Ystävä muuttui oudoksi kun laihduin

Liikakiloja lähti parin vuoden aikana osapuilleen 30. Olen toki edelleen ehkä hiukan liian pyöreä, mutta koen tämän nykypainon omakseni, joten se siitä. Ystävä on aina ollut innokas urheilija ja aina meistä kahdesta se kauniimpi, josta miehet kiinnostuvat. Jäin siis aina vähän sivustakatsojaksi esim. kun oltiin baarissa. Silti ystävä on aina ollut ihana ja lämmin ihminen, en ole koskaan epäillyt etteikö hän pitäisi minusta vilpittömästi, ei ole koskaan ollut tilannetta etten olisi voinut luottaa häneen, on koettu yhdessä vaikeitakin asioita.

Joku aika sitten oltiin kahdestaan liikkeellä, minä itse asiassa ensimmäisen kerran tässä nykyisessä painossani, hiukset ja meikki nätisti ja kivat istuvat vaatteet päällä. Ystävä muuttui jotenkin myrtyneeksi, kun se olinkin minä joka tällä kertaa sain huomiota. Ei mitään sellaista, että kaikki olisivat tuijotelleet ihaillen perään, vaan yksi mies tuli juttelemaan minulle. Ystävä jatkoi juttua miehen ohi ja antoi ymmärtää että miehen olisi syytä häipyä seurastamme, minkä mies sitten melko nopeasti tekikin.

Ollaan myös juteltu liikunnasta. Harrastan suht aktiivisesti yhtä lajia, harrastin jo ennen lihomistani ja satunnaisesti myös ihottuani. Ystävä harrastaa satunnaisesti samaa lajia, ja silloin kun olin lihavimmillani eikä oikein ollut motivaatiota, ystävä oli reilusti minua parempi. Nyt pärjään kyseisessä lajissa ystävälleni, oikeastaan jo paremminkin. En ajattele, että harrasteliikunnassa pitäisi kilpailla, mutta näkeehän eron kun yhdessä liikutaan. Tämän myötä ystävä on alkanut väheksyä lajia, ei pidä sitä enää kunnollisena liikuntana jne.

Ystävä tykkää shoppailla vaatteita. Aikaisemmin olin joskus mukana seurana, kun ei kiinnostanut tippaakaan ostaa itselle. Nyt olisi kiva joskus käydä yhdessä, kaipaisin toista makutuomariksi samaan tapaan kuin olen itsekin vuosia ollut, mutta enää ei kiinnostakaan. Ei ehdi, ei tarvitse mitään (niin kuin muka ennen olisi tarvinnut), vaatteiden ostelu on turhaa. Paitsi että jossain välissä kyllä ehtii silti hankkia uutta vaatetta ja sitten esitellä niitä minulle.

Muuten kun ollaan tekemisissä, hän on vanha ihana itsensä. Mutta kun olen vihdoin tasavertainen niissä asioissa, joissa hän on tavallaan ollut niskan päällä, hän vaikuttaa tosi kireältä ja jopa vittumaiselta. Ihan kuin olisin ollut hänelle parempi ystävä ylipainoisena, toisin kuin nyt kun vien häneltä huomion.