Onko tämä läheisriippuvaisuuden oire?

Ylisuojelen nähtävästi lapsiani. Lapset 2 v ja 4 v. En uskalla ilman huolta jättää heitä kenellekkään, en edes miehelleni. Jos lähden kauppaan tai lenkille, niin mietin koko ajan mitä kaikkea kauheaa heille voi sattua poissa ollessani. Kuten esim. pudota sängystä, kiivetä parvekkeen kaiteen yli ja pudota maahan, liukastua wc:ssä, ottaa laatikosta terävän esineen ja satuttaa itsensä, vetää pöydältä jotain raskasta päällensä.Lista on loputon. Joskus ahdistun ajatuksista niin paljon että esim. lenkille lähdettyä käännyn takaisin ja valehtelen miehelle että kenkä hiertää, vettä sataa tms. etten voikaan lähteä. Pelot ei rajoitu kotiin. Puistot ja kyläpaikat ovat myös paikkoja joissa seuraan kuin varjo lapsiani.



Luin artikkelin jossa puhuttiin tästä, nimettiin läheisriippuvaiseksi. Olen alkoholistiperheen lapsi ja minua on ylisuoleltu lapsena.



Auttakaa, mitä tehdä, kenelle puhua?