Lapset pyytävät kavereita mökille jne

Teiniä ei muuten saa mökille edes mukaan jos ei ole kaveria. Ymmärrän asian oikein hyvin. Mieluumin annan ottaa kaverin mukaan kuin kuuntelen sitä kitinää kun on tylsää.

Itse koen kavereitten tulon helpotuksena. Lapset ovat tyytyväisiä ja iloisia, ja viihtyvät keskenään. Jää vähän mullekin omaa aikaa.

Kyllä ne pyytää ja saa kaverit tullakin. Helpommalla pääsee, kun nuorella on tekemistä. En jaksaisi sitä kiukuttelua, jota teiniltä tulee kun meidän vanhusten kanssa on niin tylsää. Ja muutenkin en halua lastani siihen asemaan, että koskaan ei kukaan meille päässyt ja olisi vain "siipeillyt" muiden nurkissa, eikä mitään vastavuoroisuutta olisi.

Muistan omasta teini-iästä miten perseestä oli kun äiti oli aina se joka kielsi kavereita tulemasta. Ja jos suostui, niin suostui pitkin hampain ja näytti sen. En ymmärrä mikä niissä teineissä on noin kamalaa? Touhuavat keskenään, ei tarvitse vahtia ja ne voi nakittaa laittaan ruokaa, pesemään perunat, lämmittämään saunan? Ja tämäkin varmasti sujuu paremmin kaverin kanssa kun samalla voi jutella ja nauraa.  (näin siis meillä mutta siltikin suhtautuminen oli ankeaa)

Totta hitossa pyytää ja saa tullakin. Kaverit on todella tärkeitä nuoren elämässä.

Onhan tuo rasittavaa. Onko mahdollista jättää lapset välillä kotiin, jossa voivat olla kavereiden kanssa. Auttaako lasten kanssa keskustelu. Jos kaverit lähtee mökille, kaikille töitä mökillä.

N25N kirjoitti:

Muistan omasta teini-iästä miten perseestä oli kun äiti oli aina se joka kielsi kavereita tulemasta. Ja jos suostui, niin suostui pitkin hampain ja näytti sen. En ymmärrä mikä niissä teineissä on noin kamalaa? Touhuavat keskenään, ei tarvitse vahtia ja ne voi nakittaa laittaan ruokaa, pesemään perunat, lämmittämään saunan? Ja tämäkin varmasti sujuu paremmin kaverin kanssa kun samalla voi jutella ja nauraa.  (näin siis meillä mutta siltikin suhtautuminen oli ankeaa)

Ainakin meillä joutuu vuokraamaan tila-auton, jos teini haluaa kaverinsa mukaan. Tulee viikonlopulle äkkiä 200 euroa lisähintaa.

Aikoinani olin itsekin kavereiden mökillä ja kavereita meidän mökillä, jne. Sama perinne jatkuu nyt omien lasteni kanssa.

Vierailija kirjoitti:

N25N kirjoitti:

Muistan omasta teini-iästä miten perseestä oli kun äiti oli aina se joka kielsi kavereita tulemasta. Ja jos suostui, niin suostui pitkin hampain ja näytti sen. En ymmärrä mikä niissä teineissä on noin kamalaa? Touhuavat keskenään, ei tarvitse vahtia ja ne voi nakittaa laittaan ruokaa, pesemään perunat, lämmittämään saunan? Ja tämäkin varmasti sujuu paremmin kaverin kanssa kun samalla voi jutella ja nauraa.  (näin siis meillä mutta siltikin suhtautuminen oli ankeaa)

Ainakin meillä joutuu vuokraamaan tila-auton, jos teini haluaa kaverinsa mukaan. Tulee viikonlopulle äkkiä 200 euroa lisähintaa.

Olisiko mahdollista, että kaverit tulisivat perästä vaikka mopolla tai skootterilla? Bussilla? Junalla?

Meillä teinit tietävät, että kavereita ei kysellä mukaan ellen erikseen siihen kehota. Ja jos joku kysyy, ei mennä mökille lainkaan, vaan ollaan koko viikonloppu "kotiarestissa" ilman kavereita jokainen. Tosin niin ei ole vielä koskaan käynyt. Mökki on mummolan naapurissa, aika kavereiden kanssa on mummolta pois. Minusta isovanhempia ei tarvitse unohtaa murrosiässäkään.

Meillä on kaksi autoa niin kaverit mahtuu vallan mainiosti kyytiin. Bussillakin on kavereita tullut esim vaan yhdeksi yöksi. Nuoren mökki "lapsellisuutta" on ihan mukava seurata, kun he tekemisen puutteessa käyttää sitä mielikuvitusta. :D

Meillä on 5hlö:n auto. Joskus kun kavereita on tullut mukaan ollaan menty kahdella autolla. Ei ihan halpaa sekään.

Nämä teinit ja teinien kaverit eivät ole tosiaan mitään avuliaita työjuhtia, joten kun itse pyörittää talouden, tekee ruuat ja siivoaa ja toiset makaa sohvalla pelaten niin voin sanoa että kaukana on rentouttava vkl..

Mieluummin sitten kotona. Tai sitten mies saa ottaa koko karavaanin, viekööt vaikka tilataxilla.

Ap

Eikös se, että teinin kiukuttelu saa vanhemmat antamaan periksi, osoita sen, että perheessä teini päättää ja teinillä on viimeinen sana?

Kyllä saadaan tällä palstalla mökkireissut vaikuttamaan suorastaan keskitysleireiltä.

Ja näinhän moni teini ne reissut kokeekin.

Vierailija kirjoitti:

Itse koen kavereitten tulon helpotuksena. Lapset ovat tyytyväisiä ja iloisia, ja viihtyvät keskenään. Jää vähän mullekin omaa aikaa.

Lisään vielä: oli myös kiva oppia tuntemaan niitä kavereita paremmin. On turvallisempi olo, kun rupeavat kulkemaan yöjuoksuillaan, tietää edes vähän, minkälaisissa porukoissa liikkuu.

Vierailija kirjoitti:

Eikös se, että teinin kiukuttelu saa vanhemmat antamaan periksi, osoita sen, että perheessä teini päättää ja teinillä on viimeinen sana?

Nuoren kanssa on niin paljon neuvottelukysymyksiä, että joskus voi tulla vähän vastaakin. Mukaavuuden halussani valitsen sotani. 

Mutta meillä ei tässä mökki asiassa ole kyse periksi antamiseksi. Meistä on ihan kiva, kun on elämää ymprärillä. Kyydit on hoitunut ihan nuoren vanhempien avustuksella ja bussilla.

Ja ihan kiva, että nuorillakin on välillä sitä kivaa! Eikä pelkkää arkista kurjuutta. Sitä voi joskus asettua sen nuorenkin asemaan, eikä se auttamatta tarkoita kaiken sallimista ja periksi antamista.

Vierailija kirjoitti:

Meillä teinit tietävät, että kavereita ei kysellä mukaan ellen erikseen siihen kehota. Ja jos joku kysyy, ei mennä mökille lainkaan, vaan ollaan koko viikonloppu "kotiarestissa" ilman kavereita jokainen. Tosin niin ei ole vielä koskaan käynyt. Mökki on mummolan naapurissa, aika kavereiden kanssa on mummolta pois. Minusta isovanhempia ei tarvitse unohtaa murrosiässäkään.

Taidan tehdä samoin. Meillä mökin lähellä myös tuttuja ja sukulaisia, joita olisi kiva nähdä. Eniten mua ärsyttää se, että teinit ovat kysyneet ilman minun lupaa kavereita mukaan vaikka olen useasti sanonut että ensin lupa kotoota, sitten vasta kysytään kavereilta. Vaan eipä näytä menevän perille.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Eikös se, että teinin kiukuttelu saa vanhemmat antamaan periksi, osoita sen, että perheessä teini päättää ja teinillä on viimeinen sana?

Eli on vain kaksi ääripäätä? Aina periksi antaminen tai kaiken kieltäminen? 

Meillä on ollut joskus kavereita mukana, mutta ymmärrän hyvin, että ei sellaista aina jaksa. Välillä pitää olla vain perheen kesken. Meillä ei kyllä lapsikaan kaipaa aina kaveria mukaan. Ja se on ollut meillä päivänselvää, että ensin keskustellaan kotona, voiko kaveri tulla ja sitten vasta puhutaan kaverille.

Minä ymmärrän kyllä niin ap:ta kuin lastakin, mutta eikö tässä olisi kompromissin paikka? Esim. kerran kuussa saa ottaa kaverin mökille ja jokainen lapsi ottaa samaisena viikonloppuna kaverin niin jää monta viikonloppua ihan perheen kesken oleilua.

Minkä ikäinen teini on? Voisiko jo jäädä välillä viikonlopuiksi kotiin jos ei välitä mökkeilystä ilman kaveria?