Lue keskustelun säännöt.
voisitko olla parisuhteessa skitsofreenikon kanssa?
31.07.2016 |
Perusteluja myös.
Itse voisin, jos kumppani olisi sitoutunut omaan hoitoonsa ja oireilu pysyisi lääkityksellä minimissään/olisi todella lievää eikä erityisemmin näkyisi normaalissa arjessa. Toki ihan överi, hallitsematon paranoidi skitsofrenia olisi ei-ei
Kommentit (15)
En, parisuhde vaatii muutenkin paljon ja on haastavaa, sairaan kanssa se olisi jo melko mahdotonta, vähän kuin kolmas pyörä joka ei ole toivottu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen tällä hetkellä. Mieheni on hoidossa ja kovalla lääkityksellä, lääkkeet tekevät hänestä lyhytmuistisen ja lähes tunnekyvyttömän mutta ilman niitä saattaisi olla psykoottinen. Aivan hirveää katsoa vierestä kun toinen on kuin haamu siitä ihmisestä johon tutustuin.
En. Jos nykyinen kumppani sairastuisi skitsofreniaan niin sekin olisi kova paikka, mutta että aloittaisin tietoisesti suhteen skitsofreenikon kanssa - ei. Haluan tasa-arvoisen suhteen toimintakykyisen aikuisen kanssa. En usko, että ryhtyisin suhteeseen myöskään fyysisesti vakavasti vammaisen, esim. pyörätuolissa olevan kanssa. Valitettavasti.
En. Läheinen kaverini alkoi skitsofreenikoksi (en halua laittaa, että sairastui). Hänen kanssaan on todella olla. Välillä luulee minua noidaksi, joka haluaa hänelle pahaa. Välillä se noita on hänen veljensä. Koen hänet hyvin vaarallisena silloin, kun luulee mua noidaksi. Uhkailee väkivallalla tuolloin. Käyn kylässä ainoastaan mieheni kanssa. Yksin en uskalla.
Hänellä on kuuloharhojen lisäksi myös näköharhoja. Soittelee mulle öisin ja luulee kuolevansa. Ollut kolme pitkää jaksoa osastohoidossa. Ei vaan tule täysin kuntoon.
Hän oli menestyvä akateemisessa työssään ennen tätä.
Kamala riesa koko ihminen nykyään. En oo hennonnut hylätä, mutta tuollaisen kanssa en meniI naimisiin takuulla.
En voisi. Olen ollut psykiatrisessa sairaalassa pitkiäkin aikoja potilaana, ja potilaaksi on minun kanssani sattunut samaan aikaan kolme skitsofreenikkoa. Siinäpä perustelut...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En. Läheinen kaverini alkoi skitsofreenikoksi (en halua laittaa, että sairastui). Hänen kanssaan on todella olla. Välillä luulee minua noidaksi, joka haluaa hänelle pahaa. Välillä se noita on hänen veljensä. Koen hänet hyvin vaarallisena silloin, kun luulee mua noidaksi. Uhkailee väkivallalla tuolloin. Käyn kylässä ainoastaan mieheni kanssa. Yksin en uskalla.
Mitähän hittoa tuo tarkoittaa..?
Vierailija kirjoitti:
En voisi. Olen ollut psykiatrisessa sairaalassa pitkiäkin aikoja potilaana, ja potilaaksi on minun kanssani sattunut samaan aikaan kolme skitsofreenikkoa. Siinäpä perustelut...
Jatkan, koska sanoin tosi tyhmästi. Tarkoitan, että vastaukseni perustuu kokemuksiin. Siihen, että on nähnyt tämän todella vaiken sairauden todella läheltä. Itsekin osastohoidossa ja vakavasti sairaana tunsin kyllä itseni heidän läheisyydessään hyvin, hyvin terveeksi. Tunsin niin suurta tuskaa näiden ihmisten puolesta varsinkin heidän heikoimpina hetkinään, veikkeivat olleetkaan minulle millään tavalla tuttuja ennestään.
En kestäisi sitä jokapäiväisessä elämässä. Yhdessä skitsofreenikon kanssa eläminen tarkoisi elinikäistä omaishoitajuutta. Myönnän, etten ehkä itsekkäistäkin syistä olisi siihen valmis, vaikka kuinka rakastaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En. Läheinen kaverini alkoi skitsofreenikoksi (en halua laittaa, että sairastui). Hänen kanssaan on todella olla. Välillä luulee minua noidaksi, joka haluaa hänelle pahaa. Välillä se noita on hänen veljensä. Koen hänet hyvin vaarallisena silloin, kun luulee mua noidaksi. Uhkailee väkivallalla tuolloin. Käyn kylässä ainoastaan mieheni kanssa. Yksin en uskalla.
Hänellä on kuuloharhojen lisäksi myös näköharhoja. Soittelee mulle öisin ja luulee kuolevansa. Ollut kolme pitkää jaksoa osastohoidossa. Ei vaan tule täysin kuntoon.
Hän oli menestyvä akateemisessa työssään ennen tätä.Kamala riesa koko ihminen nykyään. En oo hennonnut hylätä, mutta tuollaisen kanssa en meniI naimisiin takuulla.
Luinkohan nyt ihan oikein? Sinä kuvittelet, että ihminen "alkaa" skitsofreenikoksi? Mitä vittua oikeasti?
Vierailija kirjoitti:
Perusteluja myös.
Itse voisin, jos kumppani olisi sitoutunut omaan hoitoonsa ja oireilu pysyisi lääkityksellä minimissään/olisi todella lievää eikä erityisemmin näkyisi normaalissa arjessa. Toki ihan överi, hallitsematon paranoidi skitsofrenia olisi ei-ei
"Hallitsematon" skitsofrenia...
"Hallittua" skitsofreniaa ei vaan ikävä kyllä ole olemassakaan. Jos tarkoitat lääkitystä, niin totuushan on, ettei skitsofreenikko hallitse sitä lääkitystäkään - esimerkiksi äänet voivat koska tahansa käskeä lopettaa lääkityksen, tämä onkin tyypillistä - saati että hallitsisi sairauttaan. Sairaus hallitsee myös niitä ulkopuolisia, joilta se tarvitsee jatkuvaa huolenpitoa ja valvontaa. Skitsofrenia on itse asiassa se, joka hallitsee, aina. Niin potilasta, lääkitystä kuin sairaan läheisiäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perusteluja myös.
Itse voisin, jos kumppani olisi sitoutunut omaan hoitoonsa ja oireilu pysyisi lääkityksellä minimissään/olisi todella lievää eikä erityisemmin näkyisi normaalissa arjessa. Toki ihan överi, hallitsematon paranoidi skitsofrenia olisi ei-ei
"Hallitsematon" skitsofrenia...
"Hallittua" skitsofreniaa ei vaan ikävä kyllä ole olemassakaan. Jos tarkoitat lääkitystä, niin totuushan on, ettei skitsofreenikko hallitse sitä lääkitystäkään - esimerkiksi äänet voivat koska tahansa käskeä lopettaa lääkityksen, tämä onkin tyypillistä - saati että hallitsisi sairauttaan. Sairaus hallitsee myös niitä ulkopuolisia, joilta se tarvitsee jatkuvaa huolenpitoa ja valvontaa. Skitsofrenia on itse asiassa se, joka hallitsee, aina. Niin potilasta, lääkitystä kuin sairaan läheisiäkin.
... ja en siis halua päteä, haastaa riitaa tai "dissata"! Jäin vaantätä asiaa ihan ääneen pohtimaan.
Puolisoani en tietenkään hylkäisi, jos sairastuisi. Mutta en kuuna päivänä valitsisi skitsofreenikkoa kumppanikseni. Veljeni sairastaa tätä, ja se on rankkaa. Todella rankkaa. :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perusteluja myös.
Itse voisin, jos kumppani olisi sitoutunut omaan hoitoonsa ja oireilu pysyisi lääkityksellä minimissään/olisi todella lievää eikä erityisemmin näkyisi normaalissa arjessa. Toki ihan överi, hallitsematon paranoidi skitsofrenia olisi ei-ei
"Hallitsematon" skitsofrenia...
"Hallittua" skitsofreniaa ei vaan ikävä kyllä ole olemassakaan. Jos tarkoitat lääkitystä, niin totuushan on, ettei skitsofreenikko hallitse sitä lääkitystäkään - esimerkiksi äänet voivat koska tahansa käskeä lopettaa lääkityksen, tämä onkin tyypillistä - saati että hallitsisi sairauttaan. Sairaus hallitsee myös niitä ulkopuolisia, joilta se tarvitsee jatkuvaa huolenpitoa ja valvontaa. Skitsofrenia on itse asiassa se, joka hallitsee, aina. Niin potilasta, lääkitystä kuin sairaan läheisiäkin.
... ja en siis halua päteä, haastaa riitaa tai "dissata"! Jäin vaantätä asiaa ihan ääneen pohtimaan.
Muotoilen sitten paremmin, eli jos kyse olisi henkilöstä joka olisi täysin sitoutumaton avohoitoon ja osastovierailut olisi säännöllisiä sekä pitkiä.
Skitsofreniaakin on eri laaduilla, osalla potilasta hyvä ennuste. Enkä minäkään tahdo tässä päteä tai dissata, en vaan näe että skitsofreniankaan kohdalla asiat olisi täysin mustavalkoisia.
En voisi, en myöskään bipolaarisen, en todellakaan.
Jos kumppani sairastuisi skitsofreniaan siinä vaiheessa kun oltaisiin oltu iän kaiken yhdessä, niin siinä tapauksessa en hylkäisi, mutta en alkaisi uuteen suhteeseen, en missään tapauksessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Bipon ottasin mielummin kuin skitson
En.
Mun veli sairastui skitsofreniaan parikymmentä vuotta sitten ja tällä kokemuksella en. Veljeni on rakas, mutta ..... ei sitä edes voi kuvata ihmiselle jolla ei ole asiasta kokemusta.