Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Henkilökohtainen vastuu elämässä ja sen ymmärtäminen
04.08.2016 |
Tätä palstaa kun luke niin saa sellaisen fatalistisen käsityksen, että kaikki on vastuu on aina jollakin muulla taholla. Vika on yhteiskunnassa tai sen rakenteissa. Kaikki vastuu omasta rahankäytöstä omaan painoon ulkoistetaan muille. Yhteiskunnan tulisi elättää, vaikka tekisi itse miten huonoja valintoja tahansa ja jos syöt itsesi muodottomaksi möykyksi niin se onkin vain uusi itsenäinen tapa elää ja vaikka diabetes ja verisuonitaudit jylläävät niin sitä ei saa arvostella, koska sehän on kiusaamista. Tietty siinä sivussa lihotetaan lapsetkin samanlaisiksi.
Miksi SINÄ et ota vastuuta omasta elämästäsi?
Kommentit (33)
Vierailija kirjoitti:
Minusta se on kyllä hyvä, että itse kukin välillä tarkastelee omia elämänvalintojiaan ja miettii voisiko tilanteille tehdä jotain.
Mutta siitä en pidä, että ulkopuoliset alkavat ylhäältä päin toisia moittia. He kun eivät oikeasti tiedä toisen historiaa ja tilannetta, ei kaikkia asioihin vaikuttavia juttuja. Esim. läski voi kärsiä psyykkisperäisistä syömishäiriöistä, laiska loinen olla kliinisesti masentunut jne. Asiat ei ole niin yksinkertaisia kuin mitä päältä päin näyttää.
Siksi itse pidättäydyn miettimään omaa elämääni ja parantamaan sitä voimieni mukaan, mutta jätän muiden arvostelun väliin.
Niin huomatko miten lähdit taas keksimään tekosyitä. Kaikki on vat niiiiiin kovin masentuneita aina. Ei voi tehdä mitään- Tainno pitsaa voi syödä ja röökiä vetää sekä sohvalla maata. Give me a break girl!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naiset ovat uhriutumisen mestareita.
Kimppaan kakkosta. Keskityn omaan elämään ja parantamiseen.
Muutenkin toi toisten jatkuva mollaus ja haukkuminen on niin last season. Antaa hetkeksi kicksit haukkujalle mutta ei oikeasti muuta mitään.
Kimppaan = Komppaan autocorrect 😊
Vierailija kirjoitti:
Naiset ovat uhriutumisen mestareita.
Juuri näin, naisilla on niin monta uhripuhetta:
-YH-uhriutuminen
-Naisuhriutuminen
-Lapsiperheuhriutuminen
-Raskausuhriutuminen
jne.
Mutta vastuuta omasta elämästä ei haluta ottaa...
Vierailija kirjoitti:
Kimppaan kakkosta. Keskityn omaan elämään ja parantamiseen.
Muutenkin toi toisten jatkuva mollaus ja haukkuminen on niin last season. Antaa hetkeksi kicksit haukkujalle mutta ei oikeasti muuta mitään.Kimppaan = Komppaan autocorrect 😊
Tuo on juuri sitä vastuun ottamisen puutetta ja selkärangattomuutta. Sinua nut vaan mollataan ja muut ovat heittereitä eli voit jatkaa leväperäistä elämääsi.
Give me a break darling!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiinnostava aloitus ja eka kommentti, mutta voi olla, ettei tällä palstalla oikein herää monipuolista pohdintaa aiheesta.
Olen sairaana, enkä siksi itsekään jaksa pitkään kirjoittaa, mutta minusta alkuperäiseen kysymykseen liittyy se, että Suomessa vaikuttaa olevan yltiösalliva ja kaikenlaista syyllistämistä ja kuviteltuakin sormella osoittamista välttävä keskustelukulttuuri (paitsi - ikävä kyllä - tiettyjen vähemmistöjen osalta), eli ei siis monipuolista keskustelukulttuurin lainkaan.
Vaikka ihmisten kyky oman elämän aktiiviseen toimijuuteen on erilainen, on kuitenkin niin, että teoilla on seurauksia ja oikeuksiin tulee liittyä vastuuta. Tästä tulisi voida keskustella ilman, että syyllistetään ja syyllistytään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naiset ovat uhriutumisen mestareita.
Juuri näin, naisilla on niin monta uhripuhetta:
-YH-uhriutuminen
-Naisuhriutuminen
-Lapsiperheuhriutuminen
-Raskausuhriutuminen
jne.
Mutta vastuuta omasta elämästä ei haluta ottaa...
Entäs miehillä sitten?
- aikamiespoikauhriutuminen
- lassukkauhriutuminen
- markkina-arvouhriutuminen
- elättäjäuhriutuminen
jne...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä sairastuin työpaikan hoitamattomien kosteusongelmien vuoksi, sain hankalan astman. Ilmeisesti vauvaikäisenä sairastamani keuhkokuume oli kuitenkin vaurioittanut keuhkoja, joten näiden yhteisvaikutuksena työkyky on pystyvästi alentunut. Kerrotko, mitä tein väärin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta se on kyllä hyvä, että itse kukin välillä tarkastelee omia elämänvalintojiaan ja miettii voisiko tilanteille tehdä jotain.
Mutta siitä en pidä, että ulkopuoliset alkavat ylhäältä päin toisia moittia. He kun eivät oikeasti tiedä toisen historiaa ja tilannetta, ei kaikkia asioihin vaikuttavia juttuja. Esim. läski voi kärsiä psyykkisperäisistä syömishäiriöistä, laiska loinen olla kliinisesti masentunut jne. Asiat ei ole niin yksinkertaisia kuin mitä päältä päin näyttää.
Siksi itse pidättäydyn miettimään omaa elämääni ja parantamaan sitä voimieni mukaan, mutta jätän muiden arvostelun väliin.
Niin huomatko miten lähdit taas keksimään tekosyitä. Kaikki on vat niiiiiin kovin masentuneita aina. Ei voi tehdä mitään- Tainno pitsaa voi syödä ja röökiä vetää sekä sohvalla maata. Give me a break girl!
Olen itse ollut aikoinaan vaikeasti masentunut ja tiedän mitä se on, kun laihtuu kun ei edes jaksa syödä, kun ei vaan välitä onko elossa vai kuollut. Sitä kautta pystyn ymmärtämään että ihmisellä ei aina vaan ole oikein vaihtoehtoja, ei ainakaan sillä hetkellä. Joskus myöhemmin voi ollakin, esim. itse olen parantunut masennuksesta eikä minulla nykyisin ole mitään elämänhallinnan ongelmia. Mutta en minä millään tahdonvoimalla itseäni olisi pystynyt ylös masennuksesta piiskaamaan.
Uskon myös, että käytännössä kaikki ihmiset haluaisivat hyvää, onnellista elämää. Kukapa esim. haluaisi olla vaikeasti ylipainoinen tässä ylipainoisia halveksivassa maailmassa? Ja silti moni on. Johtuuko se vain siitä, ettei kukaan ole kertonut heille, että he voivat alkaa syödä terveellisesti ja liikkua? Ei todellakaan, he lienevät kuulleet sen satoja kertoja, kyllästymiseen asti. Ovat saattaneet hakea ammattilaisten apuakin syömisongelmiinsa. Aina vaan ei ole voimia muutokseen vaikka kuinka yrittäisi. En minä ainakaan ketään siitä syyllistä, ja uskon että syyllistäminen vain lisää ahdistusta, joka lykkää mahdollisuutta aitoon muutokseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta se on kyllä hyvä, että itse kukin välillä tarkastelee omia elämänvalintojiaan ja miettii voisiko tilanteille tehdä jotain.
Mutta siitä en pidä, että ulkopuoliset alkavat ylhäältä päin toisia moittia. He kun eivät oikeasti tiedä toisen historiaa ja tilannetta, ei kaikkia asioihin vaikuttavia juttuja. Esim. läski voi kärsiä psyykkisperäisistä syömishäiriöistä, laiska loinen olla kliinisesti masentunut jne. Asiat ei ole niin yksinkertaisia kuin mitä päältä päin näyttää.
Siksi itse pidättäydyn miettimään omaa elämääni ja parantamaan sitä voimieni mukaan, mutta jätän muiden arvostelun väliin.
Niin huomatko miten lähdit taas keksimään tekosyitä. Kaikki on vat niiiiiin kovin masentuneita aina. Ei voi tehdä mitään- Tainno pitsaa voi syödä ja röökiä vetää sekä sohvalla maata. Give me a break girl!
Olen itse ollut aikoinaan vaikeasti masentunut ja tiedän mitä se on, kun laihtuu kun ei edes jaksa syödä, kun ei vaan välitä onko elossa vai kuollut. Sitä kautta pystyn ymmärtämään että ihmisellä ei aina vaan ole oikein vaihtoehtoja, ei ainakaan sillä hetkellä. Joskus myöhemmin voi ollakin, esim. itse olen parantunut masennuksesta eikä minulla nykyisin ole mitään elämänhallinnan ongelmia. Mutta en minä millään tahdonvoimalla itseäni olisi pystynyt ylös masennuksesta piiskaamaan.
Uskon myös, että käytännössä kaikki ihmiset haluaisivat hyvää, onnellista elämää. Kukapa esim. haluaisi olla vaikeasti ylipainoinen tässä ylipainoisia halveksivassa maailmassa? Ja silti moni on. Johtuuko se vain siitä, ettei kukaan ole kertonut heille, että he voivat alkaa syödä terveellisesti ja liikkua? Ei todellakaan, he lienevät kuulleet sen satoja kertoja, kyllästymiseen asti. Ovat saattaneet hakea ammattilaisten apuakin syömisongelmiinsa. Aina vaan ei ole voimia muutokseen vaikka kuinka yrittäisi. En minä ainakaan ketään siitä syyllistä, ja uskon että syyllistäminen vain lisää ahdistusta, joka lykkää mahdollisuutta aitoon muutokseen.
Kuulostaa taas kerran siltä, että sun pitäis ottaa vaan itteäs niskasta kiinni. Ei pahalla...
Vierailija kirjoitti:
Naiset ovat uhriutumisen mestareita.
Ja miesten pimpin ja joillakin jopa parisuhteen puute on vain ja ainoastaan aina naisten vika. Mutta miehet eivät uhriudu (jotain ristiriitaista tuossa minusta on).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kimppaan kakkosta. Keskityn omaan elämään ja parantamiseen.
Muutenkin toi toisten jatkuva mollaus ja haukkuminen on niin last season. Antaa hetkeksi kicksit haukkujalle mutta ei oikeasti muuta mitään.Kimppaan = Komppaan autocorrect 😊
Tuo on juuri sitä vastuun ottamisen puutetta ja selkärangattomuutta. Sinua nut vaan mollataan ja muut ovat heittereitä eli voit jatkaa leväperäistä elämääsi.
Give me a break darling!
Kultaseni sä missasit pointin. Ei mua kukaan nollaa ja hauku. Mä menestyy hyvin ja yksi syy on se etten tuhlaa aikaani toisten mollaamiseen ja haukkumiseen.
Keskityn itseeni, omaan perheeseen ja omaan toimii töissä ja niiden kehittymiseen.
4
Tuollaiset tekopyhät hurskastelijat, kuten topikin aloittaja, ovat enemmän kuin riittävä syy elää tuilla ja alkaa rötöstelemään siinä tapauksessa jos porvari ei suostu maksamaan tukia tarpeeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta se on kyllä hyvä, että itse kukin välillä tarkastelee omia elämänvalintojiaan ja miettii voisiko tilanteille tehdä jotain.
Mutta siitä en pidä, että ulkopuoliset alkavat ylhäältä päin toisia moittia. He kun eivät oikeasti tiedä toisen historiaa ja tilannetta, ei kaikkia asioihin vaikuttavia juttuja. Esim. läski voi kärsiä psyykkisperäisistä syömishäiriöistä, laiska loinen olla kliinisesti masentunut jne. Asiat ei ole niin yksinkertaisia kuin mitä päältä päin näyttää.
Siksi itse pidättäydyn miettimään omaa elämääni ja parantamaan sitä voimieni mukaan, mutta jätän muiden arvostelun väliin.
Niin huomatko miten lähdit taas keksimään tekosyitä. Kaikki on vat niiiiiin kovin masentuneita aina. Ei voi tehdä mitään- Tainno pitsaa voi syödä ja röökiä vetää sekä sohvalla maata. Give me a break girl!
Olen itse ollut aikoinaan vaikeasti masentunut ja tiedän mitä se on, kun laihtuu kun ei edes jaksa syödä, kun ei vaan välitä onko elossa vai kuollut. Sitä kautta pystyn ymmärtämään että ihmisellä ei aina vaan ole oikein vaihtoehtoja, ei ainakaan sillä hetkellä. Joskus myöhemmin voi ollakin, esim. itse olen parantunut masennuksesta eikä minulla nykyisin ole mitään elämänhallinnan ongelmia. Mutta en minä millään tahdonvoimalla itseäni olisi pystynyt ylös masennuksesta piiskaamaan.
Uskon myös, että käytännössä kaikki ihmiset haluaisivat hyvää, onnellista elämää. Kukapa esim. haluaisi olla vaikeasti ylipainoinen tässä ylipainoisia halveksivassa maailmassa? Ja silti moni on. Johtuuko se vain siitä, ettei kukaan ole kertonut heille, että he voivat alkaa syödä terveellisesti ja liikkua? Ei todellakaan, he lienevät kuulleet sen satoja kertoja, kyllästymiseen asti. Ovat saattaneet hakea ammattilaisten apuakin syömisongelmiinsa. Aina vaan ei ole voimia muutokseen vaikka kuinka yrittäisi. En minä ainakaan ketään siitä syyllistä, ja uskon että syyllistäminen vain lisää ahdistusta, joka lykkää mahdollisuutta aitoon muutokseen.
Kuulostaa taas kerran siltä, että sun pitäis ottaa vaan itteäs niskasta kiinni. Ei pahalla...
Miksi hänen pitäisi? Hänhän kertoi ettei hänellä ole mitään elämänhallinnan ongelmia ja masennuksestakin on parantunut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naiset ovat uhriutumisen mestareita.
Juuri näin, naisilla on niin monta uhripuhetta:
-YH-uhriutuminen
-Naisuhriutuminen
-Lapsiperheuhriutuminen
-Raskausuhriutuminen
jne.
Mutta vastuuta omasta elämästä ei haluta ottaa...
Entäs miehillä sitten?
- aikamiespoikauhriutuminen
- lassukkauhriutuminen
- markkina-arvouhriutuminen
- elättäjäuhriutuminen
jne...
Olipa surkea vastayritys. Tyypillistä palstan miesvihaa sen sijaan, että ottaisit vastuuta omasta painostasi.
Ap, puhut aika höpöhöpöä. Kaikille asioille yksilö ei voi mitään, esim. laille tai lamalle. Lihavat taas ovat henkisesti sairaita, aina, vaikka eivät sitä itse tiedostaisi, masentuneita, ahdistuneita, tai menneisyydessä joku asia joka aiheuttaa pahaa mieltä, esim. kiusaaminen, hylkääminen, hyväksikäyttö, menetys. Lapsen lihavuus on tietysti aina vanhemman vika, ei sen lapsen.
Ei ihmiset ole lihavia sen takia kun yhteiskunta sitä tai tätä, mutta varmasti köyhiä ovat jos töitä vaan ei ole, ja kaikille sitä ei ole vaikka mitä tekisi.
Se on aina helppo sanoa että tekosyy, kun ei tiedä että se on ihan oikea syy. Jokaiseen asiaan on syy. Ja se syy ei aina ole sen ihmisen itsensä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta se on kyllä hyvä, että itse kukin välillä tarkastelee omia elämänvalintojiaan ja miettii voisiko tilanteille tehdä jotain.
Mutta siitä en pidä, että ulkopuoliset alkavat ylhäältä päin toisia moittia. He kun eivät oikeasti tiedä toisen historiaa ja tilannetta, ei kaikkia asioihin vaikuttavia juttuja. Esim. läski voi kärsiä psyykkisperäisistä syömishäiriöistä, laiska loinen olla kliinisesti masentunut jne. Asiat ei ole niin yksinkertaisia kuin mitä päältä päin näyttää.
Siksi itse pidättäydyn miettimään omaa elämääni ja parantamaan sitä voimieni mukaan, mutta jätän muiden arvostelun väliin.
Niin huomatko miten lähdit taas keksimään tekosyitä. Kaikki on vat niiiiiin kovin masentuneita aina. Ei voi tehdä mitään- Tainno pitsaa voi syödä ja röökiä vetää sekä sohvalla maata. Give me a break girl!
Olen itse ollut aikoinaan vaikeasti masentunut ja tiedän mitä se on, kun laihtuu kun ei edes jaksa syödä, kun ei vaan välitä onko elossa vai kuollut. Sitä kautta pystyn ymmärtämään että ihmisellä ei aina vaan ole oikein vaihtoehtoja, ei ainakaan sillä hetkellä. Joskus myöhemmin voi ollakin, esim. itse olen parantunut masennuksesta eikä minulla nykyisin ole mitään elämänhallinnan ongelmia. Mutta en minä millään tahdonvoimalla itseäni olisi pystynyt ylös masennuksesta piiskaamaan.
Uskon myös, että käytännössä kaikki ihmiset haluaisivat hyvää, onnellista elämää. Kukapa esim. haluaisi olla vaikeasti ylipainoinen tässä ylipainoisia halveksivassa maailmassa? Ja silti moni on. Johtuuko se vain siitä, ettei kukaan ole kertonut heille, että he voivat alkaa syödä terveellisesti ja liikkua? Ei todellakaan, he lienevät kuulleet sen satoja kertoja, kyllästymiseen asti. Ovat saattaneet hakea ammattilaisten apuakin syömisongelmiinsa. Aina vaan ei ole voimia muutokseen vaikka kuinka yrittäisi. En minä ainakaan ketään siitä syyllistä, ja uskon että syyllistäminen vain lisää ahdistusta, joka lykkää mahdollisuutta aitoon muutokseen.
Kuulostaa taas kerran siltä, että sun pitäis ottaa vaan itteäs niskasta kiinni. Ei pahalla...
Millä tavalla? Minulla kun on elämässäni kaikki hyvin, ollut jo kymmenisen vuotta. Mutta minä en noussut sieltä masennuksen ja sen seuralaisten päihdeongelmien suosta todellakaan millään tahdonvoimalla saati sillä että vanhemmat ja muut moittivat minua siitä missä jamassa olin ja käskivät ottaa itseäni niskasta kiinni. Enkä usko että sillä tavalla ketään nostetaan ylös mistään isommista ongelmistaan. Jostain tyyliin "en oikein jaksaisi siivota" tyyppisistä ehkä voi päästä sillä että joku sanoo että tartu nyt vaan toimeen ja hoida se niin pääset siitä, mutta eipä juuri isommasta.
Minulle on ihan käsittämätön ajatus, että jotkut ilmeisesti oikeasti luulevat, että ihmisten elämän ongelmien ratkaisu voisi olla vain se, että joku kertoisi niille että hee, sinä muuten voit alkaa itse toimia päästäksesi ongelmastasi. Jokainen täysjärkinen varmasti ymmärtää sen muutenkin.
Minun kokemukseni mukaan suurin osa uhriutujista on miehiä. Vai lasketaanko vain lihavuudesta uhriutuminen mukaan...
Etenkin heistä, jotka ovat raha-asiansa sössineet, suurin osa on miehiä. He syyttävät sitten valtiota ja yhteiskuntaa, kun se ei annakaan pyyteettömästi lisää ja kun ei saakaan vuokra-asuntoa yksityiseltä, kun luottotiedot menneet. Ja kun naisetkaan ei halua panna, kun ei ole paksua lompsaa ja ja ja nyyh....
Vierailija kirjoitti:
Minun kokemukseni mukaan suurin osa uhriutujista on miehiä. Vai lasketaanko vain lihavuudesta uhriutuminen mukaan...
Etenkin heistä, jotka ovat raha-asiansa sössineet, suurin osa on miehiä. He syyttävät sitten valtiota ja yhteiskuntaa, kun se ei annakaan pyyteettömästi lisää ja kun ei saakaan vuokra-asuntoa yksityiseltä, kun luottotiedot menneet. Ja kun naisetkaan ei halua panna, kun ei ole paksua lompsaa ja ja ja nyyh....
Hölöpöti kölököti
Mene pois ruma miesvihatrolli
Alue: Aihe vapaa
Minusta se on kyllä hyvä, että itse kukin välillä tarkastelee omia elämänvalintojiaan ja miettii voisiko tilanteille tehdä jotain.
Mutta siitä en pidä, että ulkopuoliset alkavat ylhäältä päin toisia moittia. He kun eivät oikeasti tiedä toisen historiaa ja tilannetta, ei kaikkia asioihin vaikuttavia juttuja. Esim. läski voi kärsiä psyykkisperäisistä syömishäiriöistä, laiska loinen olla kliinisesti masentunut jne. Asiat ei ole niin yksinkertaisia kuin mitä päältä päin näyttää.
Siksi itse pidättäydyn miettimään omaa elämääni ja parantamaan sitä voimieni mukaan, mutta jätän muiden arvostelun väliin.