Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Vajosin samalle tasolle kiusaajieni kanssa

Vierailija
14.08.2016 |

Eli annoin sanallisesti takaisin ilkeästi. Paraniko oloni? Ei, päinvastoin, tuli huono olo siitä ja päädyin siihen, että olen mieluummin liian kiltti kuin ilkeä. Mietin vain miten joku voi elää itsensä kanssa kun ilkeys on määräävä luonteenpiirre?

Kommentit (4)

Vierailija
1/4 |
14.08.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tiedän tunteen. Kuulemma on olemassa kiltteysgeeni. Minä en pysty olemaan ilkeä kellekään, tulee todella huono olo. Joskus koulussa kokeilin haukkua takaisin, mutta ei se tuntunut kivalta. Vaikka sanomani haukkumasana oli tottakin. 

Enkä tajua miksei ihmset voi hoitaa asioitaan asiallisesti noin yleensä. Minä olen aina pystynyt ja asia on tullut hoidetuksi. 

Vierailija
2/4 |
14.08.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Tiedän tunteen. Kuulemma on olemassa kiltteysgeeni. Minä en pysty olemaan ilkeä kellekään, tulee todella huono olo. Joskus koulussa kokeilin haukkua takaisin, mutta ei se tuntunut kivalta. Vaikka sanomani haukkumasana oli tottakin. 

Enkä tajua miksei ihmset voi hoitaa asioitaan asiallisesti noin yleensä. Minä olen aina pystynyt ja asia on tullut hoidetuksi. 

Ja nämä ovat aikuisia ihmisiä, ainakin ikänsä puolesta. Ap

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/4 |
14.08.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ilkeyskin on luonnepiirre siinä missä kiltteys. Geenijuttuja uskon minäkin.

Vierailija
4/4 |
14.08.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ilkeyden näkee silmistä muuten.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: viisi yhdeksän viisi