Taidealaa opiskelemaan yli kolmekymppisenä?
Onko kokemuksia tai näkemyksiä, olenko jo ihan toivoton kääkkä siellä nuorten joukossa jos pääsen sisään..? Nyt on niin, että olen ikäni unelmoinut taideopinnoista ja haluaisin yrittää toteuttaa unelmani ensi vuonna. Aion alkaa nyt syksyllä treenaamaan tosissaan, niin olisi jotain mahdollisuuksia ehkä päästä sisään. Mutta mietityttää, millaista se on, jos kaikki muut ovat suoraan lukiosta tulleita ja sitten yksi täti-ihminen siellä joukossa, tuleeko siitä yhtään mitään. Jäänkö ulkopuoliseksi ja harmittaako kaikkia niitä nuoria, että ryhmässä on se yksi tylsä aikuinen…? Minulla ei ole lapsia ja tykkään kyllä käydä illanvietoissa ja tavata ihmisiä, että sikäli voisin sopeutua joukkoon kyllä, mutta naamasta se ikä alkaa valitettavasti jo näkyä. Ja kun monessa paikassa on jo ensikertalaiskiintiöt käytössä, niin meitä vanhempia opiskelijoita olisi tuskin sitäkään vähää mitä ennen.
Kyllä mä varmaan haen opiskelemaan joka tapauksessa, mutta mietityttää vaan, jos pääsen sisään, teenkö virheen ja suhtautuvatko muut opiskelijat minuun että "mitä tuo tantta täällä tekee"...
Kommentit (9)
Tietääkseni yliopistot ovat kaiken ikäisille..
Meillä oli opiskeluryhmässä yksi vanhempi nainen ja ihan samalla tavalla se otettiin porukkaan mukaan kuin muutkin eikä suhtauduttu mitenkään erikoisemmin.
Mene opiskelemaan Snellman-korkeakouluun 4-vuotiselle kuvaamataidonopettajan, ilmaisutaidon opettajan tai eurytmianopettajan linjalle. Siellä on keski-ikä n. 30 vuotta ja muutenkin fiksumpaa porukkaa.
Voih. oeltin, että olisit kaksi kertaa vanhempi, tai ainakin yli 40 -kymppinen. Et siis ole oikeasti mikään "vanhus" yliopistolaisten joukossa. Toisekseen minusta on hienoa, että jaksat edelleen unelmoida ja haaveilla ja myös pyrkiä toteuttamaan haaveitasi. - Tässä kohtaa minun ihan yhtä turha muistuttaa taide-alojen mahd. työllsitymisestä kuin heidän alkaa soittamaan suutaan, joille ainoita unelmia on puolsio ja yhteiset lapset ja jaettu asuntolaina ja pihalla farmariauto. Korjaan viimeistä ja täsmennän viimeistä, että ei ole minusta tarkoitettukaan että me kaikki eläsimme, tai tavoittelisimme samantapaista "(ura)putki -elämää." - Ei siinäkään toki mitään pahaa ole, mutta mikä sopii yhdelle ei välttämättä sovi aina kaikille.
Kiitos vastauksista. Taideyliopiston lisäksi aion hakea ammattikorkeaan, ja luulen että jos pääsen ylipäätään sisään mihinkään niin todennäköisemmin amk:hon, onko siellä myös vanhempia opiskelijoita ihan yleisesti? Työllistyminen ei sinänsä ole ongelma, minulla on jo ammatti jonka harjoittamista voin jatkaa, mutta haluaisin tehdä myös taidetta ja olen niin kauan jo haaveillut, että pääsisin opiskelemaan sitä. Ap
Niin. Taidettahan ei voi tehdä ilman opiskelua yliopistossa.
Vierailija kirjoitti:
Niin. Taidettahan ei voi tehdä ilman opiskelua yliopistossa.
Tietenkin voi ja olenkin käynyt työväenopiston kursseilla ym. mutta se ei ole sama asia kuin oikeasti intensiivisesti opiskella sitä. Koulussa kehittyy tekniikka, näkemys ja ajattelu ihan eri tavalla. Ja tietysti se että on paperi yliopistosta/amkista, auttaa apurahojen saamisessa. Ap
Itse kun aikoinaan opiskelin kuvataidetta ammattikorkeakoulussa, niin eivät siellä todellakaan kaikki olleet suoraan lukiosta tulleita. Olin aloittaessani 20-vuotias ja luokkani nuorimpien joukossa, luokkatoverieni ikähaarukka oli välillä 19-35. Ja siis yli kolmikymppisiäkin oli muutama. Itse koin tuolloin olevani liian nuori tuontyyppisiin opintoihin ja ajattelin usein, että hieman vanhemmasta iästä olisi voinut olla etua. Saattaahan kolmikymppisen olla vähän vaikea samaistua joihinkin parikymppisten juttuihin, mutta avoimella asenteella kyllä luulisi pärjäävän. Ehkä sinun ei kannattaisi liikaa miettiä sitä mitä opiskelukaverisi ajattelisivat iästäsi, vaan enemmänkin keskittyä tuohon haaveeseesi opiskella ja tehdä taidetta. Itse en jäänyt alalle, mutta oli niistä opinnoista hyötyä kyllä ja pohjaa myöhemmälle koulutukselleni.
Yliopistossa opiskelee kaikenikäiset 19-v teinistä vanhukseen.