Muita jotka eivät kaipaa tuttavia tai kavereita?

Tai itselläni se menee niin, että joskus kyllä kaipaisin sitä olisi kavereita. Minulla ei ole koskaan ollut, joten en tiedä millaista se edes olisi, katson vain muita ihmisiä viettämässä vapaa-aikaa ja mietin olisiko tuo kivaa. Minusta on mukavaa jutella ihmisten kanssa, mutta tuttavuuteni eivät koskaan etene pintaa syvemmiksi. Enkä oikeastaan tiedä onko se sittenkään huono asia. Jotenkin aina, kun olen tutustunut jossain ihmisiin, vaikka mukaviinkin, olen pohjimmiltani helpottunut kun pääsen heistä eroon. Kun oppilaitos, asuinpaikka, työpaikka tms. on vaihtunut, on tuntunut jotenkin tosi helpottavalta ettei ole tarvinnut pitää ihmisiin yhteyttä. Tavallaan kaipaan heitä, ja sitten kumminkaan en. Onko kellään muulla samaa?