Tuun liian helposti surulliseksi arkisissa tilanteissa

Pahinta on nähdä joku reppana syömässä yksin jossain. Oli eilen Subwayssa ja sielä oli yksi kalju poika, kulahtaneet ja likaiset vaatteet. Se söi hirveällä paniikilla ja ruokaa tippui koko ajan tarjottimelle. Se näytti niin symppikseltä kun pureskelikin sitä subiaan. Meinas tulla kyyneleet silmiin ja teki mieli mennä syömään sen kanssa.

Saatan myös tulla tosi surulliseks jos nään jonkun reppanan yksin kävelemässä kadulla jotenkin surkean oloisena.

Mutta okei, pahin on ehkä se kun kerran koulussa mua alko itkettämään ihan ääneen tunnilla kun katsoin meidän uutta luokkalaista. Tuli niin paha mieli sen takia kun kaikki kiusas sitä ja jauho selän takana. Se oli outo, puhui änkyttäen, haisi pahalle ja omisti jäätäviä vaatteita, mut en voi silti sietää kiusaamista. Kaikki ihmetteli kun itkin siellä (tottakai yritin kovasti pidättää sitä mut sit kun vieruskaveri kysy että mikä mulla on, purskahdin itkuun).. Yritin vaan selittää jotai ympäripyöreää.

Huh!!