Opetusmenetelmien kehittäminen ja syrjäytymisen ehkäiseminen. Ideoita?

Onni syntyy harmonisesta itsensä toteuttamisesta. On jollakin tapaa yritettävä saavuttaa tasapainoinen persoonallisuus.  hyveellinen elämän pohjautuuu saavutettavissa oleville valinnoille, jotka ovat perusta ihmisen ominaisille elämisen muotojen toteutumiselle. Nykyisellään vain vaihtoehtojen määrä on niin valtava.Paheet tässä ilmentyvät paeittain: toinen johtuu liiallisuudesta ja toinen puutteellisuudesa, ja hyveet sijaitsevat sitten ääripäiden välissä. Päätöksentekotyylillämmme on vaikutuksia merkittävästi siihen, kuinka kuormittuneiksi tai rauhallisiksi muutumme kaaoksen keskellä. Kokemusperäistä tietoa tarvitaan: työharjoittelua, jtta yksilö saa myös käsitystä omista kyvyistään, luonteenominaisuuksistaan ja kiinnostuksen kohteista käytännössä, tämä kokemusperäinen tieto tukisi valintoja ja lisäsi kiinnostusta: antaisi kipinän(?) Kielten opiskelu tulisi aloittaa varhaisessa vaiheessa.

Paras keino syrjäytymistä vastaan on työ / opiskelu.

Toisteks paras kulttuurin muutos, Suomi ei ole kovin perhekeskeinen maa, lapset maailmalle ja aika monelle perheen merkitys on hyvin pieni. Näin ollen joudutaan mahdollisesti ongelmienkin kanssa painimaan usein liian yksin.

Muita: erillaisuuden hyväksyminen, yksinäisyyden leiman muuttaminen (esim. yksinäinen mies nähdään usein ressukkana)

makethejp kirjoitti:

Heitelkää ideoita.

Tässä minun hieman sekavaa pohdintaa aiheeseen liittyen:

Harvoin ihmisellä on olemassa pyyteettömän rakkauden energiaa- energia ei ole pysyvää eikä se se synny itsestään. Koska rakkaus tarvitsee energiaa sen on synnyttävä vasavuoroisuudesta. Ihmisen tulisi alkuun löytää itsensä(identiteetinsä) saada hyväksyntä muilta.Kun voimme kokea, että identiteetin on arvoa,voimme pitää sitä osana sitä mitä me edustamme,voi hyväksyä itsensä sellaisena kuin on. Saada olla sellainen kuin on ja rakastaessaan itseään ja muita hän kytkeytyy johonkin pysyvään, joka elämässään saattelee häntä eteenpäin ja rakentaa elämää ympärilleen ja se rullaa omalla painollaan ja vastoikäymisiä varten on olemassa tukiverkosto. Yhteiskunnassa vastavuoroisuus toimii seuraavasti:jos kansalainen tietä ja voi luottaa siihen, että hänen vapauttaan ja ihmisarvoaan kunnioitetaan, hän myös itse tuntee vastuunsa yhteiskuntaa ja muita kansalaisia kohtaan.Ihmisten keskinäinen luottamuys ja vastuu toisistaan pitävät yhteiskuntaa koossa.

Syrjäytymiseen, koulukiusaamiseen, maahanmuuttajien integroitumiseen liityen ratkaisuja: tyttöjen ja poikien koulumenestyksessä on eroavaisuuksia (tytöt pärjäävät paremmin koulussa kuin pojat). Tämä on osaltaan biologista (tytöt kypsyvät poikia nopeammin siinä kriittisessä opiskeluiässä). Enemmän tulisi muuttaa opetusta kommunikatiivsempaan suuntaan. Uskon että tämä lisäisi ja lujittaisi nuorten ja tulevien aikuisten välistä solidaarisuutta: myötätuntoa, ystävyyttä ja käsityksiä erilaisuudesta (myös pohjimmainen samanlaisuus) vahvistaisi emotionaalisutta ja järkeä yhteisössä ja ihmisellä olisi myös tilaa ja lupa olla aito oma itsensä. Se suuri massa ajaisi yhden pinenen kiusaajan nurkaan, eikä hän enään haluaisi kiusata vaan liittyisi solidaariseen ryhmään mukaan. Jokainen saisi onnistumisen kokemksia, ei olisi itsekkyyttä, ei kokisi epävarmuutta eikä heikkoa itsetuntoa. Tällöin syntyisi rakentavia keskusteluja opittujen asioiden pohjalta, lukeminen ei olisi ainoastaan ulkoa pänttäämistä vaan tietoa, päättelykykyä, väitteiden argumentoimisentaitoa, tiedonkäsittelyn ja soveltamisentaito kehittyisi, ja tämä tukisi myös muistin toimintaa (nykyisellään käytäntö on kait vähän se, että opiskellaan useampia reaaliaineita (ja sekin lähinnä pintaraapaisu), oksennetaan päntätyt tiedot paperille ja kun tietoa ei käytetä jatkossa, se unohtuu.) Se olisi osallistavaa ja pojillekin kiinnostavmpaa. Syntyisi rakentava ja myönteinen ilmapiiri kouluun, jonne on aina mukava tulla oppimaan. Elämme yhteiskunnassa vuorovaiutuksessa: se on rakkauden velvollisuuksien täyttämistä muita ihmisiä kohtaan, ystävyyttä – oikeudenmukaisuutta, luottamusta, uskollisuutta. ihmisien ei pidä olla itsekäs. tämä auttaisi myös maahanmuuttajien integroitumisessa. Opitaan kieli ja ennakkoluulot hälvenisivät.

"Elämme yhteiskunnassa vuorovaiutuksessa: se on rakkauden velvollisuuksien täyttämistä muita ihmisiä kohtaan, ystävyyttä – oikeudenmukaisuutta, luottamusta, uskollisuutta." - No tämän olisi voinut muotoilla toisin. Mutta kommunikaatio ja vuorovaikutus opetusmenetelmänä tässä se yksi ydinasia.

Suurin ongelma on minusta, että läksyt eriarvoistavat oppilaiden oppimisympäristön täysin. Ehdotukseni on, että joko läksyt poistetaan tai niille joilla ei ole kotona fiksuja vanhempia auttamassa palkattaisiin "auttaja" tekemään läksyt koulun jälkeen. 

Höpö höpö höpö höpö. Taas on keksitty pyörä uudelleen. Kouluissa kommunikoidaan jo niin helvetillisen paljon, että itse oppiminen ja erityisesti opiskeleminen alkaa olla toissijaista. Ja aina osa ihmisistä on ilkeitä ja suuri osa välinpitämättömiä, joten kiusaajia kilteiksi muuttava sakinhivutus on pelkkää sanahelinää ja naiivia unelmaa, josta puhuu tosissaan vain raamatulla puolitainnoksiin kolautettu uskovainen tai pilvessä seilaava ruohonpolttaja.

Ihminen, kuten muutkin eläimet, on perusluonteeltaan itsekäs. Kun oma antamisen ja sietämisen raja tulee vastaan, antaminen ja sietäminen loppuu (paitsi niiltä, jotka uskovat vielä saavansa palkkion sietämisestä kuoltuaan eli ovat silti yhtä itsekkäitä kuin muutkin).

"ihmisien ei pidä olla itsekäs. tämä auttaisi myös maahanmuuttajien integroitumisessa. Opitaan kieli ja ennakkoluulot hälvenisivät."

Nyt on maahanmuuttajista kokemuksia 25 vuoden ajalta, joten höpötys ennakkoluuloista pitää lopettaa kokonaan - nyt katsotaan maahanmuuttajia ihan vankan kokemuksen kannalta ja tiedetään, mistä puhutaan. Tilastoista voi katsoa asiat omin silmin, jollei tilanteen mahdottomuus muuten mene perille.