Ikävä kotimaahan

Vietä reilusti aikaa av:lla niin helpottaa.

Onko siellä ulkomai-maassa samanlaista palstaa?

Aika tavallinen aika kokea tuollaista fiilistä. Uutuudenviehätys uudesta maasta on mennyt, alkaa tavanomainen pitkästyminen ja tympäisy palata. Ja sitten sitä ajattelee, että kunhan pääsisi kotimaahan, kaikki olisi taas hyvin. Mutta eipä se luultavasti olisi, kuin taas sen vuoden ja sitten sitä toteaisi, että taas tympäisee ja huomaisi ne kotimaan viat. 

Itse uskon että ihminen voi olla onnellinen ihan missä maassa vaan jos siellä turvallisen ja vapaan elämän perusedellytykset täyttyy, sillä se onni ja rauha on ihmisessä itsesssään, ei paikoissa. Mutta toki jokaisella on vapaus valita missä asuu, esim. sinulla halutessasi muuttaa takaisin Suomeen. Sitä vaan haluan tällä sanoa, että jos sulla siellä muuten on hyvä elämä, työtä ja miesystävä jne, niin tuon koti-ikävän ei kannata luulla kestävän ikuisesti ja sen takia rynnätä paniikkimoodissa takaisin Suomeen. Kyllä se menee taas ohi siellä asumallakin, jos niin päätät.

Mikä maa? 

No yritä hankkia niitä ystäviä hyvä ihminen! Osallistu johonkin yhdistystoimintaan, harrastuksiin, tutustu koulussa, tapaa miehen sukulaisia yms. Ei ihmekään että ahdistaa jos olet hengannut pelkästään miehen kanssa jo vuoden. 

T: itsekin ulkomailla asuva 

Pysy siellä ja ryhdy haukkumaan suomalaisia netin kautta.

Tunnistan tilanteen. Koti-ikävä on pahimmillaan erittäin voimakas tunne. Jäytää koko kehoa, itkettää tauotta.  Olen kerran maailmalla kokenut sellaisen koti-ikävän (sisareni oli käymässä luonani kaksi viikkoa, sitten lensi Finnairilla Suomeen), että olin kaksi päivää aamusta iltaan aivan maassa. Itkin koko ajan. Kaipasin läheisiäni, vanhempiani, kotia, muista sisaruksia. Kaipasin luontoa, hiljaisuutta, metsää, suomalaisia. Kieltä. Sukulaisia.

Mieti, mitkä ovat tunteesi miestäsi kohtaan. Mieti, millainen tulevaisuus sinua maassa odottaa. Mieti, mitä tekisit Suomessa. Ja ennenkaikkea mieti sekä keskustele miehesi kanssa, että voisiko hän muuttaa Suomeen.

Nimittäin koti-ikävä on sellainen tunne paljaimmillaan, että oleskelusi vieraassa maassa voi olla hyvin onnetonta. Ei kaikkia ole tarkoitettu muuttamaan riemuiten pois Suomesta. Suurin osa ihmistä on kotiseuturakkaita - ja suvulla ja juurilla, kulttuurilla, kielellä ON merkitystä.

Itse en kestänyt pitemmän päälle sitä, että olin aina vähän "puolikielinen". Vieraalla kielellä en osannut ilmaista itseäni tarpeeksi hyvin. Paluumuuton syy oli perinteinen: ihmissuhde päättyi. Löysin paikkani Suomesta, pieneltä paikkakunnalta. On kiva käydä reissussa, mutta kotia ei mikään voita.

Sitä voimakasta koti-ikävän tunnetta en ole unohtanut. Pystyn samaistumaan helposti Karjalan evakkojen tarinoihin - tai nykypäivän pakolaisten haluun palata takaisin rakkaaseen kotimaahaan. (Vaan eivät voi, koska sota).

Ensiapuna sanoisin, että matkusta Suomeen - vaikka lomalle. Voit selvitellä ajatuksiasi, ja pohtia suuria ratkaisuja. Nimittäin ulkomaille muutto, asuminen vieraassa maassa, uusi ihmissuhde, uusi kieli ja tavat - ja mahdollinen perheen perustaminen tulevaisuudessa ovat isoja päätöksiä. Stressaaviakin. Tunteet kuohuvat. Mikäli epäroit esim. perheen perustamista, lapsia, avioitumista - älä mene naimisiin hetken mielijohteesta. Nimittäin huoltajuuskiistat kahden maan välillä, lapset, jne. ovat erittäin vaikeita. Pahimmillaan "jäät nalkkiin" vieraaseen maahan, mikäli huoltajuuskysymykset niin vaativat. 

Kiitos vastauksestasi! Todella hyvin sanottu, tosiaan uutuuden viehätys on kadonnut, arki normalisoitunut alkuhässäkästä ja muutosta sun muista paperien täytöistä. 

Olen samaa mieltä että ihminen voi olla onnellinen missä vain, sopeutua mihin maahan tahansa, jos asenne on kohdillaan. Nämä viime päivät ovat vain ahdistaneet niin paljon, etten ole pystynyt ajattelemaan mitään muuta kuin Suomeen paluuta. Ehkä täytyy antaa itselleni aikaa ja koittaa ajatella positiivisesti.

Nro 7 oli siis AP

Mäkin oon n. vuoden asunu ulkomailla, just kans miehen perässä muuttanut. Koti-ikävää on välillä, ei kuitenkaan niin suomea kohtaan, enimmäkseen ikävä kavereita ja sukulaisia sekä ruokakauppojen valikoimia... :)

Kuinka kaukana Suomesta asut? Onko mahdollista juurikin lomailla Suomessa aina välillä? :)

Entä mitä mieltä miehesi on, haluaisiko muuttaa Suomeen kanssasi jos tilanne käy liian rankaksi?

Ulkomailla asumisessa ainakin mulle se kamalin koti-ikävä tulee juurikin kielimuurista ja siitä, että on aina kuitenkin ulkopuolinen...

Jätä se mamu ja palaa himaan iskän ja äiskän hoiviin!

Erohan tuossa ainoa ratkaisu on. Tuskin miehesikään olisi onnellinen Suomessa ja sinä et ilmeisesti ole kovikaan halukas edes yrittämään sopeutua sinne missä nyt oletkin.

Olen tavannut miehen ystäviä ja sukulaisia ja perhettä. Miehen ystävät asuvat kauempana meistä, joten näemmä heitä välillä viikonloppuisin. Koulussa kyllä juttelen ja keskustelen, mutta koe koulukavereiden olevan niin erilaisia kuin minä, eri elämäntilanteet, emme ole saman ikäisiä eikä meilllä ole syvempää yhteyttä. 

Asun pienellä paikkakunnalla yhdysvalloissa.

Ap

MIetin kyllä Suomessa käymistä, mikä on edessä yli puolen vuoden päästä. Jos nyt lähtisin käymään, en tulisi takaisin. Mieheni on sanonut, että voisi ehkä joku päivä muuttaa pariksi vuodeksi suomeen, eli en usko että tämä tulee tapahtumaan. Enkä nyt eroakaan mieti vaihtoehtona, tämän suhteen eteen on tehty niin paljon töitä mm. kaukosuhde ensimmäiset kolme vuotta ja rakastamme toisiamme hyvin paljon, naimisiin menimme melkein vuosi sitten kun tänne muutin. 

AP

Oletko facebookissa, jos kyllä niin etsi ryhmiä esim. USA:n suomalaiset tai oman osavaltiosi suomalais ryhmiä tai lähimmän ison kaupungin/metroalueen... Pääset ainakin käyttämään äidinkieltä ja saisit vertaistukea.

Terveisin: goaliemomma Atlantasta

Sama se on Suomessakin kun muuttaa toiselle paikkakunnalle asumaan. Ihmiset on sisäänpäin lämpiäviä joka paikassa, jopa hehkutetuilla ulkomailla. On aina sinun omalla vastuullasi yrittää ängetä piireihin. Ei ehkä reilua, mutta elämä harvoin on.