Itkin koko yön, koska rivin itsesäälissä ajatellen, että ihastukseni ei varmasti ajattele musta mitään hyvää.

Onko tämä edes normaalia näin aikuisiällä? Teiniltä voisin tällaisen ymmärtää... Mietin jo kyllä vähän pitäisikö tässä hakeutua hoitoon. 🙁