Lue keskustelun säännöt.
Hitsit että minä olen tyhmä, kun en ota apua vastaan
08.06.2007 |
Mulla on kaksi pientä lasta ja hoitoapua olisi tarjolla. En vaan osaa ottaa apua vastaan, vaikken nyt varsinaisesti kieltäydykään. Parikin ihmistä on sanonut useampaan otteeseen, että voisivat puuhata jotain esikoisen kanssa, että saan aikaa. En tajua, miksi koen tämän jotenkin negatiivisena asiana, minulle tulee mieleen että " ai enkö muka pärjää itse" ja " Olenko jotenkin avuntarpeessa olevan näköinen (silmäpussit kenties)?" . Ja mitä aikaa mihin, enhän minä voi kumminkaan mihinkään omiin asioihin käyttää sitä aikaa.
Vastailen, että joo katotaan joskus. Varmaan kohta lakkaavat tarjoutumasta avuksi, mutta en vaan saa itsestäni irti positiivista suhtautumista asiaan :(
Kommentit (1)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi ihmeessä pitää ajatella noin typerästi? Tai toisaalta, mitä väliä sillä, miksi joku tarjoaa apua? Miksei sitä voi vain iloisena ottaa vastaan?! Miksi pitää jaksaa yksin, kun voisi voida paljon paremmin avun kanssa? Miksi pitää todistella, että kyllä mä pärjään? Mitä pahaa on siinä, jos ei pärjääkään? En minä ainakaan häpeä tunnustaa, että musta on ihanaa jos esikoinen on joskus jossain muutaman tunnin ja mä saan levätä vauvan kanssa... Vaikka miehen kanssa puistossa tms., ulkopuolista apua ei kukaan ole tullut tarjoamaan. Jos tarjoaisi, niin ilosta kiljuen ottaisin vastaan!