanne korjaantuu sillä.
Minunkin mieheni on aika välinpitämätön minun ja terveyteni suhteen, mutta kyllä soitti ambulanssin kun pyysin. Entä sinä, sanoitko ihan selvästi miehelle " soita ambulanssi"? Ei miehet ymmärrä mitään vihjailuja, vaan käskyt pitää antaa yhtä selvästi kuin armeijassa. Olen aivan varma, että ei olisi tajunnut soittaa, jos olisin vain valitellut huonoa oloani.
"Sanoin asiasta muutamaan kertaan", mutta mitä sinä oikeastaan sanoitkaan miehelle? Ehkä sinulla on muutenkin tapana valitella kaiken aikaa jotain, ja siksi mies ei ottanut sinua tälläkään kertaa tosissaan.
Ilmeisesti hän ei todellakaan tajunnut, kuinka huonokuntoiseksi tunsit itsesi, kun kuitenkin pystyit itse autollakin ajamaan. Olisithan sinä pyytänyt miestäsi viemään, jos olisit todella huonossa kunnossa ollut. Vai eikö miehesi olisi pystynyt ajamaan ja muutenkin keskittyi enemmän omiin juomiin kuin sinun kuntoosi?
Kerroin, että en saa kunnolla hengitettyä ja kyllähän mun hengitys aika työlästä oli. Lähti siitä ääntä jne.
Kysyin noita kysymyksiäsi mieheltä... Hän totesi, ettei huomannut minulla hengitysvaikeuksia ja kysyi, mitä hänen olisi pitänyt asialle tehdä. Kysyin, miksi hän ei kommentoinut asiaa mitenkään, sanonut edes jotain.
Olen koko aika puhunut hänelle ihan normaalilla äänellä ja äänensävyllä. Mies alkaa huutamaan mulle ja haukkumaan kusipääksi. Pyydän että puhuu minulle asiallisesti, mikä vaan lisää pökköä pesään.
Huutamisen sisältö on se, että joo olen taas vihainen hänelle ja on muka taas joku ongelma. Laitan sormet korviin, ei mun ole pakko tuollaista kuunnella. Lapset alkavat itkemään, mies lähtee niiden kanssa ulos. Mies käy käsiksi ja yrittää repiä käsiäni korviltani, uhkaan puraista häntä itsepuolustukseksi. Hän syyttää minua väkivaltaiseksi.
Mitä ihmettä??!!!
Ap
Minusta sinäkin kuulostat vastuuttomalta kun lähdet ajamaan vaikka et ole ajokunnossa. Ihan sama jos tapat itsesi, mutta on vastuutonta riskeerata muiden liikenteessä olevien terveys tai henki. Sivulliset eivät ole syypäitä pahaan oloosi.
Miehen huudon sisältö oli melkoista...
Hän siis ei suostunut keskustelemaan tapahtuneesta käytännössä laisinkaan vaan alkoi suoraan syyttämään minua, miten taas olen keksinyt ongelman ja reklamoitavaa ja miten hänen täytyy nyt lähteä yksin ulos lasten kanssa kun mulla menee asioiden arvojärjestys näin.
Ja kusipääksi taas kutsuttiin. Ja väkivaltaiseksi.
Mua itkettää ja olen ihan järkyttynyt, miten kukaan voi toimia voin vaimoansa kohtaan. Mitä te muut tekisitte tilanteessani?
Ap
Vierailija kirjoitti:
Minusta sinäkin kuulostat vastuuttomalta kun lähdet ajamaan vaikka et ole ajokunnossa. Ihan sama jos tapat itsesi, mutta on vastuutonta riskeerata muiden liikenteessä olevien terveys tai henki. Sivulliset eivät ole syypäitä pahaan oloosi.
Ajattelin niin, että kai mä ajokunnossa olen kun mies ei lähtenyt kuskiksi. Kai hän paremmin tietää, minä taas ylireagoin ja voin ottaa auton sivuun, jos menee pahaksi.
Ja joo, ihan sama vaikka tappaisin itseni. Tätä viestiä on nyt tulee mulle näköjään enemmänkin...
Ap
Mitä ne lääkärissä sano tai teki? Ilmeisesti ei isompaa hätää kun pääsit nopeasti takaisin kotiin.
Vierailija kirjoitti:
Mitä ne lääkärissä sano tai teki? Ilmeisesti ei isompaa hätää kun pääsit nopeasti takaisin kotiin.
Katsoivat happisaturaation joka oli vähän alakanttiin. Laittoivat hengittämään keuhkoja laajentavaa ainetta (termi saattaa olla väärä, en ole alan ihmisiä) hengitysvaikeuksiin, mikä auttoi. Ei mulla sillä tavalla niin pahaa tilannetta ollut, että henki olisi mennyt. Päivystysasia kuitenkin.
Tuo miehen toiminta mua vaan järkyttää tuossa, ennen ja nyt jälkeen tapahtuman. Täytyy hänen minua melkolailla vihata, kun noin kohtelee ja pitää tuota vielä hyvänä ja oikeutettuna. Olikohan se ketjun kakkos- vai kolmosvastaus, missä taidettiin osua asian ytimeen...
Ap
Tekisin aloituksen tälle palstalle ja kävisin katsomassa parin tunnin jälkeen, vieläkö sillä henki pihisee. Jossain välissä pitäisi tosin ehtiä korottaa puolison henkivakuutussummaa...just in case.