Tupakoinnin lopettaneet, mitä teit kun tuli vastustamaton halu röökille?

Söin, jauhoin purkkaa, katsoin netistä ällöttäviä videoita tupakoinnin haitoista..

Mun avomiehellä toimi nikotiinisuihke lopetuksessa. Ei tarvinnut ravata tupakalla, ja kova halu jos iski niin suihketta vähän ja muutaman sekunnin odotus niin tilanne meni ohi. Suihkeen lisäksi kiinnitti huomion videoihin, peleihin tai minuun.

Mindfulnessharjoituksia. Usein keitin teetä hyvin keskittyneenä. Teetä tuli nuoria aljon, ja se jäi pysyväksi tavaksi :) Joskus auttoi ajattelu "tupakka ei enää kuulu elämääni". Lopetin liki 4 v sitten 20 vuoden sauhuttelun jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Mindfulnessharjoituksia. Usein keitin teetä hyvin keskittyneenä. Teetä tuli nuoria aljon, ja se jäi pysyväksi tavaksi :) Joskus auttoi ajattelu "tupakka ei enää kuulu elämääni". Lopetin liki 4 v sitten 20 vuoden sauhuttelun jälkeen.

*juotua paljon. Korvikkeena käytin laastareita 8 viikon ajan.

Ajattelin syntymätöntä lastani. Auttoi.

Vedin röökin. Mutta päätin samalla, että ok, tämä on ns. repsahdus, yhteen saa luvan jäädä. Ja niin jäikin, repsahduksia tuli ehkä kaksi tai kolme ja sitten mieliteko katosi kokonaan.

Vierailija kirjoitti:

Vedin röökin. Mutta päätin samalla, että ok, tämä on ns. repsahdus, yhteen saa luvan jäädä. Ja niin jäikin, repsahduksia tuli ehkä kaksi tai kolme ja sitten mieliteko katosi kokonaan.

Tämä toimi myös minulla. Tosin näitä yksittäisiä röökejä tuli useampia, muutaman kuukauden aikana.

Ajattelin sen niin, että jos/kun en polta, kyse on siitä, että en halua polttaa. Ja kun joskus halusin polttaa, niin poltin.

Ajattelin, että minun täytyy pysyä terveenä lapsieni vuoksi. Ajattelin, että haluan elää! Kuvittelin itseni terveeksi, vanhaksi mummoksi jolla on liuta lapsenlapsia, joita saan hoitaa.

Söin superterveellistä ruokaa, sillä epäterveellinen ruoka lisäsi tupakanhimoa. Liikuin ja join PALJON vettä, jotta keho puhdistuu.

Ajattelin, että lopettaminen ei tule koskaan olemaan tämän helpompaa. Eli jos teki mieli röökiä ja aloin miettiä, et jos poltan vielä tänään ja lopetan ensi maanantaina, niin tolkutin itselleni, että lopettaminen ei ole silloin yhtään helpompaa. Sallin myös itselleni muutaman repsahduksen ekojen viikkojen aikana. Toimi hyvin.

En mitään koska mitään himoja ei tullut. Meni maku polttamisesta ja lopetin ilman dramatiikkaa. Oon varmaan joku luonnonoikku. 

Korviketoimintoja; join vettä, napostelin jotakin pieniä porkkanoita tms, pesin wc-istuimen, putsasin ja kiillotin kengät jne.

Ajatusmallin muuttaminen päinvastaiseksi oli varmaan se suurin asia, etten tarttunut joka kerta tupakkaan. Ajattelin, että minun ei tarvitse mennä tupakalle. Psyykkasin itseäni niin, että kuvittelin jo olevani vapaa tupakoinnin orjuuttavasta tavasta. "Ihanaa, että minun ei tarvitse haista pahalle." "Ihanaa että minun ei tarvitse kävellä räntäsateessa mennäkseni ostamaan tupakkaa, vaan voin jäädä tähän sohvalle katsomaan elokuva loppuun." "Vapauttavaa, että minun ei tarvitse kytätä töissä hetkeä, jolloin livistän tupakalle" jne. En osaa oikein selittää, mutta jotenkin niin, että ajattelin positiivisen kautta. En niin että tarvitsen jotain, vaan saan olla ilman jotakin pahaa.

Minulla vieroitusoireet kestivät vain 2 viikkoa, eli se on lopulta hyvin lyhyt aika sinnitellä. 

Jäin koukkuun nikotiinipurkkaan jota syön vielä nyt 6kk jälkeen. Tupakan himo ei ole kadonnut eikä varmaan ikinä katoa mutta en ole polttanut koska en halua.