Ex seurustelee avoimesti harkinta-aikana, ja se häiritsee...

mutta ei ole itsellekään kukaan tähän tarkoitukseen sopiva mies ilmoittautunut..! En tosin tiedä, auttaisiko laastarisuhdekaan, mutta tekisi mieli kokeilla. Muuten taidan pyöriä tässä olotilassa hamaan tulevaisuuteen, eikä se lainkaan kiinnosta.



Ja sinulle 9: ilmeisesti sinusta on sitten ok elää " valheellisessa" suhteessa, jos rakastat (yhä?) toista ja seurustelet toisen kanssa? Minusta ihme logiikkaa sinulla :)



ap

aivan varmasti tietää, että oletko tosissasi, jotta hän ei joudu ottamaan vastuuta tapahtuneesta ja siksi kertoi palavasti rakastavansa sinua edelleen. Vastuu päätöksestä jäi siis täysin sinulle. Minä tunnustan tehneeni noin kerran, vaikken edes oikeasti ollut tuota mieltä.



Se uusi suhde todellakin on laastari.

että mun ex seurustelee harkinta-aikana ystävättäreni kanssa, annoin itsellenikin luvan katsella miehiä " sillä silmällä" .

Mun ex teki jonkun naikkosen raskaaksi harkinta-ajalla ja mua ei siepannu yhtää. EN kerta kaikkiaan välittänyt koko tyypistä enää.

ja hirvittävän ihastunut, mutten jotenkin pysty aloittamaan julkista suhdetta vielä. Ihastuksen kohde on yhtä ihastunut minuun (näin ainakin luulen), mutta yrittää myös himmailla ja antaa ajan kulua. Näin ihan senkin vuoksi, ettei mielestänikään ole hyvä sännätä uuteen suhteeseen näin nopeasti. Onko niin, että exäsi on se, joka suhteestanne halusi pois? Kai se vähän niin menee, että se lähtijä on vahvemmalla tässä asiassa, elänyt eroa jo ennen kuin on puolisolleen siitä edes kertonut, eli jätetty tulee aina vähän jälkijunassa ja elää eroa pidempään.



Vähän tätä asiaa liipaten tuli samalla mieleen, kun täällä välillä kirjoitellaan, miten harrastetaan ex:n kanssa seksiä, vaikka muuten ero on jo vireillä ja erillään asutaan. Vaikka kieltämättä kaipaan fyysistä kontaktia miesten kanssa, en kyllä koskisi pitkällä tikullakaan exääni...

onkohan sulla kuitenki vielä tunteita?



Toisaalta jos on lapsia niin varmasti häiritsee. Jos siis lapsetkin siitä tietävät. Minkälainen esimerkillinen isä.:S Hyi

Tärkeintä on mielestäni se, että oman sydämeni ja pääni harkinta-aika on jo kauan sitten loppunut, ja pidän itseäni eronneena, ex-miestäni entisenä eikä nykyisenä miehenäni, vaikka lain edessä olemmekin yhä naimisissa.

ja siksi tuntui kamalan loukkaavalle, että aloitti suhteen heti kun muutti yhteisestä kodista pois. Jos rakastaa muka minua, miten voi alkaa uuden suhteen? Ehkä tämä on se suurin syy, miksi asia minua häiritsee. Enkä tietenkään voi kuvitellakaan kysyväni asiasta - eihän ex enää mitään myöntäisi, eikä asialla ole väliäkään... periaatteessa.



En usko että minulla on tunteita exää kohtaan, mutta liiton kaatuminen tietenkin kaihertaa ja tuntuu yhä todella pahalle.



Lapsikin on ja hänet on viety jo useaan otteeseen seuraamaan exän uutta onnea.



Miten tästä tunnesuosta pääsisi pois, vinkkejä? Pitäiskö itsekin hankkimalla hankkia uusi suhde? En usko kiinnostuvani kovin äkkiä kenestäkään, vaikka olen toki miehiä katsastanut ja jonkun kanssa vähän ' pelehtinytkin' .



ap

vai odotitko että palvoo sinua munkkina loppuikänsä?

Minun aloitteestani olemme mekin harkinta-ajalla ja olen periaatteessa onnellinen, miestäni en takaisin haluaisi, mutta joskus yksinäisinä viikonloppuiltoina sitä vain tuntuu hakkaavan päätä seinään ja itkevän kaatunutta avioliittoaan (ei pois muuttanutta miestään).



Siihen kai voisi olla avuksi joku " laastari" , mukava mies, jota tapailisi ja jonka kainaloon voisi käpertyä, mutta josta ei todellakaan hakisi uutta isäpuolta lapsilleen, ei ajatuksissaankaan edes esittelisi lapsilleen. Kysymys vain kuuluu, mistä niitä mukavia miehiä löytyy? Eipä ole mua vastaan vielä yksikään kävellyt... :)