Antaisitko 18-vuotiaan muuttaa omilleen kesken lukion?
Kommentit (12)
En antaisi. Tai tietysti jos päättäisi muuttaa, niin milläpä sitä estäisikään. Ei tosin olisi varaa maksaa nuoren asumista muualla kuin kotona, eikä tuet riitä vuokraan, joten aika pattitilanteessa omilleen haluava lukiolainen olisi.
Jos kysymys on, että antaisinko, niin vastaus on, että antaisin. Ihan vain siksi, koska en sitä oikeasti voisi estää.
Mutta puhuisin kyllä ja yrittäisin ymmärtää motiivit tälle päätökselle, joka on taloudellisesti aika huono.
Antaisin ja annoinkin. Koulumatka olisi ollut liian raskas
Riippuu minkä ikäisen ja mitkä olis perusteet. Nyt ei tarvitse miettiä, kun lukion kesällä aloittanut tyttö asuu koululla sisäoppilaitosmaisesti ja ehtii valmistua ylioppilaaksi ennen kuin täyttää 18. Jos haluaa lukion jälkeen omilleen, koska on tottunut asumaan poissa kotoa, niin katsotaan sitten miten sumplitaan. Uskoisin että ankean asuntolan jälkeen viihtyy pari vuotta kotona, jonka jälkeen voi ostaa oman asunnon.
Olen itse muuttanut pois kotoa 16v. opiskelujen vuoksi.Lapseni muutti pois 17v. samasta syystä, hyvin olemme pärjänneet molemmat :) Sanoisin että riippuu ihmisestä, sitäpaitsi et oikein voi täysi-ikäistä estää, jos hän päättää lähteä.
Riippuu ihan siitä 18-vuotiaasta. Itse muutin poikaystävän kanssa yhteen 16-vuotiaana. Kotonakin olisin saanut olla niin kauan kuin olisin halunnut, mutta halusin muuttaa jo omilleni. Lukiosta kirjoitin E:n paperit, opintolainaa en ottanut euroakaan ja muutenkin eleltiin rauhallista elämää vaikka nuoria oltiinkin. Joskus biletettiin mutta ei sen enempää kuin olisi tullut juhlittua jos olisin asunut vanhempieni kanssa.
Oma lapsi on täyttää muutaman vuoden päästä sen 16, hirvittää ajatus jos hän sen ikäisenä muuttaisi omilleen :D Eli sanoisin että itse tunnet lapsesi parhaiten, sen perusteella se päätös kannattaa tehdä.
Vierailija kirjoitti:
Olen itse muuttanut pois kotoa 16v. opiskelujen vuoksi.Lapseni muutti pois 17v. samasta syystä, hyvin olemme pärjänneet molemmat :) Sanoisin että riippuu ihmisestä, sitäpaitsi et oikein voi täysi-ikäistä estää, jos hän päättää lähteä.
On hieman eri asia muuttaa opiskeluiden vuoksi, jos kotipaikkakunnalla ei opiskelumahdollisuuksia ole.
Päivällä olleessa ketjussa oltiin muuttamassa selkeästi vanhemman poikaystävän luo. Siinäpä sitä sitten "itsenäistyy" jonkun ikäisekseen epäkypsän tyypin holhouksessa.
Vierailija kirjoitti:
En ilman todella painavaa syytä.
Koska sitten on mielestäsi hyvä ikä itsenäistyä? Jos 20-vuotias ei kykene asumaan itsenäisesti ja olemaan aikuinen, jotain on mennyt kasvatuksessa pieleen.
Milä on nuorella suunnitteilla sellainen erikoislukio, joka on niin kaukana kotoa, että ei olisi muuta vaihtoehtoa kuin hankkia asunto hänelle toisela paikkakunnalta. Jos hän tähän vaihtoehtoon päätyy, tottakai annan muuttaa ja autan ja tuen kaikin tavoin. Tuon ikäisen muutto tarkoittaa sitä, että vanhempien on aika lailla taloudellisesti tuettava lasta.
18-vuotiashan on aikuinen ja itsenäinen ihminen,joten ei häntä estää voi. Tuon ikäinenhän voi vaikka mennä naimisiin ja muuttaa yhteen puolisonsa kanssa. Jos 18 v. lukiolainen kävisi koulua kilometrin päässä kotoa ja haluisi muuten vaan omilleen, niin en suostuisi rahoittamaan asumista ja elämistä, kun kerran tarjoan myös mahdollisuuden asua kotona ilmaiseksi. Toki muuttaa voisi, jos haluaisi, ei aikuista ihmistä voi määräillä, mutta itse saisi miettiä, miten rahoittaa asumisensa.
Itse muutin 17-vuotiaana omilleni kesken lukion (vähän lähemmäs lukiota, ei tarvinnut mennä enää bussilla) ja pärjäsin ihan hyvin. Opintolainaa otin vasta yliopiston toisena vuotena. Äiti kyllä tuki minua jonkin verran taloudellisesti ja sain myös muualta vähän rahaa eli mulla olikin todella helppoa tämä muutto ja itsenäistyminen.
Ihan riippuu nuoresta voiko "antaa" muuttaa omilleen. Toiset ovat paljon kypsempiä aikaisemmin kuin toiset. Ja tietysti täytyy ensin selvittää se, miten rahat riittävät elämiseen.
En.