Ei voi kuin ihmetellä mikä saa ihmiset

Vierailija kirjoitti:

pysymään paskoissa parisuhteissa?

On pihtaamista, riitelyä, mykkäkoulua, toinen suorastaan ällöttää jne. Silti vaan hampaat irvessä jatketaan yhdessä.

Erotkaa saatana! Yksi elämä meillä vain on. Ja vaihtamalla todellakin paranee eikä yksinolossakaan ole mitään vikaa, parisuhde ei ole mikään pakko tai elämänmittainen kahle, jossa on nyt vaan oltava, kun on kerran toiselle lupautunut.

Tässä vaiheessa voin vain kysyä: mitä se sulle kuuluu?

Ehkäpä he uskovat, että vaikeuksien voittaminen yhdessä johtaa lopulta johonkin syvempään. Ja niin se usein tekeekin. Tiedän vanhoja, hyvin onnellisia pareja, esim. omat jo 40 vuotta naimisissa olleet vanhempani, joilla on ollut vaikeitakin aikoja yhdessäolonsa matkalla. Ainoa mikä on pitänyt vaikeimpina aikoina yhdessä on ollut vanhanaikainen usko siihen että kun on Jumalan ja seurakunnan edessä luvattu olla yhdessä kunnes kuolema erottaa, niin sitähän ollaan.

Mutta niin niistä vaikeista kausista on menty läpi ja rakkaus tuntuu syvenevän vaan sellaisista selviämisestä. Ja onhan se ihana ajatus,  että se toinen on siinä ihan oikeasti aina, eikä tarvitse pingottaa että olenko tarpeeksi hyvää seuraa että se katsoo arvoisekseen viitsiä pysyä rinnalla. Kun voi rauhassa kiukutella läpi vaikeat ikäkausikriisinsä ja ahdistuksensa, saa rupsahtaa rauhassa, ja tietää että toinen ei hylkää ja etsi parempaa.

Minä olen kertaalleen eronnut, mutta olin aviossa 20 vuotta. Menin nuorena naimisiin, en muusta tiennyt. Ja oli aina niitä hyviä vaiheita, jolloin usko parempaan parani. Väitän, että tämä on usein se syy: välillä parempia aikoja ja toivo elää, että kaikki muuttuu paremmaksi. Siksi niitä narsistejakin siedetään, koska välillä on niin ihanaa.

Parhaillaan tässä elän paskassa suhteessa ja ihmettelen kun olen jumissa. Joko tässä tai sitten veneen alla, vielä tosin tarkenisi. Syksyllä voisi siirtyä kuusen alle ja talvella tehdä lumilinnan.

Tunnen useamman jotka ovat olleet vuosia esim. väkivaltaisessa suhteessa. Eivät vaan saa erottua. En väitä että se olisi helppoa, itse en vaan jaksaisi sellaista menoa eikä se ole sen arvoistakaan.

Ei sillä noin huonosti mennyt.Sanoi vain kaikkea saadakseen kokeilla puhkinussittua vitt.a välillä.

Koska riippuvuussuhde. Siksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

pysymään paskoissa parisuhteissa?

On pihtaamista, riitelyä, mykkäkoulua, toinen suorastaan ällöttää jne. Silti vaan hampaat irvessä jatketaan yhdessä.

Erotkaa saatana! Yksi elämä meillä vain on. Ja vaihtamalla todellakin paranee eikä yksinolossakaan ole mitään vikaa, parisuhde ei ole mikään pakko tai elämänmittainen kahle, jossa on nyt vaan oltava, kun on kerran toiselle lupautunut.

Tässä vaiheessa voin vain kysyä: mitä se sulle kuuluu?

Saman kysymyksen voisi esittää niille muiden asioihin puuttuville nuuskijoille, jotka kyselevät ja ääneen ihmettelevät jonkun toisen henkilön sinkkuutta. Suurin syy sille miksi niin monet ihmiset ovat surkeissa ja onnettomissa suhteissa on sosiaalinen ja yhteiskunnallinen paine, kaikkialla toitotetaan ihmisille kuinka jokaisen tulisi olla parisuhteessa, se on yleinen ja vallitseva sosiaalinen normi lukuisten muiden joukossa, josta ei sovi poiketa tai muuten ei kuulu joukkoon, vaan on hylkiö ja kyseisessä henkilössä täytyy olla jotain pahasti vialla jos ei etsi aktiivisesti parisuhdetta. Eli siitä on tullut tapa ja tottumus, ihmiset eivät oikeasti tee asioita omaa sisäistä ääntään kuunnellen vaan ryhmäpaineen johdattamana, aika säälittävää täytyy todeta.

Vierailija kirjoitti:

pysymään paskoissa parisuhteissa?

On pihtaamista, riitelyä, mykkäkoulua, toinen suorastaan ällöttää jne. Silti vaan hampaat irvessä jatketaan yhdessä.

Erotkaa saatana! Yksi elämä meillä vain on. Ja vaihtamalla todellakin paranee eikä yksinolossakaan ole mitään vikaa, parisuhde ei ole mikään pakko tai elämänmittainen kahle, jossa on nyt vaan oltava, kun on kerran toiselle lupautunut.

Joillakin on vaan sinniä ja pitävät lupauksensa:- Niin myötä, kuin vastoikäymisissäkin.

Koska lapset..