Lue keskustelun säännöt.
Kun mies ei rakasta, eroanko?
28.07.2016 |
Aviomiehestä on siis kyse, sanoi, että pitää minusta ja tykkää seurastani. Sanoi, että ehkä jollain tasolla rakastaa... Eli siis käytännössä tarkoittaa, että ei rakasta. Mitä muka tarkoittaa, että ehkä rakastaa jollain tasolla? Ei yhtään mitään. Ollaan kuitenkin oltu vuosia naimisissa. Nyt kun mietin, sanoo vain seksin yhteydessä rakastavansa - ilmeisesti kohteliaisuudesta on sanonut niin, kun niin kuuluu tehdä.
Kuitenkin itse haluaisin enemmän avioliitolta, vai onko muilla avioliitot kaveriliittoja? Tai sitten olisin sinkku. Nyt vaan tuntuu, että pidetään vaan jalkaa oven välissä, kun ei tiedä, haluaako mennä sisään vai ulos.
Me ei haluta samoja asioita, me ei tehdä avioparina asioita, kuten ei sukuloida yhdessä, meillä ei ole varmaan muuta yhteistä kuin että meillä on välillä hauskaa yhdessä ja yhteinen lapsi. En tiedä, onko siinä tarpeeksi pysymään aviossa?
Kiva, jos tulee vaikka asiallinen vastaus, mutta jos luulet, että trollaaminen hetkauttaa suuntaan tai toiseen, erehdyt.
Kommentit (11)
Minä eroaisin. En halua tuhlata lyhyttä ainutta elämääni roikkumalla suhteessa, missä ei ole rakkautta. En tarvitse kämppäkaveria.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kertokaa, millaisia teidän parisuhteet on, joissa on rakkautta?
ap
Vierailija kirjoitti:
Kertokaa, millaisia teidän parisuhteet on, joissa on rakkautta?
ap
Aina on lämmin olo, kun ajattelee rakasta. Hänen äänensä on pehmeintä maailmassa, eikä kukaan osaa koskettaa niin kuin hän. On ihanaa nauraa yhdessä, suunnitella elämää, pohtia ja pyöritellä asioita. Hän hämmästyttää joka päivä viisaudellaan, luovuudellaan, hyväsydämisyydellään, ahkeruudellaan. Hän saa minusta parhaat puolet esiin, ja haluan tehdä hänet niin onnelliseksi kuin mahdollista.
Naimisissa 18 vuotta.
Halitaan ja pusitaan paljon. Halutaan nukkua yhdessä pitkään viikonloppuisin ja järjestetään aikaa sille, ei aamumenoja ainakaan molemmille aamuille viikonloppuisin. Kohdellaan toista hyvin, kehutaan ja kunnioitetaan (riidellään kyllä myös, riidellessä pyritään että ei nimitellä/mennä henkkoht). Kuljetaan käsikädessä. Pussataan tavasta, tottumuksesta ja huvikseen, vaikka ruokakaupassa tai liikennevaloissa. Pidetään toisen puolia, ollaan tiimi. Ollaan ylpeitä toisesta. Sekstaillaan niin että molempien nautinto on tärkeä, pidetään huoli että seksiä on. Puhutaan asioista. Kerrotaan että rakastetaan. Ja itse ainakin tunnen halua olla toisen kanssa, halua etten halua luopua meistä, halauksen ajatteleminenkin tuntuu hyvältä.. tunnen etten haluisi ketään muuta kumppanikseni (näen kyllä silti edelleen muitakin kuumia ihmisiä ympärillä, en ole sokea :D).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kertokaa, millaisia teidän parisuhteet on, joissa on rakkautta?
ap
Aina on lämmin olo, kun ajattelee rakasta. Hänen äänensä on pehmeintä maailmassa, eikä kukaan osaa koskettaa niin kuin hän. On ihanaa nauraa yhdessä, suunnitella elämää, pohtia ja pyöritellä asioita. Hän hämmästyttää joka päivä viisaudellaan, luovuudellaan, hyväsydämisyydellään, ahkeruudellaan. Hän saa minusta parhaat puolet esiin, ja haluan tehdä hänet niin onnelliseksi kuin mahdollista.
Naimisissa 18 vuotta.
Kuulostaa kliseiseltä, mutta oon menettänyt uskoni tuollaiseen. Onko noin ihania ihmisiä ja ihmissuhteita olemassakaan? Tai sitten ne on vain tosi erityisille ihmisille.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä eroa. Avioliittoaan voi parantaa, ja keskustelkaa yhdessä. Vaikka liitto ei olisikaan täynnä suuria tunteita, voi se silti olla antoisa.
Niin no jos haluat enemmän, niin sitten tuo liitto ei varmaan riitä sinulle. Itse en usko että tässä ketjussa mainittuja ihannesuhteita kaikille tulee eteen tässä elämässä. Suurin osa joutunee tyytymään siihen millaiseksi suhde ajan myötä muodostuu, ellei sitten lähde juoksemaan tuollaisen haaveliiton perässä.
Lapsi varmaan hankaloittaa päätöksen tekoa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niin no jos haluat enemmän, niin sitten tuo liitto ei varmaan riitä sinulle. Itse en usko että tässä ketjussa mainittuja ihannesuhteita kaikille tulee eteen tässä elämässä. Suurin osa joutunee tyytymään siihen millaiseksi suhde ajan myötä muodostuu, ellei sitten lähde juoksemaan tuollaisen haaveliiton perässä.
Lapsi varmaan hankaloittaa päätöksen tekoa?
Lapsi on ollut välillä ainut syy pysyä yhdessä. Mutta nyt on ollut taas parempia aikoja, ja luulin jotenkin, että meillä on vielä rakkautta.
Ei varmaan olis kannattanut mennä liian nuorena naimisiin, ehkä jos olisin odottanut tähän ikään (30 v.), olisin valinnut paremman kumppanin. Kuvittelin nuorempana, että saisin tuollaisen haaveliiton.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin no jos haluat enemmän, niin sitten tuo liitto ei varmaan riitä sinulle. Itse en usko että tässä ketjussa mainittuja ihannesuhteita kaikille tulee eteen tässä elämässä. Suurin osa joutunee tyytymään siihen millaiseksi suhde ajan myötä muodostuu, ellei sitten lähde juoksemaan tuollaisen haaveliiton perässä.
Lapsi varmaan hankaloittaa päätöksen tekoa?
Lapsi on ollut välillä ainut syy pysyä yhdessä. Mutta nyt on ollut taas parempia aikoja, ja luulin jotenkin, että meillä on vielä rakkautta.
Ei varmaan olis kannattanut mennä liian nuorena naimisiin, ehkä jos olisin odottanut tähän ikään (30 v.), olisin valinnut paremman kumppanin. Kuvittelin nuorempana, että saisin tuollaisen haaveliiton.
*ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Menkää yhdessä pariterapiaan ja tehkää sen jälkeen päätös eroatteko vai jatkatteko yhdessä. Joillekin rakkauden ilmaiseminen voi olla vaikeaa ja ihmiset nyt ylipäätään käsittävät rakastamisen eri tavoilla. Tuo jollain tasolla kyllä kuulostaa aika pahalta. Pariskunnalla ei välttämättä tarvitse olla yhteisiä kiinnostuksen kohteita, mutta yhteistä aikaa ja tekemistä täytyy olla.
Itse eroaisin.