Äitini aikoo tulla meille vauvan synnyttyä useaksi päiväksi, jopa viikoiksi - en halua!
Meille on tulossa ensimmäinen lapsi, laskettu aika on kuukauden päästä. Äitini on nyt jo pidempään puhunut, että kun vauva on syntynyt ja ollaan kotiuduttu sairaalasta niin hän tulisi mielellään "auttamaan". Ajatuksena olisi ehkä ihanakin, ellen tietäisi millainen äitini todellisuudessa on. Minun ja äitini välit eivät ole mitenkään lämpimät ja tämä johtuu siitä, että äitini arvostelee ihan kaikkia tekemisiä ja kertoo kuinka ne on hänestä väärin jne. Onneks asutaan eri paikkakunnilla niin ei tarvitse nähdä niin usein. Voin hyvin kuvitella, miten äitini arvostelisi tapaani hoitaa vauvaa tmv. enkä jaksa sitä juuri synnyttäneenä ja uutta opetellessa.
Miehen mielestä mun pitäis vaan yrittää kestää äitiäni ja antaa hänen tulla kyläilemään. Jo ajatus siitä stressaa ja ahdistaa älyttömästi. En jaksa enkä halua sitä samaan syssyyn, kun tutustumme vauvaamme ja opettelemme elämää hänen kanssaan.
Kommentit (53)
Kiitä kauniisti ja sano, että ette juuri silloin toivo vieraita. On tosiaan tärkeää tutustua itse ensin vauvaan ja uusiin rooleihinne äitinä ja isänä. Ainutlaatuista aikaa kuitenkin.
Jospa olette ensin kotona miehen kanssa isyysloman ajan yhdessä ja sitten päätät voisiko äiti tulla tulokasta katsomaan vähäksi aikaa. Apu voi olla ihan arvokasta, riippuen siitä miten eläminen vauvan kanssa alkaa sujua.
Sinä sen päätät. Teet vain selväksi ettei nyt käy. En minäkään toivoisi kotiini arvostelemaan ja seuraamaan 'joka'' liikettäni..
Sanot äidillesi EI KÄY. Meillä myös äiti hössäsi samaa, mutta me ei oikeasti tulla toimeen muuta kuin vähän aikaa, kunhan nähdään tarpeeksi harvoin. Joten pidin tiukasti pääni, että minä en halua enkä tarvitse apua, ja jos tarvitsen, haen sitä vaikka kunnan palveluilta, en sukulaisilta. Loukkaantuihan se äiti joksikin aikaa, mutta mitä siitä. Kyllä kullakin on oikeus päästää kenet päästää kotiinsa hääräämään ja milloin.
Kahveille voi tulla, yökylään ei ellei ole erityisesti sinun kutsumasi.
Mitä kakkaa sillä sun ukollas on päässä jossei kykene ymmärtämään että et halua ylimääräisiä häärijöitä talouteen vauvan alkuajoiksi?
Vierailija kirjoitti:
Jospa olette ensin kotona miehen kanssa isyysloman ajan yhdessä ja sitten päätät voisiko äiti tulla tulokasta katsomaan vähäksi aikaa. Apu voi olla ihan arvokasta, riippuen siitä miten eläminen vauvan kanssa alkaa sujua.
Äitini ei todennäköisesti todellisuudessa edes auttaisi, on todennäköisesti vaan tekosyy päästä taas valittamaan jostain. Siskollani on kaksi lasta ja sen mitä äitimme on siellä käynyt ja sanonut tulevansa auttamaan niin ei ole loppujen lopuksi hoitanut yhtään lapsia vaan keksinyt mitä siskoni on millonkin tehnyt väärin ja valittanut siitä.
ap
Vierailija kirjoitti:
Kahveille voi tulla, yökylään ei ellei ole erityisesti sinun kutsumasi.
Mitä kakkaa sillä sun ukollas on päässä jossei kykene ymmärtämään että et halua ylimääräisiä häärijöitä talouteen vauvan alkuajoiksi?
En kaipaa äitiäni (tai ketään muutakaan, mutta erityisesti äitiäni) edes kahville lähes heti sen jälkeen kun olen sairaalasta vauvan kanssa kotiutunut. Se toisi itselleni niin paljon lisää stressiä jo se tieto äitini tulosta ja sit vielä sen vierailun kestäminen henkisesti, kun aina teen kaiken väärin, jos äitiäni on uskominen.
Mieheni ei ole nähnyt tai paremminkin kuullut, miten ilkeä äitini oikeasti osaa olla. Se vähä, mitä mieheni on äitini kanssa ollut tekemisissä niin sillon äitini on onnistunut pitämään suurimmat mölyt mahassaan ja luultavasti tän takia mieheni ehkä ajattelee, ettei äitini ole niin paha ja että voisi tulla meille heti sairaalasta kotiutumisen jälkeen.
ap
Voi ei. Mun siskolla on ollut vähän sama ongelma meidän äidin kanssa. Mulla ei ole lapsia mutta olen aikoinani kotoa muttaessani asettanut rajan. En ota vastaan neuvoja äidiltäni. Ei ole niitä tyrkyttänytkään toisin kuin siskolleni :D
Sinuna katkaisisin välit kokonaan äitiisi. Jo ajatus äidistäsi saa sinut stressaamaan ja voimaan pahoin mikä ei ole hyväksi raskaana olevalle.
Minä en päästäisi jatkossakaan ketään noin negatiivista lapseni lähelle. Se mitä kerrot äitisi käytöksestä niin hänen tapansa panetella on henkistä väkivaltaa. Suojele lastasi siltä.
Suku on muutenkin Suomessa yliarvostettu. Katkaisemalla välit katkaiset pahuuden kierteen sukupolvelta toiselle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jospa olette ensin kotona miehen kanssa isyysloman ajan yhdessä ja sitten päätät voisiko äiti tulla tulokasta katsomaan vähäksi aikaa. Apu voi olla ihan arvokasta, riippuen siitä miten eläminen vauvan kanssa alkaa sujua.
Äitini ei todennäköisesti todellisuudessa edes auttaisi, on todennäköisesti vaan tekosyy päästä taas valittamaan jostain. Siskollani on kaksi lasta ja sen mitä äitimme on siellä käynyt ja sanonut tulevansa auttamaan niin ei ole loppujen lopuksi hoitanut yhtään lapsia vaan keksinyt mitä siskoni on millonkin tehnyt väärin ja valittanut siitä.
ap
Ok, Kun vertailevaa tutkimusaineistoa kerran on, niin varmaan kannattaa minimoida sitten mutsin piipahdus päiväkahvien mittaiseksi 😏
Turha sit itkeä, jos ei jaksa, kun et ota apua edes vastaan!
Kannattaisko saattaa välit kuntoon äidin kanssa? Vai olisiko se liian poroporvarillista?
Siis mitä ihmettä?
Mitä helvetin nynnyjä te olette?
Elämä on sellaista kun sen itselleen tekee.
Vierailija kirjoitti:
Sinuna katkaisisin välit kokonaan äitiisi. Jo ajatus äidistäsi saa sinut stressaamaan ja voimaan pahoin mikä ei ole hyväksi raskaana olevalle.
Minä en päästäisi jatkossakaan ketään noin negatiivista lapseni lähelle. Se mitä kerrot äitisi käytöksestä niin hänen tapansa panetella on henkistä väkivaltaa. Suojele lastasi siltä.Suku on muutenkin Suomessa yliarvostettu. Katkaisemalla välit katkaiset pahuuden kierteen sukupolvelta toiselle.
Tuo välien katkaisukin on kyllä käynyt mielessä, koska keskusteluista huolimatta äitini käytös ei muutu ja aina ne tapaamiset stressaa mua jo etukäteen tosi paljon ja sit vielä lisää, kun oikeasti tavataan.
ap
Vierailija kirjoitti:
Kannattaisko saattaa välit kuntoon äidin kanssa? Vai olisiko se liian poroporvarillista?
Kerrotko miten ne välit saisi kuntoon, kun keskustelu ei ole auttanut? Äitini on käyttäytynyt noin niin kauan kun muistan. Olen sanonut suoraan ja kertonut, miltä hänen sanansa musta tuntuu jne. Lopputulos on aina sama eli sama käytös jatkuu teki mitä vaan.
ap
Vierailija kirjoitti:
Siis mitä ihmettä?
Mitä helvetin nynnyjä te olette?Elämä on sellaista kun sen itselleen tekee.
Kannattaiskohan sun parantaa luetun ymmärtämistä.
Sanot suoraan, että EI KIITOS. Tuollaisia arvostelevia äitejä löytyy, ja ne arvostelut muistaa ikuisesti, valitettavasti. Älä ihmeessä suostu, ne ei muutu koskaan.
Mä kyllä katkaisisin välit kokonaan. Ei tuollaisesta äidistä ole mitään apua eikä se ole lapsellekaan hyväksi kuulla, miten huono äiti on. Tietysti on myös mahdollista, että äitisi alkaa käyttäytyä samalla tavalla myös lapsenlapsiaan kohtaan, haluatko heille saman kohtalon kun itsellesi?
Pidä pääsi.