Lue keskustelun säännöt.
Tytär valmistuu ammattiin, mutta haluaa jättää kaiken ja alkaa valokuvaajaksi ja kiertää maailmaa...
25.06.2016 |
Tyttäreni on valmistumassa noin puolen vuoden päästä hyvään ammattiin, joka todennäköisesti työllistää ihan hyvin. Tähän asti hän on ollut innoissaan opiskelemastaan alasta, mutta nyt viime kuukausina hän on alkanut puhua, ettei haluaisi tehdä alansa töitä vaan "matkustaa ja elää vapaasti, ilman 8-16 työpäiviä". Hän on valokuvannut pienestä pitäen ja haluaisi ilmeisesti valmistumisensa jälkeen lähteä kiertämään maailmaa ja koettaa ansaita elantonsa valokuvaajana.
Minusta tuntuu hyvän tutkinnon hukkaan heittämiseltä, jos hän valmistumisensa jälkeen ei edes koeta hakea alansa töitä, sillä useamman vuoden kuluttua ilman alan työkokemusta töiden saaminen vasta vaikeaa olisikin. Ymmärrän hänen haluaan matkustaa, enkä voi häntä estää, mutta pelkään samalla, että hän paitsi pettyy pahemman kerran myös heittää hyvät uramahdollisuutensa hukkaan. Onko nykyään edes mahdollista elättää itseään valokuvaajana maailmalla, varsinkaan jos ei ole sen alan koulutusta? Ihan hyvä kuvaaja hän on, mutta suuruuden hullulta ajatus silti kuulostaa...
Kommentit (40)
Kiitos vastauksesta ykkönen, olen samaa mieltä kanssasi. Tuo on vain tällä hetkellä tyttärelle ei, sillä hän ei halua töihin, joissa lomaa olisi vain muutama viikko vuodessa... Kuulemma 6 kk töitä ja 6 kk matkustelua voisi harkita, vaikkei sekään kuulemma olisi ihanne...
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lähetä laivalle viikoksi töihin, siellä on 50-50 töitä ja vapaata! Elämän karu totuus paljastuu siellä tiskivuoren alla hikoillessa 😄
anna tytön tehdä omat virheensä. et voi vaikuttaa. Kunhan käy koulut loppuun. tulee sitten maitojunalla takaisin.
Jos olisi poika niin kyllä kannustettaisiin.
Silloin syntyy mestareita kun pääsee tekemään tuen kanssa.
Anna tyttären elää.
Mitä enemmän näkee maailmaa elämässään sen parempi.
Könnätä ehtii haudassa.
Itse kannustaisin kyllä ensin hakemaan töitä, vaikka vuodeksi, ja sitten jos työ ahdistaa, toteuttamaan tuon haaveensa. Eipä sinun mielipiteesi lopulta mitään ratkaise, mutta aina kannattaa yrittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ilmeisesti tyttäresi on jo aikuinen, joten hän on vapaa tekemään tyhmiäkin päätöksiä. Onko hän lukenut jotain self-help blogeja tai kirjoja? Niiden kantavana teemana tuntuu aina olevan se, että kannattaa tehdä sitä mistä unelmoi. Se on hyvä neuvo, mutta ne kirjoittajat eivät kerro, ettei se aina onnistu. Tietysti he julkaisevat tarinoita ainoastaan niistä henkilöistä, jotka ovat onnistuneet elättämään itsensä intohimollaan, mutta on varmasti paljon enemmän sellaisia ihmisiä, jotka ovat jättäneet vanhan taakseen tavoitellakseen elantoaan intohimollaan ja epäonnistuneet siinä.
Googlaa Meeri Koutaniemi. Hän tekee tuota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kiitos vastauksesta ykkönen, olen samaa mieltä kanssasi. Tuo on vain tällä hetkellä tyttärelle ei, sillä hän ei halua töihin, joissa lomaa olisi vain muutama viikko vuodessa... Kuulemma 6 kk töitä ja 6 kk matkustelua voisi harkita, vaikkei sekään kuulemma olisi ihanne...
ap
Puoli vuotta on tosi pitkä aika parikymppiselle, joten höpsöjä haaveita on hyvä vielä elätellä. Arvelisin, että kun lähdön aika alkaa olla muutaman viikon päässä, tyttäresi mieleen alkaa hiipiä ajatus siitä, onko maailman kiertäminen onnenpotkujen varassa sittenkään niin hyvä ajatus.
Työnantajat eivät yleensä tykkää puoli vuotta töissä ja puoli vuotta vapaalla -järjestelystä. Vuokrafirmoissa noin ehkä voisikin tehdä töitä, mutta niissä ei välttämättä ehdi kerätä riittävästi rahaa reissukuukausia varten. Freelancerina eleleminen on yksi vaihtoehto, mutta pienyrittäjänä tiedän, että yrittäjän rahat menevät aina ensin valtiolle ja vakuutusyhtiöille ynnä muuhun pakolliseen, eikä puolen vuoden työrupeamilla yleensä rikastu.
Yksi vaihtoehto on tietysti antaa tyttären vain mennä. Routa porsaan kotiin ajaa - tuossa tapauksessa varmaan vielä aika nopeasti. Minä vietin lukion jälkeen vuoden reissaamalla ja tekemällä hanttihommia pitkin Eurooppaa, mutta 80-luvulla Eurooppa oli sekä työllistymisen että turvallisuuden kannalta ihan eri paikka kuin nyt, ja silti tulin ihan mielelläni takaisin Suomeen opiskelemaan enkä lähtenyt reppu selässä Kauko-Itää kohti kuten ensin olin suunnitellut.
1
Hyvä asia, että on haaveita MUTTA valokuvausala on aika raadollinen siinä mielessä, että sinulla tulee olla jonkinlainen pohja jos freelancer-valokuvaajaksi alat, sekä saada itellesi suhteita ja mainetta.
Jos nämä täyttyy niin sitten on voi tienata ihan hyvinkin.
Mihin ammattiin tyttö valmistuu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinänsä maailman kiertely on pelkästään positiivista ja opettaa nuorelle kyllä paljon. Sanoisin kuitenkin, että se ensimmäinen työpaikka kannattaisi ensin hommata, tehdä duunia jonkin aikaa ja sitten tehdä se irtiotto. Paluu on niin paljon helpompaa, jos on työkokemusta ja toisaalta ehkä siellä maailmallakin voi tehdä oman alan töitä, jos ei valokuvaus elätäkään.
Itse olen freelance-valokuvaaja, ja ainakin Suomessa tuo on aika hankala tie tienata kunnollista elantoa. Pientä sivutuloa kyllä.
Annanpa yrittää ihan oma päätös se on
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Totta kai kannustat! Ehtii sitä 8-16-duunia painaa, tai jos ei, niin entä sitten. Maailmalla oppii itsestään ja elämästä enemmän kuin toisten odotuksia toteuttamalla.
Olen itse lähes viisikymppinen, aina "oikein" elänyt ja haaveitaan hiljennellyt. Eihän mikään myöhäistä ole nytkään, mutta oi että kun olisin seikkaillut silloin, kun olin vastuussa vain itsestäni! Perheeni nuoria kannustan vaihtoihin ja hullun oloisiinkin ratkaisuihin. Kyllä ne siivet kantaa, kun on pohjatyö tehty.
Näitä "jätän kaiken, toteutan unelmaani"-tyyppejä on tuttavapiirissäkin.
Hienoja kokemuksia, mutta kotiinpaluu onkin sitten karumpaa, kun työpaikat menevät niille, joilla on jo kokemusta tai vastavalmistuneille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan kiva haave, mutta mistäs tytär ajatteli kuvaajana asiakkaansa repäistä?
Kannattaa vaan jatkaa sitä kuvaamista muiden töiden rinnalla ja koittaa saada keikkaa, jos jossain kohti alkaa näyttää siltä, että asiakkaita kuvauspuolella riittää, niin jättää sitten ne päivätyöt.
Mutta näin ammattikuvaajana voin sanoa, että se ei tapahdu sormia napsauttamalla se työllistyminen.
Tiedän paljon nuoria jotka haaveilee valokuvaajan ammatista kun kuvittelevat sen olevan niin vapaata ja taiteellista ja blaablaa. Mitään käryä todellisuudesta ei kuitenkaan ole.
Jatkan vielä: Onko tyttäresi koskaan saanut myytyä kuviaan? Onko edes yrittänyt? Onko siis mitään kontakteja olemassa? Mitään ymmärrystä mihin ja kenelle voisi alkaa kuviaan tarjota?
Onko hänellä lainkaan käryä alan hinnoittelusta? Entäpä juridinen puoli, käyttöoikeudet ym, onko perehtynyt?
Kuulostaa oikein hyvältä suunnitelmalta. Aina pääsee takaisin, jos ei huvita maailmalla kiertely. Parempi katsoa kuin katua.
Kiitos vastauksista, lisää ajatuksia? Tyttäreni on todellakin jo aikuinen, vähän päälle parikymppinen ja valmistumassa yliopistosta. Alaa en viitsi nyt mainita, mutta todennäköisesti suhteellisen hyvin työllistävä.
No, jos ei saa elantoaan valokuvaajana niin palaa kotiin alta aikayksikön ja hakeutuu koulutusta vastaavaan hommaan. Ei siihen vuosia mene.
Voisi olla hyvä, että tyttäresi kävisi vaikka vuoden kaksi valokuvauskoulua, jotta oppisi perusteet kamerakäytöstä, valonhallinnasta ja kuvankäsittelystä. Koulu voisi olla turvallinen tapa lähteä maailmalle. Koulun jälkeen assariksi kuvaamoon tai toimitukseen, siinä oppii paljon. Alan töissä oppii paljon nopeammin, kuin koulussa. Vaikea on kyllä päästä assariksi ilman koulutusta.
Ehkäpä kannattaisi hankkia ensin työpaikka ja matkustella sitten maailmalla kuvaamassa ensimmäinen neljän viikon kesäloma. Siinä ajassa ehtii jo pitkälle, ja kun ei ota luottokorttia mukaan, saa myös käsityksen siitä, kuinka helposti elantonsa siellä kulkiessaan löytää.