Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Masentaa ja ahdistaa :( vietän päiväni yleensä täällä
07.08.2016 |
Pelkään, että en löydä töitä ennen syyskuuta kun kouluni alkaa, koko ajan jotenkin omituinen ahdistus ja masennus. Koko elämäni tuntuu niin hankalalta, en pysty edes kuvailemaan sitä nyt tässä, tunnen olevani vanki, en vapaa. Surettaa äitini joka vanhenee ja tuntuu että hän on yksinäinen, en pysty muuttamaan pois kotoa kun mietin äitiäni. Olen siis 20 vuotias. Samalla on muitakin asioita jotka pitävät minua täällä.
Olen pettynyt miehiin, joiden kanssa olen ollut, kaikki ne ovat olleet mulle täysin vääriä ja jollain tavalla hyväksikäyttäjiä.
En tiedä mitä voisin tehdä, ruoka ei maistu, tuntuu että olen umpikujassa ja elämäni valuu eteenpäin silmieni edessä, enkä pidä siitä miten elän nyt. Ystäväni juovat ja käyttävät huumeita, ovat täysin erilaisia kuin minä.
Kommentit (7)
Poista tollaset tyypit elämästäsi. Vaikka jonkun harrastuksen kautta uusia sitten. Ja yksinäisyyskin on parempi vaihtoehto kuin huonosti kohtelevat mulkerot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Josko jotain keskusteluapua hakisit? Esim. psykologi. Ja joku vertaisryhmähommeli vois olla paikallaan.
Missä oot hyvä/mitä tykkäät tehdä?
En ymmärrä. Miksi tarvitset töitä kuukautta ennen koulun alkua?
Tämä paikka ei taida olla oikea paikka sinulle, varaa aika omalääkärille ja puhu sille huolistasi.
Täällä tulee enimmäkseen paskaa niskaan, valitettavasti.
Keskusteluapua kannattaa hankkia. Varsinkin tuossa elämänvaiheessa kun on aika aloittaa oma itsenäinen elämä, on hyvä saada tukea jostakin. Et voi asua ikuisesti kotona äitisi kanssa ja kyllä hänen on osattava päästää irti ja hyväksyä, että lapsi aikuistuu ja itsenäistyy. Av:lla roikkuminen ei ole mielenterveyden kannalta hyväksi, kannattaa koittaa pitää taukoa täältä ja tehdä jotakin muuta, josta pidät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Josko jotain keskusteluapua hakisit? Esim. psykologi. Ja joku vertaisryhmähommeli vois olla paikallaan.
Missä oot hyvä/mitä tykkäät tehdä?
Oon käynyt psykoterapiassa kolme vuotta, se loppuu nyt syksyllä. Olen saanut siitä apua mutta en niin paljon kuin olisin tarvinnut.
Alue: Aihe vapaa
Tapasin yhden miehen viime viikolla, samanlainen itsekäs kuin muut, tuntuu että hän perustaa vaan ulkonäölle ja ymmärrän että olen näyttävä nainen. Vaikka hän käyttäytyi ahdistavasti ja sai mut tuntemaan itseni jossain määrin kurjaksi alkuillan aikana, (mikä ei varmasti ollut hänen tarkoitus) ikävöin häntä, tunteeni ovat hyvin ristiriitaiset. En edes tiedä mitä mä hänessä ikävöin, tarkemmin ajateltuna hän käyttäytyi todella moukkamaisesti. Ehkä ikävöin kuintenkin vain sitä läheisyyttä ja hellyyttä, isäni ei osaa rakastaa minua, eikä kai ole ikinä osannut.