Miten saisin ahdistuksen loppumaan

Mua lenkille meno auttaisi mutta ei tässä pysty lähtemään minnekään ulos.

Liikunta ja erityisesti kova liikunta auttaa kyllä, mutta ei poista ahdistusta välttämättä. Menet yksityiselle psykiatrille ja pyydät esim. Xanoria, se on tehokas lääke ahdistukseen. Myös lääke nimeltä Lyrica on varsin tehokas. Ja onha niitä monia muitakin. Ei kannata mielestäni kuitenkaan pelkkään ahdistukseen alkaa syömään SSRI-lääkkeitä, niitähän lääkärit usein tyrkyttävät nykyisin.

Vierailija kirjoitti:

Liikunta ja erityisesti kova liikunta auttaa kyllä, mutta ei poista ahdistusta välttämättä. Menet yksityiselle psykiatrille ja pyydät esim. Xanoria, se on tehokas lääke ahdistukseen. Myös lääke nimeltä Lyrica on varsin tehokas. Ja onha niitä monia muitakin. Ei kannata mielestäni kuitenkaan pelkkään ahdistukseen alkaa syömään SSRI-lääkkeitä, niitähän lääkärit usein tyrkyttävät nykyisin.

Ei mulla ole varaa yksityiseen, mieetin kuitenkin että jos kestän maanantaihin asti, niin voinko soittaa vain terveyskeskukseen ja mitä kertoisin? En osaa selittää miltä musta tuntuu kun en pysty ajattelemaan edes selkeästi, mutta jos googletan ahdistus ja paniikki, kaikki miten sitä kuvaillaan pätee muhun :( tahdon vain tämän loppuvan en oikeesti kestä enää. en ole koskaan syönyt lääkkeitä, en tiedä miten edes rauhoittavat toimisivat, en kai vain voi lampsia johonkin terveyskeskukseen ja sanoa rauhottavia tänne ja heti, entä jos ne kuvittelee mikä pipipää toi tosiaan on, ehottelee ite mitä lääkkeitä tarttee, meinaisko se väärin käyttää... näin ajattelen :l

Tee jotain. Ihan mitä vaan. Puuhaa, siivoa, järjestele.

Pois netistä, kirja käteen.

Entä jos menisit luontoon vaan olemaan? Nyt on vähän myrskyistä tosin.

Mulla tulee aina raittiissa ilmassa rannalla tai metsässä aina parempi olo.

Älä yritä paeta mitenkään ahdistusta, sen sijaan alat huomioimaan / lähestymään niitä oireita, joita pelkäät. Yrität antaa olla, et taistele vastaan. Ja hengitys on tärkeä, eli palleaan asti hitaasti ja rauhallisesti. Ei pinnallisesti vain keuhkojen yläosalla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Liikunta ja erityisesti kova liikunta auttaa kyllä, mutta ei poista ahdistusta välttämättä. Menet yksityiselle psykiatrille ja pyydät esim. Xanoria, se on tehokas lääke ahdistukseen. Myös lääke nimeltä Lyrica on varsin tehokas. Ja onha niitä monia muitakin. Ei kannata mielestäni kuitenkaan pelkkään ahdistukseen alkaa syömään SSRI-lääkkeitä, niitähän lääkärit usein tyrkyttävät nykyisin.

Ei mulla ole varaa yksityiseen, mieetin kuitenkin että jos kestän maanantaihin asti, niin voinko soittaa vain terveyskeskukseen ja mitä kertoisin? En osaa selittää miltä musta tuntuu kun en pysty ajattelemaan edes selkeästi, mutta jos googletan ahdistus ja paniikki, kaikki miten sitä kuvaillaan pätee muhun :( tahdon vain tämän loppuvan en oikeesti kestä enää. en ole koskaan syönyt lääkkeitä, en tiedä miten edes rauhoittavat toimisivat, en kai vain voi lampsia johonkin terveyskeskukseen ja sanoa rauhottavia tänne ja heti, entä jos ne kuvittelee mikä pipipää toi tosiaan on, ehottelee ite mitä lääkkeitä tarttee, meinaisko se väärin käyttää... näin ajattelen :l

Nyt sun pitäis ehkä soittaa eka päivystykseen ja kertoa että ahdistaa ja on paniikkiolo etkä kestä olla. Siis jos tuntuu että ihan heti tarvitsisit jotain apua. Kyllä ne on ennenkin törmänneet vastaaviin tapauksiin. Älä pyydä suoraan rauhoittavia, tai ainakaan heti alkuun, kerrot vain olostasi, niin hyvin kuin osaat.

Juo viinaa!

Mene metsään

Ei ulos voi mennä naisena lauantai-iltana yksin rauhoittumaan jonnekin metsään tai lenkille. Kävisi huonosti.

Soita heti maanantaina terveyskeskukseen ja sano vaikka vain että tarvitset apua ahdistukseen. Kyllä ne osaavat esittää tarvittavat jatkokysymykset. Ahdistus on erittäin yleistä ja ne on siellä kyllä nähneet ahdistuspotilaita ennenkin. Jos tuntuu ettet jaksa sinne asti niin päivystykseen, tai soita esim Mielenterveysseuran kriisipuhelimeen (ei maksa erikseen). http://www.mielenterveysseura.fi/fi/tukea-ja-apua/kriisipuhelin-apua-el…

Tsemppiä!

Mielenterveysseuran kriisipuhelimelle ääni täältäkin, soitin kerran kun paniikkikohtaus iski ja oli maailman ihanin päivystäjä :)

Tämä ei varmaan juuri nyt lohduta, mutta ikääntyminen auttaa. Minäkin olin nuorena ahdistunut ja masentunutkin joskus, mutta se jäi vuosien mittaan pois. Nyt olen vaan suunnattoman onnellinen elämästä ja kaikesta eikä mikään ahdista.

Nuorten pitää yrittää muistaa, että ne onnellisimmat vuodet ovat vasta edessäpäin. Vaikka ei mitään erityistä edes saavuttaisi.