Rehellisesti, mitä ajattelet näissä tilanteissa?

a) Tunnen myötätuntoa ja voin muutaman kolikon antaa n. 5e?

b) Toivon hänelle ja perheelleen jaksamista.

c) Myötätunto. Toivon, että joku samanhenkinen löytäisi hänen viereensä istumaan.

d) Kävelen ihan normaalisti eteenpäin. Vilkaisen, mutten jää tuijottamaan.

A) Jos on hiluja, niin annan. Totean kylläkin, että pyytää seuraavalla kerralla suoraan viinaan

B) omasta päivästä riippuen tunnen joko sääliä äitiä kohtaan tai sitten tekis mieli listiä koko sakki

C) tulee aina mielikuva jostain vanhuksesta, jonka suuri rakkaus on kuollut, mutta vanhus on surusta huolimatta onnellinen, kun rakkaansa pääsi pois. Siis jotain romanttinen elokuva- osiota.

D) käännän katseeni kuten kaikkien tuijottajien kohdalla.

a) sen sisällä on kaltoinkohdeltu lapsi. Tuntuu pahalta.

b) kohtalotoveri

c) toivottavasti sillä on edes joku ystävä/läheinen

d) onkohan mulla joku tahra naamassa

a) Toivottavasti ei hyökkää kimppuun.

b) Kakarat eivät osaa käyttäytyä.

c) Lepuuttaa varmaankin jalkojaan.

d) En huomaisi tätä, koska en katso vastaantulevia silmiin, en varsinkaan ulkomaalaisen näköistä.

Vierailija kirjoitti:

a) nk spuge tulee vastaan likaisissa vaatteissa ja krapulaisen näköisenä pyytää rahaa ruokaan

b) väsyneen näköinen äiti tulee kaupassa vastaan, ja hänen lapsensa juoksevat ympäri kauppaa, ilman että äiti saa

heille mitään kuria

c) vanhus istuu yksin surullisen näköisenä puiston penkillä

d) maahanmuuttaja tulee vastaan kadulla ja katsoo sinua pitkään

Ihan uteliaisuudesta vain haluan tietää onko tässä maailmassa vielä inhimillisyyttä.

a) ajattelen, että voi raukkaa

b) ajattelen, että onneksi en elä enää tuota vaihetta

c) onkohan puoliso kuollu, voi raukkaa

d) mitä v**a kyylää

a) Annan muutaman kolikon, lähimmäistä tulee auttaa meni se sitten viinaan tai ruokaan. Ulkomailla asuessani vein useinkin sämpylöitä ja leivonnaisia tutuiksi käyneille kerjäläisille, eipä mennyt ainakaan minun almu viinaan.

b) Tälle vähän vähemmän myötätuntoa..mutta koska en taustaa tiedä, toivon perheelle voimia ja jaksamista.

c) Myötätuntoa. Usein istun viereen ja aloitan jotain kevyttä juttelua.

d) Yleensä kun joku tuijottaa, oon aika varma että mulla on kastiketta paidalla tai huulipunaa hampaassa. Hymyilen kuitenkin ja jatkan matkaa..

A.) Annan joitain kolikoita jos on. Juuri eräs alkkisnainen pyysi rahaa tupakkaan ja annoin pyytämänsä pari euroa jotka kuulemma puuttuu. Ajatuksissa tunnen sympatiaa ja jään miettimään millaista hänen elämänsä on ollut.

B.) Ajattelen että onneksi on toisen kakarat eikä omat. Tai sitten en huomaa koko tilannetta. Tai sitten ärsyttää, riippuu kai omasta fiiliksestä. Varmaan sanoisin äidille jotain lohduttavaa jos tilanne sen sallisi.

C.) Tuntisin surua. Jos olisi aikaa, jäisin varmaan istumaan hetkeksi puistonpenkille.

D.) Ajattelisin varmaan että mitä oikein tuijottaa. Hymyilisin hieman ja kävelisin ohi.

No olettepas ihania :) Odotin tähän perus negatiivista av-mamma - kommentointia. 

A) Luultavasti en anna rahaa koska ei sitä itselläkään ikinä ole mukana, ainakaan käteistä. Tupakkaa olen kyllä tarjonnut silloin kun vielä poltin säännöllisesti.

B) Myötätuntoa, been there, done that

C) Rehellisesti en varmaan kiinnittäisi mitään huomiota

D) Katsoisin pois, en pidä tuijottelusta.

A) Rahaa en anna, ruokaa voisin kaupasta kuitenkin ostaa tai jonkun snägäriaterian (oletettavasti ei ravintolaan siaään pääsisi) kustantaa.

B) Hiljaa mielessäni toivoisin, etten itse joutuisi samanlaiseen tilanteeseen. Saattaisin tarjota apua, myös arkeen sen kauppareissun jälkeenkin jos nainen vaikuttaa väsymyksestä huolimatta mukavalta. Siis ajatuksella, että hän ehkä kaipaisi ystävää (ja tukiverkostoa) elämäänsä.

C) Yleensä ollaan vauvan kanssa heilutettu vanhuksille, tai hän heiluttamaan opittuaan kyllä heiluttelee vähän kaikille vielä taaperonakin. Vanhuksen reaktion mukaan ollaan jääty hetkeksi juttelemaan tai jatkettu matkaa. Yleensä ollaan jääty juttelemaan ja oikein hyvä mieli jäänyt loppu päiväksi :).

D) Olen pahoillani, mutta itseäni viipyilevä katse tai suoranainen tuijotus karmisi. Itseasiassa myönnän alitajuisesti vaihtaneeni toiselle puolelle katua, kun sivukadulta tuli muutaman mamumiehen ryhmä kävelemään eteeni. Ei ollut pitkä aika siitä, kun lehdessä uutisoitiin mamujen hyökänneen äidin ja pienen lapsen kimppuun. Pelkään ehkä turhan paljon esikoiseni puolesta.