En jaksa olla sosiaalinen, hyvä kun jaksan itseni ja lapseni edes hoitaa.

Saan kuulla jatkuvasti, kun en käy lasten kanssa missään. Ja tällä nyt tarkoitetaan pidempiä reissuja sukulaisten luokse yms muuta sukulointia. Ei kiinnosta.

Lapset pääsevät puistoihin, lähiseudulla oleviin paikkoihin, metsään kävelyille, välillä shoppailemaan, elokuviin, yhden lähellä asuvan isovanhemman luokse, voivat uida päivittäin, hyppiä trampoliinilla, nähdä kavereita jne. Touhun lasten kanssa kaikenlaista lähistöllä. Paljon enemmän mielestäni, kun moni muu tuntemani äiti.

Koko perheellä käymme kyllä ulkomailla ja mummoloissa toisella puolella Suomea, mutta itse en ilman miestä lähde yksin lasten kanssa. En jaksa yksinkertaisesti. Ahdistun ja jatkuva sosiaalisuus ilman huolitaukoja vie voimat. Miksi tätä ei kukaan ymmärrä? :( Miehen kanssa pääsen yksin lenkille vaikka, jos sukulaiset alkaa ahdistaa, kun mies hoitaa lapsia.

Nyt sitten lapsemme muka kärsivät, kun eivät pääse KOSKAAN mihinkään?!?

En tajua. Kun en käytä lapsia sukulaisissa jatkuvasti=eivät pääse minnekään?

Avatkaa mulle nyt tätä vähän?