Voisitte ottaa hiukan vastuuta siitä kenen kanssa lisäännytte

Nainen ei tunnetusti kykene tekemään järkeviä ratkaisuja sen suhteen, kenen kanssa lisääntyy.

Vierailija kirjoitti:

Nainen ei tunnetusti kykene tekemään järkeviä ratkaisuja sen suhteen, kenen kanssa lisääntyy.

Ja miehet sitten kykenee? Kaikki äidit jotain vuoden äitejä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nainen ei tunnetusti kykene tekemään järkeviä ratkaisuja sen suhteen, kenen kanssa lisääntyy.

Ja miehet sitten kykenee? Kaikki äidit jotain vuoden äitejä?

Naisella se vastuu viime kädessä on. Hänen kehostaan on kysymys.

Se menee ikävä kyllä niin päin, että väkivaltainen mies esittää normaalia siihen asti, kunnes lapsi syntyy. Hän kokee vasta sitten, että nainen on tarpeeksi nalkissa ja uskaltaa aloittaa väkivallan. Ja senkin niin pikkuhiljaa, ettei aluksi huomaakaan. Aluksi henkisesti alistamalla esim arvostelemalla tai esim mykkäkoululla rankaisemalla. Eikä fyysinen väkivalta ala heti lyönnillä vaan monta ekaa vuotta sen lapsensyntymän jälkeen voi olla, että kyse on vain siitä, että tarttuu käsivaeteen ja puristaa siitä pitäessään kovaa kiinni. eli ap, on erittäin harvinaista, että joku alkaisi noin vain hakkaamaan ja vieläpä heti seurustelun alussa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nainen ei tunnetusti kykene tekemään järkeviä ratkaisuja sen suhteen, kenen kanssa lisääntyy.

Ja miehet sitten kykenee? Kaikki äidit jotain vuoden äitejä?

Naisella se vastuu viime kädessä on. Hänen kehostaan on kysymys.

Eikä ole, vastuu on molemmilla. Ei sitä paksuksi pyhästä hengestä pamahdella.

Vierailija kirjoitti:

Se menee ikävä kyllä niin päin, että väkivaltainen mies esittää normaalia siihen asti, kunnes lapsi syntyy. Hän kokee vasta sitten, että nainen on tarpeeksi nalkissa ja uskaltaa aloittaa väkivallan. Ja senkin niin pikkuhiljaa, ettei aluksi huomaakaan. Aluksi henkisesti alistamalla esim arvostelemalla tai esim mykkäkoululla rankaisemalla. Eikä fyysinen väkivalta ala heti lyönnillä vaan monta ekaa vuotta sen lapsensyntymän jälkeen voi olla, että kyse on vain siitä, että tarttuu käsivaeteen ja puristaa siitä pitäessään kovaa kiinni. eli ap, on erittäin harvinaista, että joku alkaisi noin vain hakkaamaan ja vieläpä heti seurustelun alussa.

Ei. Kyllä niitä hälyyttäviä merkkejä on havaittavissa jo ennen lapsia. Ei pidä mennä lisääntymään lyhyen tuntemisen jälkeen. Kyllä jo sen näkee ennen lastentekoa onko mies mustasukkainen, helposti hermostuva, uhkaileva, mykkäkoulua pitävä yms. Ja minkälaisia keskusteluja käy ja kuinka arvostelee toisia ihmisiä. En koskaan tekisi lapsia miehen kanssa, joka esim. Huo*ittelee jotakuta vaikka exäänsä tai kaverinsa puolisoa.

Mulla ainakin, mies oli alussa kuitenkin erilainen. Itsellä biologinen kello löi niin kovaa, että se sumensi järjen.

Ne pahimmat jutut ilmaantu kun lapsi oli syntynyt. Työnarkomaniaa, huutamista, raivoamista, valehtelua ja pettämistä.

Joo voi kun olisin osannut valita paremmin. Elämästä mennyt mona vuotta hukkaan ton hullun kanssa. Osaisi nyt edes erota, mutta sekin tuntuu vaikealta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nainen ei tunnetusti kykene tekemään järkeviä ratkaisuja sen suhteen, kenen kanssa lisääntyy.

Ja miehet sitten kykenee? Kaikki äidit jotain vuoden äitejä?

Naisella se vastuu viime kädessä on. Hänen kehostaan on kysymys.

Naisella on toki enemmän vastuuta kehostaan, mutta ei lapsista jotka on myös miehen.

Ja koska kannatte vastuunne, lisääntymisen pitääkin jatkossa tapahtua ainoastaan korkeakoulutetun saapujan kanssa. Näin rikastumme kaikki.

Sen ymmärrän että vastuun voi kantaa siltä osalta että ottaa lapset ja lähtee, mutta miten muuten? Kantaa häpeän viittaa harteillaan loppuikänsä? Kertoa lapsillensa että äiti on ollut tyhmä kun meni teidät tekemään? Mitä haet tällä takaa? Naisen syy kun mies on kamala?

Itse tiesin millainen mies on, raskaus ei ollut suuniteltu. En kuitenkaan halunnut aborttia ja mieskin halusi yrittää koska on aina haaveillut perheestä vaikka oma lapsuus olikin ihan kamala. Nyt ne traumat puskee kovaa päälle. Parhaani yritin/yritän mutta miehestä ei ole puolisoksi tai isäksi kuin sillointällöin kun jaksaa tarpeeksi kiinnostaa. Olen tekemässä lähtöä mutta just tällä sekunnilla ei ole paikkaa mihin mennä eikä tilanne ole niin kamala että turvakotiin lähtisin. Arvasin että näin tulee käymään mutta miten kannan siitä vastuun, sinun mielestäsi? Yritän antaa lapselleni kaikesta huolimatta parhaan mahdollisen elämän, parhaani mukaan yritän antaa hänelle hyvän lapsuuden jotta ei isän itsekkyydestä niin pahasti kärsisi, eikö se riitä? Kovin rakentavaa ei ole lässyttää mantraa "mitäs läksit", "itseppähän tiesit mihi paskaan kauhasi isket" yms yms koska "vahinko" on jo tapahtunut. On paljon raskaampaa olla äiti kuin kuvitteli! Ei lapsen takia, vaan muiden ihmisten! Teet niin tai näin niin sinua arvostellaan, jos ei muuten niin siitä kuinka paska olet kun valitsit väärän miehen. Koska miehethän ei valehtele, niinkuin ei naisetkaan. Elämä olisi hyvin paljon yksikertaisempaa jos ihmiset olisivat rehellisiä toisillensa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nainen ei tunnetusti kykene tekemään järkeviä ratkaisuja sen suhteen, kenen kanssa lisääntyy.

Ja miehet sitten kykenee? Kaikki äidit jotain vuoden äitejä?

Naisella se vastuu viime kädessä on. Hänen kehostaan on kysymys.

Huomatkaa, alapeukkujen mukaan vastuuta ei ole, kun naisen kehosta on kysymys, mutta silloin jos on oikeuksia kun naisen kehosta kysymys (eli esimerkiksi valta päättää yksin abortista), niin silloin sataa yläpeukkuja. Naiset pitävät oikeuksista joita sukupuolen perusteella saa - eivät vastuusta.

Jännämiehet sumentavat järjen.

Tämän takia adoptoin! :)