Palaan töihin hoitovapaalta ja ahdistaa

Katso aiempi keskustelu yt-prosessista heti äitiysvapaalta palattua.

Juuri tämän sinun ilmaisemasi fiiliksen takia olette yt-menettelyjen parasta kohderyhmää.

Ei työmotivaatiota, ajatukset muualla jne...hommat ei hoidu.

Ymmärrän sinua, mutta mietipä että useimmat joutuvat laittamaan päiviksi päiväkotiin ja ihan kunnollisia heistäkin kasvaa. Toki ekat päivät ovat vaikeita mutta nopeasti lapsi tottuu!

Kyllä se siitä. Muista pitää itses koossa, ettet ruoki lapsen eroahdistusta omalla käytökselläs (epävarmuus, itku jne.)

Kun olet menny, niin ei se laps kauaa perään märise. Usko pois! Ja muista lähtee ilosena.

Olen kyllä lukenut sitä keskustelua. Mulla on työmotivaatio kohdillaan ja haluan tehdä töitä, mua ei ahdista lapsesta erossa oleminen. Lähinnä ahdistaa se ajatus siitä, että miten se lapsi pärjää, kun ei vaikuta yhtään olevan valmis olemaan ilman äitiä. Ahdistaa mennä töihin, kun tietää toisen roikkuvan punttina lahkeessa ja itkevän hysteerisesti. Töissä sen sijaan on niin kiire koko ajan, että ei siellä ehdi kotikuvioita edes miettiä. Mulla ei ole mitään mahdollisuutta edes vilkaista puhelinta kuin tauoilla, joten töissä keskityn täysin töihin.

Ap

Joo, iloisena aion aina lähteä töihin. Nyt on jo lapsen kanssa juteltu, miten äiti käy kohta välillä töissä ja sen aikaa voi tehdä kaikkea kivaa isin kanssa. Päiväkotiin meidän lapsi ei tunnu ainakaan vielä olevan valmis, joten hyvä, että saa olla kotona. On luonteeltaan vähän ujo ja arka, tosi kiinni äitissä, vaikka isä hoitaa paljon. Joskus kun olen lähtenyt johonkin muutamaksi tunniksi, niin vaikeaa on kuulemma ollut: pahimpien itkujen jälkeen on ollut tosi herkkänä, ei ole suostunut syömään, hokenut äitiä vähän väliä ja käynyt ovella kurkkimassa jatkuvasti. Voi kun se pieni ihminen tajuaisi keskittyä vaikka leikkimiseen, niin aikakin kuluisi paljon nopeammin kuin murehtimalla :)

Ap

Sä olet ekan päivän jälkeen ku uusi ihminen. Tosi nopeesti uuteen elämäntilanteeseen tottuu. Työ tempaa mukanaan jo ekalla viikolla. Tsemppii!

Saako kysyä, kuinka vanha lapsi on kun on noin riippuvainen äidistään? Isä ei ole osallistunut hoitoon aikaisemmin?

Kiitos tsempeistä! Mies sanoi, että kun olen ekan 10-tuntisen työpäivän poissa, niin seuraavana päivänä lapsi ei takuulla anna mun lähteä töihin ollenkaan :D Mitä luulette? Vähän käy sääliksi miestäkin, kun se kovasti suunnittelee mitä kaikkea voisi tehdä mun poissaolon ajan lapsen kanssa, mutta lapsi protestoi itkulla, syömättömyydellä ja ikävöinnillä.

Ap

1,5-vuotias ja isä on osallistunut hoitoon todella paljon. Vauvavuoden aikana oli hetken työttömänäkin, joten on viettänyt lapsen kanssa aikaa ihan 24/7. En tosiaan tiedä, miksi lapsi on näin riippuvainen äidistä, en ole aiemmin nähnyt kenenkään lapsen olevan näin riippuvainen.

Ap

Teillä on hyvä tilanne, kun lasta ei tarvitse laittaa hoitoon.

Lapsi tottuu siihenkin, niin miksi ei omaan isäänsä.

Jossain vaiheessa se eroahdistus on käytävä läpi. Tämä on lapselle ja sinulle pehmeä lasku.

Vierailija kirjoitti:

1,5-vuotias ja isä on osallistunut hoitoon todella paljon. Vauvavuoden aikana oli hetken työttömänäkin, joten on viettänyt lapsen kanssa aikaa ihan 24/7. En tosiaan tiedä, miksi lapsi on näin riippuvainen äidistä, en ole aiemmin nähnyt kenenkään lapsen olevan näin riippuvainen.

Ap

Jos lohduttaa kuulla, niin meidän poika oli juuri tuollainen, enkä ole toiseen vastaavaan törmännyt. Tuo ikä oli muistaakseni todella hankalaa aikaa meilläkin myös isän kanssa, mutta jostain syystä mummolaan jäi paremmin isänkin kanssa, eli voisihan teilläkin kokeilla että isä lähtee vähän kotoa pois jonnekin lapsen kanssa aluksi? Päiväkodin aloitti 2,5-vuotiaana ja alku oli tahmea, mutta pian hän tottui siihenkin. Nämä luonteet vaatii vähän kekseliäisyyttä sopeutumisen kanssa ja vanhemmilta hippasen omien tunteiden kanssa taistelua, mutta usko pois, lapset ovat uskomattoman sopeutuvia, vaikka aluksi ei siltä näyttäisi.