Kokemuksia Valdoxan-masennuslääkkeestä

Kommentoin seuraavalla mielipiteellä vanhaa Valdoxania koskevaa keskustelua. Haluaisin kuulla muidenkin Valdoxan-käyttökokemuksia, joten siksi aloitin myös uuden keskustelun. Tässä siis mielipiteeni:

Sairastan masennuspainotteista kaksisuuntaista mielialahäiriötä. Kaksisuuntaisessa mielialahäiriössä masennuksen hoitaminen on tosi vaikeaa, sillä esimerkiksi SSRI-lääkkeet nostavat mielialan liian korkealle, hypomaniaan tai maniaan. Olen huomannut, että lääkärini on siksi erittäin vastentahtoinen määräämään lääkitystä masennukseen. Se on kuitenkin väärin, koska kuten kerroin, sairauteni on masennuspainotteinen ja minulla on vain lyhyitä ajanjaksoja, jolloin katson olevani "normaali" eli en ole masentunut enkä hypomaaninen tai maaninen.

Tämänhetkinen normaalia syvempi masennusjaksoni alkoi  joskus helmikuulla. Pyysin jo silloin lääkäriltä apua koko ajan synkkenevään mielialaan. Hän kuitenkin halusi katsoa tilannetta ja taistelin toukokuulle asti todella pahojen syyllisyydentunteiden, ahdistuksen ja negatiivisen ajattelun kanssa, myös halu kuolla oli aika usein mielessä. Viimein toukokuun loppupuolella lääkärini suostui määräämään minulle lääkityksen. Hän tiesi, että olen pienellä eläkkeellä ja olen aiemmin kieltäytynyt aiemmin kalliista lääkkeistä.  Ehkä siksi hän ei ollut aiemmin ehdottanut minulle Valdoxania, se kun maksaa 65 e/4 viikon lääkkeet. Nyt hän kuitenkin ehdotti sitä ja ensin tosiaankin olin sitä mieltä, etten mitenkään raski syödä niin kallista lääkettä, koska joudun jo muutenkin kieltäytymään niin monesta asiasta surkean eläkkeeni takia. Lääkärini sanoi, että Valdoxan on paras kaksisuuntaisen masennuslääke ja maanitteli minut kokeilemaan. Päätin uhrata kukkaroni ja  olen nyt syönyt tuota lääkettä kuusi viikkoa. Ja olen todella hämmästynyt. En ole masentunut enkä ole minkäänlaisessa maniassa, olen mielestäni "normaali". Minulla ei ole jatkuvasti negatiivinen mieli eikä syyllisyydentunteita tai ahdistusta. Nukun hyvin ja näen jopa unia. Minulla on lisäksi (ja oli jo ennen Valdoxania) lääkityksenä Ketipinor varmistamaan unta ja tasaamaan mielialaa sekä Lamictal estämään masennusta. Mietinkin, tarvitsenkohan Lamictalia, se kun ei näytä toimivan. Senhän pitäisi estää masennus.

Sen olen huomannut, ettei minulla ole mielenkiintoa seksiin. Näissä mielenterveyslääkkeissä on usein yhtenä sivuvaikutuksena libidon laskeminen ja niin siis myös tässäkin, vaikka toisin väitetään. Kiihotun kyllä, kun puoliso jaksaa "tehdä töitä", mutta kärsin tästä kuitenkin. Olisi niin mukava haluta, kuten joskus aikoinaan ennen mitään lääkitystä. No, muu elämä oli silloin niin sekaisin ja pahaa, että sellainen elämä on liian kallis hinta pelkästä seksin haluamisesta.

Haluaisin myös kokeilla Valdoxania tupla-annoksena, sillä negatiivista ajattelua ja pessimismiä on vieläkin jonkun verran. Tiedän, ettei oikeassa minussa ole noita piirteitä, siitä syystä olisi mukava kokeilla, auttaisiko tupla-annos siihen. Mutta Valdoxan tulisi sitten maksamaan niin paljon, että minun on tyydyttävä tähän tilanteeseen.

Valdoxan näyttää siis olevan tämän vajaan kahden kuukauden käytön perusteella todella mainio lääke. Varmuudella lääkkeen voi rankata huipuksi sitten, kun sitä on käyttänyt pidemmän aikaa. Pistänkin siksi tämän kommenttinin suosikeihin ja yritän muistaa käydä kirjoittelemassa tunnelmiani lääkkeen suhteen vielä myöhemminkin. Toivottavasti tästä kirjoituksesta on apua jollekin oikean masennuslääkkeen löytämisessä :)