18-19-vuotias muuttaa omilleen, koska on pakko.

Juu ja mun lapsi muutti 15- vuotiaana toiselle paikkakunnalle opiskelemaan.

Aivan kamalaa kun emme noudattaneet sinun mielipidettäsi...

Harvalla pikkupaikkakunnalla on muita mahdollisuuksia kuin lukio.

Itse muutin lukion jälkeen. Oli oikein sopiva ikä

Muutin 15-vuotiaana, jotta pääsin äidin henkistä väkivaltaa pakoon. Kelleen tullu mieleenkään, että olisin ollut nuori. Pelastin itseni. Nujertaminen oli hirveää. Sitä vaan oli kypsä ikäisekseen kun oli pakko.

Jos on hyvän perheen hemmoteltu lapsi, niin osaako edes siivota ja laskuja maksaa.

Minä muutin 15-vuotiaana 700km päähän kotoa opiskelemaan ihan vapaaehtoisesti. Loistavat välit vanhempiin ollut aina enkä ikinä ole kokenut hyljätyksi tulleeni. :D

Muutin 16-vuotiaana niinkuin omatkin vanhemmat aikanaan. Ihan hyvä ikä.

Vierailija kirjoitti:

Ei siksi, että haluaisi. Kaikki kun eivät saa opiskelupaikkaa vanhempien paikkakunnalta. 18-vuotias ei yleensä ole henkisesti kypsä lähtemään. Jos vanhemmat päästävät tuon ikäisen noin vain, se on nuorelle vahva viesti hylkäämisestä. Itse muutin vasta 21-vuotiaana ja se oli oikein hyvä ikä. 18-vuotias on liian nuori.

Tästä aiheesta on tehty muitakin aloituksia, lieneekö kyseessä sama aloittaja?

Vierailija kirjoitti:

Muutin 15-vuotiaana, jotta pääsin äidin henkistä väkivaltaa pakoon. Kelleen tullu mieleenkään, että olisin ollut nuori. Pelastin itseni. Nujertaminen oli hirveää. Sitä vaan oli kypsä ikäisekseen kun oli pakko.

Jos on hyvän perheen hemmoteltu lapsi, niin osaako edes siivota ja laskuja maksaa.

Niin, nämä 18-19-vuotiaana kotoa muuttavat jotka vielä pärjäävätkin, ovat juuri näitä tavallista fiksumpia tapauksia. Ap

Minä muutin heti kirjoitusten jälkeen Lontooseen, suoraan pikkukaupungista. Se oli erittäin hyvä päätös, hienosti pärjäsin ja vanhemmatkin luotti siihen.

Paremmin se henkinen kypsyys kehittyy mukavuusalueen ulkopuolella kuin pumpulissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muutin 15-vuotiaana, jotta pääsin äidin henkistä väkivaltaa pakoon. Kelleen tullu mieleenkään, että olisin ollut nuori. Pelastin itseni. Nujertaminen oli hirveää. Sitä vaan oli kypsä ikäisekseen kun oli pakko.

Jos on hyvän perheen hemmoteltu lapsi, niin osaako edes siivota ja laskuja maksaa.

Niin, nämä 18-19-vuotiaana kotoa muuttavat jotka vielä pärjäävätkin, ovat juuri näitä tavallista fiksumpia tapauksia. Ap

Höpöhöpö, normaali 18-19v jos ei omillaan pärjää noiin kyllä on kasvatuksessa jokin mennyt pieleen ja pahasti!

Kaikille ei toki sovi suoraan peruskoulusta kotoa muuttaminen mutta viimeistään anmattikoulun/lukion jälkeen todellakin on jo aika lähteä kotipesästä.

Se 15v 700km päähän muuttanut.

Okei. Minä olin peruskoulun jälkeen ikävuodet 16-18 toisella paikkakunnalla opiskelemassa. Sen jälkeen olin 18-19 vuotiaana ulkomailla. Enpä älynnyt kokea itseäni hylätyksi :D

Omaan vuokrakämppään muutin 19-vuotiaana palatessani ulkomailta, ei olisi tullut mieleenkään mennä vanhempieni luokse asumaan.

Joku 18-vuotias on kypsä ja kykenevä asumaan ja pärjäämään omillaan, joku ei...joten älä yleistä, jos oma lapsesi ei vielä ole valmis tuossa iässä lähtemään. Itse muutin 18-vuotiaana kerrostaloyksiöön melko lähelle vanhempiani, koska halusin "harjoitella" sitä omillaan oloa ennen kuin sitten hieman yli vuoden kuluttua muutin toiselle paikkakunnalle opintojen perässä. Se oli ihan järkevä ratkaisu, ikään kuin pehmeä lasku, kun oli se oma kämppä ja oma arki, mutta kuitenkin tarvittaessa pääsi helposti pyörähtämään äidin helmoissa. Tein tuon ajan töitä ja maksoin vuokrani täysin itse, siivosin oman kotini, tein ruokaostokset ja kokkasin...ja siitä oli helppo suoriutua, kun oli isä ja äiti fyysisesti lähellä ja tavoitettavissa, kun tarvitsi neuvoja tai apua. Jos olisin suoraan muuttanut perheeni luota eri paikkakunnalle ilman tätä välivaihetta, niin olisi varmasti ollut aika kova paikka ykskaks lähteä niin kauas ja todeta että oho, minullehan tulee laskuja ja itsekö tässä pitää ruokaakin laittaa ihan joka päivä.