Haluan tappaa itseni, koska kaikki huomauttelevat jatkuvasti painoni noususta
Olin vielä kolmisen vuotta takaperin riippuvainen amfetamiinista. Kun lopetin kokonaan, paino nousi 12 kiloa. En ole vieläkään ylipainoinen mutta aina kun näen tuttuja niin kuulen
"Ootpas sä pyöristynyt"
"Ootko sä raskaana"
"Kyllä huomaa eroa poskissa kun sua kattoi pari vuotta sitten" "Sä oot hei jotenkin turvonnut"
Rakas 13-vuotias koirani kuoli juuri eikä minulla tunnu olevan mitään syytä elää enää. En halua liikkua missään koska kuulen heti joka suunnasta kuinka olen lihonut.
Olen asuntoni vankina ja itken. Haluaisin liikkua ja pudottaa kiloja mutta een tällä hetkellä pysty, koska vaan itken rakkaan koirani menetystä. Ehkä menen samaan hautaan?
Kommentit (13)
Inhottavaa. Osanotot rakkaan koirasi kuolemasta ja yritä ajatella että vaikka painosi on noussut niin ennemmin se, kun että olisit riippuvainen huumeista!
Mitä ihmettä, millasia ihmisiä sulla oikein on lähipiirissä? Mulle ei tulis mieleenkään heitellä mun läheisille tollasia kommentteja. Eikä kyllä kenellekään muullekaan.
Hienoa, että olet päässyt noin pitkälle. 12 kiloa ei ole vielä toivotonta ja toivon, että tartut asiaan etkä vaan jää nyt kotiisi. Onko sinulla tukihenkilöä tms.? Itse yritän laihduttaa noin 25 kiloa ja olen saanut tukihenkilön. Meistä on tullut hyviä ystäviä ja käymme kaupungilla ja olen ollut hänen maallaankin. Hae vertaisapua. Et tarvitse kuin yhden ystävän, sekin riittää.
Oletko muuten ajatellut, että sinusta olisi hyötyä ja hoitoapua jossain hylättyjen eläinten hoitopaikoissa? Voisit käydä siellä hoitamassa elämiä ja voitpa löytää itsellesi lemmikinkin sieltä. Gooslaa asiasta. Yksi tuttavani käy kissatalossa.
Ei kannata haluta tappaa itseään tyhmien kusipäiden takia ainakaan.
Koiran menettäminen on varmasti todella rankkaa. Ja tuntuu vähän tökeröltä sanoa että uusi lemmikki voisi olla jossain vaiheessa asiallinen hankinta.
Eläin on siitä ihana että se ei vittuile ulkonäöstäsi tai mistään entisistä riippuvuuksistasi.
Ei sinun kannata laihduttaa idioottien takia, etenkin jos olet normaalipainoinen.
Jos jotain nesteturvotusta on, se lähtee pois kun pääsee liikkumaan.
Jos lenkillä tulee vastaan joku paskatuttu möläyttelijä, ei sinun tarvitse pysähtyä, vaan voit laittaa kuulokkeisiin volyymia ja tihentää askeleitasi.
Möläyttelijä on paskaluuseri ja ei pysty samaan mihin sinä.
Voi tiedän niin miltä tuntuu muiden kommentointi: "kerro nyt, mikset juo? Oot raskaana, kerro nyt!" Sitten kun yrität selittää että ei, et ole raskaana niin se saatanan sama jankkaus jatkuu päivästä toiseen kuinka olet raskaana, syömisiä kytätään ja arvostellaan, söit sitten terveellisesti tai epäterveellisesti.
Se satuttaa. Olen ollut masentunut vuoden päivät, siksi ei kiinnosta ryypätä/juhlia/käydä missään. Syöminen, itkeminen ja nukkuminen/makaaminen on ainoat mitä teen. Se, että olen vuodessa lihonut aivan helvetisti masentaa entisestään ja nämä kommentit muilta masentaa vielä sitäkin enemmän.
Koita saada jotain jutteluapua, olet selkeästi sen tarpeessa. Itsekin pääsin keskustelemaan terapiaan ja siellä käyn edelleen, se on helpottanut hieman, että pääsee purkautumaan ulkopuoliselle.
Voimia kovasti <3
Vastaa ensi kerralla että "kiitos, eikö olekin ihanaa että olen lihonut. Silloin kun olin laihempi, olin amfetamiinikoukussa. On ihanaa olla terve ja hyvinvoiva"! Katsoppa millä ilmeellä nämä tölväisijät katsovat takaisin. Äläkä välitä mitä ajattelevat. Ole ylpeä itsestäsi, olet päässyt pitkälle!
Otan osaa koirasi menetyksen johdosta. Se on oikeasti todella iso asia, varsinkin jos se oli sellainen "elämäni koira".
Sinussa ei ole vikaa. Näillä letkauttajilla on nyt vähän ongelmia tuon empatiapuolen kanssa. Sinun pitää saada surra rauhassa, ja syödäkin koska ulkonäkö ei juuri nyt ole prioriteeteissa korkeimpana. Suret rauhassa ja sitten jos koet asiaan tarvetta fiksaat syömisesi ja elintapasi yms.
Siihen asti voimia. Yritä olla tekemättä mitään peruuttamatonta. Elämä jatkuu jossain vaiheessa vaikka ikävä ja muistot tulevat olemaan luonasi. Ne ihmiset, jotka vain pahentavat oloasi, ehkä heidänkin olisi aika poistua elämästäsi.
Älähän nyt vaivu synkkyyteen tai anna painokommenteille niin paljon painoarvoa. Ei yksi kymmenen kiloa kenestäkään läskiä tee. Miksi koet olevasi vankina kotonasi? Nyt on vielä kesä ja hyviä ilmoja ulkoilla ja liikkua luonnossa. Tai jos et just nyt jaksa lähtee mihinkään niin katot vaikka jotain kivaa sarjaa ja möllötät kotona ihan rauhassa. Kyllä sä pärjäät.
Hei, et ole yksin paino-ongelmasi kanssa. Meitä on tuhansia tässäkin kaupungissa. Moikataan toisiamma kun näemme kaupungilla tai kadulla.
Ahdistaa kun en voi mennä edes äitini 70-vuotisjuhliin koska kaikki sukulaiset kuitenkin kauhistelevat lihavuuttani.
Ap
Ei ole väliä onko yli vai alipainoinen kunhan on tasapainoinen...
Mieti etukäteen muutama naseva kommentti, jolla saat typerät sukulaiset hiljaisiksi. Toisen painon kommentointi on ilkeää ja typerää. Kommentoija on se, jonka pitäisi hävetä, et sinä.
No onpa sulla mukavia ja empaattisia tuttavia! Olet tehnyt hienon työn kun olet taistellut itsesi pois riippuvuudesta, ole ylpeä itsestäsi. Otan osaa koirasi kuoleman takia :( Anna itsellesi aikaa surra äläkä stressaa jostain laihduttamisesta. Mitä jos kävisit esim terveyskeskuksessa juttelemassa noista fiiliksistäsi, voisit saada sieltä tukea surun kanssa ja elämänhalun löytämiseen uudestaan. Itsemurha-ajatukset on aina syytä ottaa vakavasti ja apua kannattaa hakea ennen kuin teet itsellesi mitään. Tsemppiä <3