Tyhmeneekö ihminen vanhetessaan?

Kuoleehan niitä aivosoluja joka päivä.

Tyhmeneminen ei kuulu normaaliin vanhenemiseen. Vanhoista tavoista kiinni pitäminen on jotain muuta kuin tyhmenemistä. Ehkä iän mukanaan tuomaa epävarmuutta tms.

Luulin äidistäni pitkään näin. Mutta hänellä todettiinkin sitten aivokasvain. Monella vanhuksella on jokin sairaus kuten dementia tai alzheimer. Mutta jos ei ole mitään sairautta pitäisi pollan leikata tai olla leikkaamatta ihan entiseen malliin.

Sivistymätön ja jääräpäinen ei vanhetessaan muutu aikaansa seuraavaksi ja joustavaksi.

Eli ei tyhmeneminen liity vanhenemiseen, toki uuden oppiminen on hitaampaa (esim tietotekniikka, ym.) Kyse on siitä, ettei olla kiinnostuneita maailman muutoksista ja kehittymisestä eikä seurata tarpeeksi uutisia ja perehdytä niiden taustoihin ja tieteen kehittymiseen. Ja osa vain on sellaisia jotka tykkäävät väittää kaikkeen epämiellyttävään vastaan. Ihminen on lihansyöjä, eläimillä ei ole tunteita, ilmastonmuutos on hölynpölyä, ei mikään auta mihinkään ja kaikki on vaan sitä ja tätä (lisää perusmarinaa ja tokaisuja).

Sitä kutsutaan oppimiseksi' kun löytää parhaat tavat ja toimenpiteet. Jokainen meistä uskoo siihen, mikä on hyväksi todettu. Siksi he pysyvät kannassaan.

Ehkä kyse on pikemminkin joustamattomuudesta. Uusia ideologioita tulee vuosi vuoden jälkeen. Kun on jo tutustunut 50 sellaiseen, ei vaan enää jaksa pohtia uusia.

Tähän perustuu se, että nuoret ovat muutosketterämpiä kuin vanhat. Nuori ei ole vielä kyllääntynyt jatkuviin muutoksiin. Ihmisellä on kuitenkin kapasiteettiä vain x määrään muutoksia. Vanhoilla raja on jo tullut vastaan.

Ehkä jos on saanut valtaa, koska se tuo usein mukanaan mielistelijät. Kaikki mitä sanoo on aina oikein ja viisasta, vaikka ei olisikaan.

Mutu-tuntuman perusteella nuorista löytyy yhtä päljon jollei enemmänkin "konservatiivisia muutoksenvastustajia" nimikkeellä millä hyvänsä kuin vanhuksista.

Esim. leijonariipusmiehet, karvanoppaduunarit, pikkulapsiarkea "pilkulleen oikein" pyörittävät nuoret vanhemmat, sen Oikean metsästäjät, uskovaishihhulit, vegaanihihhulit, hihhuleidenvastustajat, äärifanaatikot jne.

Kun ihminen vanhenee niin siltä loppuu haasteet elämässä. Seurauksena asioista tulee rutiinia ja niitä voidaan hoitaa minimimäärällä aivojen vaivaamista. Tämä sitten ilmenee "tyhmyytenä".

Olen huomannut jo itsessänikin tuota samaa tyhmenemistä kun missään ei tarvitse käyttää aivojaan. Pitää varmaankin alkaa etsimään haastavampaa työpaikkaa niin ei pääse päättelylihakset heikkenemään ennen aikojaan.

Vanhemmat ihmiset osaavat enemmän ja heillä on kyky kyseenalaistaa. Nuori ihminen uskoo kaiken kyseenalaistamatta. Tästä se ero tulee. Sama tapahtuu esimerkiksi töissä: uusi työntekijä kuvittelee osaavansa kaiken puolen vuoden jälkeen, mutta viiden vuoden päästä hän tuntee, ettei osaa yhtään mitään. Tätä kutsutaan oppimiskäyräksi.

Osa voi tyhmentyä, mutta veikkaanpa, että suurin osa vaan lakkaa välittämästä. Sitä huomaa, että mikään ei kuitenkaan muutu miksikään, joten turha edes yrittää.

Mä ainakin tyhmenen päivä päivältä. Ja se ärsyttää

Hmm, kun olin nuori niin maailma oli täynnä vanhoja tyhmiä ihmisiä jotka ei tajunneet mistään mitään, nyt kun olen vanhempi niin maailma on täynnä nuoria tyhmiä ihmisiä jotka ei ainakaan vielä tajua mistään mitään.

Ehkä nuorten mielestä. Itselleni ainakin on käynyt niin, että ajattelemisen ja älyn merkitys elämässä on vähentynyt. En varmaan vaikuta niin skarpilta ja älykkäältä kuin nuorempana, koska en kauheasti pohdi asioita, en seuraa maailman menoa ja ole siitä huolestunut jne. Väittelyt abstrakteista ja filosofisista asioista, jotka nuorena kiinnostivat kovasti, eivätt kiinnosta enää yhtään.

Joten kun ihmiset näkevät minut, niin siinä missä he nuoren minän näkivät älykkäänä tyyppinä, nyt ne näkevät jonkun hassahtaneen kukkasten haistelijan ja kissojen silittelijän, joka ei tylsässä elämässään tee muuta kuin hoitaa pikku puutarhaansa ja kissojaan ja käy lähikaupassa.

Mutta sisäinen kokemus onkin sitten toinen. Minä en ole kiinnostunut kovasti ajattelun ja järjen tason asioista, koska olen löytänyt iän myötä niin rikkaan sisäisen maailman, aivan uudenlaisen olemisen tason, että mitkään ohimenevät, merkityksettömät ihmisajatukset, tai edes ulkoisen maailman tapahtumat, eivät siihen verrattuna kiinnosta yhtään. Olen paljon onnellisempi kuin nuorempana. Minä elän sellaisessa rauhan ja harmonian tilassa, jota nuorempana en uskonut olevan olemassakaan, ellei sitten jossain myyttisessä taivaassa, jos sellainen on. 

Ja silloin kun oikeasti tarvitaan ajattelua, se toimii kyllä erinomaisesti, ja luovemmin kuin nuorena. Mutta useimmiten en vaan välitä ajatella, vaan vain silloin kun sille on käytännön tarve.

Näin vanhana voin kommentoida tuohon politiikka-asiaan. Olen tottunut idealistiseen politiikan tekoon. Olen tutustunut eri puolueiden perusteisiin. Itselläni on idealistinen maailmankatsomus joka käy yhden puolueen ideologian kanssa yhteen. En usko sloaganeihin tai yksittäisten edustajien uhoihin. Äänestän siis puoluetta, enkä ihmistä. Mielestäni se on viisautta eikä tyhmyyttä. Oikeisto on oikeisto ja vasemmisto vasemmisto. Ei se millään "työn sankarit" sloaganeilla muutu muuksi. 

Ei tyhmene.

Sitä huomaa, että ei tiedäkään asioista niin paljon kuin nuorempana luuli, ja siksi saattaa vaikuttaa tyhmemmältä.

On tietysti niitä jotka kangistuvat kaavoihin, eivätkä pysty muuttamaan tapojaan tai tottumuksiaan eivätkä halua omaksua uutta tietoa joka on ristiriidassa vanhan tietonsa kanssa. Se ei ehkä ole tyhmyyttä vaan pikemminkin jääräpäisyyttä ja sitä että ei halua kuunnella muita.

Ei ihminen yleensä tyhmene. Nuorena ihminen vain heilahtaa kovin helposti ääriajatteluun ja silloin vanhempien ihmisten konservatiiviset ajatukset näyttävät typeryydeltä. Mutta kun sitten nuori itse kasvaa aikuiseksi, alkaa käydä töissä, maksaa asuntolainaa, huolehtii lapsista ja ihmettelee sen aikaisen nykynuorison touhuja, niin tilanne onkin kääntynyt kummasti katolleen. Eli kysymys on ennen kaikkea siitä, että nuori pystyy olemaan vahasti jotain mieltä vaikka taloudesta, ilmastonmuutoksesta tai politiikasta. Aikuinen taas on oppinut tekemään kompromisseja ja ymmärtää, että maailma ei ole ole musta tai valkoinen. 

Riippuu luonteesta. Jos on pienestä asti oikeassa oleva jääräpää jonka ei tarvi muita kuunnella, ehkä jämähtäessään tyhmenee.

Positiivisesti herkemmät näkevät ympäristön muuttuvan ja uskovat elinikäiseen oppimiseen. Elämä ei ole status quo, vaikka siltä välillä tuntuisi.

Eli jos asenne on ettei pelkää uusia asioita ja ymmärtää kokonaisuuksia, voi tyhmyyteensä, miten sen tulkitseekin, itse vaikuttaa.

Lopulta tietysti kuollaan kaikki ja sen kun muistaa, osaa arvostaa tätä päivää. Eli tyhmyyttä on myös se jos ei arvosta elämäänsä.

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmat ihmiset ei oikein muuta mielipiteitään vaikka ilmaston asioissa, poliittiikassa äänestetään aina samaa vanhaa ja uutta vierastetaan. Tietenkin kokemusta karttuu ikääntyessä. Nuoret sen sijaan on avoimia uusille asioille ja muuttaa maailmaa. Tietenkään ei voi yleistää, molemmissa on hölmöjä ja fiksuja yhtä lailla.

Saisiko ihan asiallista keskustelua aiheesta?

Eli siis, avoimuus ja maailman muuttaminen johtaa lopulta tyhmyyteen? Oookkei.

Eikös nuoruuteen yleensä kuulu se mustavalkoisuus ja omien mielipiteiden ehdottomasti oikeina pitäminen ja muiden ajatusten lähes halveksiminen?

Ikää kun tulee niin ajatukset ja kokemusmaailma avartuu.

Näin siis normaalissa ja suotuisassa kehityksessä.