Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
En kestä kun elämä on niin TYLSÄÄ! Miten ihmiset oikein jaksavat arkea?!
10.06.2016 |
Myönnän heti alkuun että ongelma on omassa päässäni, mutta todellinen se on silti.
Perustietona että olen 25v sinkku opiskelija, asun yksiössä ilman lemmikkejä, ystäviä on kuitenkin mutta...
Huomasin vastikään, etten jaksa oikeasti olla yhtään kiinnostunut enää edes ystävieni jutuista. Sellaista turhaa arjen asioista jauhamista, milloin on koira kipeänä tai mitä mies nyt harrastaa ja joitain kaverin kaverin kuulumisia siinä sivussa, työjuttuja, pääsykokeisiin lukemista, etelänlomaa... Aivan jumalattoman tylsää.
Minulla ei ole myöskään mitään suuria urahaaveita, kun tästä lähivuosina valmistun niin en usko että edes saisin kunnollista kokopäivätyötä enkä varmaan sellaista edes haluakaan. Hirvittääkin ajatus siitä, että elämä olisi viitenä päivänä viikosta pelkkää työpäivän suorittamista ja vapaapäivät menisivät palautumiseen. Lomaa muutama surkea viikko vuodessa, hip hei.
Onko täällä ketään muuta, jolla on tullut totaalinen kyllästyminen arikseen elämään ja joka oikeasti ON saanut jotain muutoksia siinä sitten aikaan? Miten sen teitte?
Kommentit (246)
Minä ammennan voimani jokavuotisesta 8viikon talvilomasta thaimaassa vaimoni perheen luona.
En pidä kesällä laisinkaan lomaa, ja elämme erittäin niukasti 10kk vuodesta (tämä jo elämäntapa, ei siksi häiritse). Joulukuussa starttaamme kohti aurinkoa, ja aina vaan tuntuu yhtä mahtavalta olla siellä.
Eli lomat talteen -6viikkoa ja 2viikkoa palkatonta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mua itseä kiinnostaa opiskelu tosi paljon, mutta mulla on tuo sama etten jaksa kiinnostua muiden asioista. Olen sitten vähän erakko, kun en kehenkään jaksa pitää yhteyttä. En ole koskaan myöskään ymmärtänyt sitä uteliaisuutta mikä useimmilla ihmisillä on toisia ja heidän kuulumisiaan kohtaan. Esim. facebook tuntuu mulle työltä, en millään jaksaisi lukea useimpien päivityksiä enkä jaksa käydä ihmisten profiileissa.
Auttaa varmaan tuo, että olet opiskelusta kiinnostunut. Susta elämä ei siis kuitenkaan tunnu tylsältä, muiden jutut ei vaan kiinnosta, niinkö? -ap
Ymmärrän yskän.
Ei kiinnosta minuakaan tyhjänpäiväisyyksien jauhaminen.
Pidän sosiaalisuudesta jos keskustelun aiheena on joku syvällisempi.
En voisi elää elämää jossa aamulla noustaan kukonlaulun aikaan, katkonaisilla unilla, taistelemaan pennuille aamupalat päälle ja vaatteet suuhun.
Sitten ne väsyneet äpärät roudataan tarhaan pidemmäksi aikaa mitä itse ollaan töissä.
Töissä sitten tehdään jotain täysin turhaa koko päivä. Jotain hyödytöntä.
Sitten iltapäivällä haetaan se väsynyt lapsi sieltä tarhasta ja se raahataan kauppaan huutamaan kaikkien riesaksi.
Ostetaan jotain kallista ravintoköyhää mutta helppoa mättöä mitä se muksukin suostuu syömään.
Sitten laitetaan ruokaa, pestään pyykkiä, ähkitään ja tikistellään loppupäivä.
Yöllä ehkä joutuu nussimaan tyhmää ja rumaa miestänsä, ja heräilemään pikku apinansa huutoon ja kitinään kymmenen kertaa.
Seuraavana aamuna sama vitun paska uusiksi.
Palkat menevät bensoihin, muksun trendivaatteisiin ja hirveään asunto ja auto velkaan.
Ei mitään järkeä, ei yhtään mitään hienoa ja mielekästä tuollaisessa elämässä.
Ei ole niin hienoa lapsen itse tököstelemää äitienpäivä korttia, tai miehen kikkelillään selkään törkkimistä, että se korvaisi kaiken kärsimyksen.
Mikään määrä työpaikalla saatua "tunnustustakaan" ei lohduta.
Vierailija kirjoitti:
Minä ammennan voimani jokavuotisesta 8viikon talvilomasta thaimaassa vaimoni perheen luona.
En pidä kesällä laisinkaan lomaa, ja elämme erittäin niukasti 10kk vuodesta (tämä jo elämäntapa, ei siksi häiritse). Joulukuussa starttaamme kohti aurinkoa, ja aina vaan tuntuu yhtä mahtavalta olla siellä.
Eli lomat talteen -6viikkoa ja 2viikkoa palkatonta.
Onko mielestäsi elämä 10kk vuodesta tylsää ja 2kk mahtavaa? En kysy vittuillakseni vaan kiinnostaa tietää. Parempihan tuokin on kuin tämä minun 12kk vuodesta helvetin tylsää. -ap
Osta itsellesi vuiska. Tee sille oma tili nettiin.
Ala kerätä tykkäyksiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä ammennan voimani jokavuotisesta 8viikon talvilomasta thaimaassa vaimoni perheen luona.
En pidä kesällä laisinkaan lomaa, ja elämme erittäin niukasti 10kk vuodesta (tämä jo elämäntapa, ei siksi häiritse). Joulukuussa starttaamme kohti aurinkoa, ja aina vaan tuntuu yhtä mahtavalta olla siellä.
Eli lomat talteen -6viikkoa ja 2viikkoa palkatonta.
Tuo pitkä loma kuulostaa ihanalta! Minkälaista teidän arki on? Harrastatteko jotain?
Minuakaan ei kiinnosta enää muiden jutut. FB:ssä käyn harvoin, ja itse en päivitä sinne mitään enää. Ainoat ihmiset, ketkä kiinnostaa ovat sukulaiset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän yskän.
Ei kiinnosta minuakaan tyhjänpäiväisyyksien jauhaminen.
Pidän sosiaalisuudesta jos keskustelun aiheena on joku syvällisempi.
En voisi elää elämää jossa aamulla noustaan kukonlaulun aikaan, katkonaisilla unilla, taistelemaan pennuille aamupalat päälle ja vaatteet suuhun.
Sitten ne väsyneet äpärät roudataan tarhaan pidemmäksi aikaa mitä itse ollaan töissä.
Töissä sitten tehdään jotain täysin turhaa koko päivä. Jotain hyödytöntä.
Sitten iltapäivällä haetaan se väsynyt lapsi sieltä tarhasta ja se raahataan kauppaan huutamaan kaikkien riesaksi.
Ostetaan jotain kallista ravintoköyhää mutta helppoa mättöä mitä se muksukin suostuu syömään.
Sitten laitetaan ruokaa, pestään pyykkiä, ähkitään ja tikistellään loppupäivä.
Yöllä ehkä joutuu nussimaan tyhmää ja rumaa miestänsä, ja heräilemään pikku apinansa huutoon ja kitinään kymmenen kertaa.
Seuraavana aamuna sama vitun paska uusiksi.
Palkat menevät bensoihin, muksun trendivaatteisiin ja hirveään asunto ja auto velkaan.
Ei mitään järkeä, ei yhtään mitään hienoa ja mielekästä tuollaisessa elämässä.
Ei ole niin hienoa lapsen itse tököstelemää äitienpäivä korttia, tai miehen kikkelillään selkään törkkimistä, että se korvaisi kaiken kärsimyksen.
Mikään määrä työpaikalla saatua "tunnustustakaan" ei lohduta.
Hirveältä tuollainen kuulostaakin, tuskin kenenkään unelmaelämää mutta tosi moni on valmis tuon hetkellisesti (ja se "hetkellinen" monesti useita vuosia, hrrh) kokemaan ilman että edes miettii vaihtoehtoa vaan ajatellaan että tuo nyt on pakollinen paha ja niin vain kuuluu tehdä. Itse en usko että pystyisin koskaan lähtemään perhehelvettiin mukaan, mutta eipä ole toisaalta miestäkään minulla. Millaista elämää sitten itse elät, jos tuo on sinunkin painajaisesi? -ap
Itse muutin pois Suomesta. Ulkomailla elämä oli välillä tosi rankkaa ja palasin takaisin. Alkoi tavallinen arkikin maistua. Silti kerran vuodessa on päästävä ulkomaille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minuakaan ei kiinnosta enää muiden jutut. FB:ssä käyn harvoin, ja itse en päivitä sinne mitään enää. Ainoat ihmiset, ketkä kiinnostaa ovat sukulaiset.
Facebookin käyttö väheni minullakin minimiin viimeistään siinä vaiheessa kun alkoi tulla niitä saatanallisia kaverin kaverin päivityksiä ja profiilikuvia ja ties mitä paskaa siihen omaan feediin. Hyvä kun ei kavereittenkaan jutut jaksa kovin paljon kiinnostaa niin vielä vähemmän joidenkin tuntemattomien, jestas sentään. -ap
Sinulla on naurusulake palanut loppuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama homma täällä, itse olen vielä niin erakkoluonteinen etten tykkää viettää aikaa muiden ihmisten kanssa, joten päivät, illat ja yöt menee koneella ja aika vaan lipuu ohitseni huomaamatta. Olen elänyt tätä täysin samaa elämää viimeiset 7 vuotta, nyt valmistumassa ja ainoa ero tulee olemaan se, että opiskelun sijaan olen sitten töissä. Lisäksi tiedostan sen, ettei kuolemanjälkeistä elämää ole, joten hukkaan tässä nyt sitten sitä yhtä ja ainoaa elämää.
Itsehän sitä jokainen elämänsä tekee. Jos sinkku on tyytymätön niin mikä sen helpompaa muuttaa tyyliä. Kunhan tajuaa, että jos se tyytymättömyys lähtee oman pään sisästä ei paikan, ammatin tai ystäväpiirin muuttaminen auta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No minä tissuttelen alkoholia noin viitenä päivänä viikossa. Pikku hiprakassa kaikki on pikkuisen jännempää ja kiihottavampaa. Toivottavasti alko veisi mut äkkiä hautaan, koska selvinpäin elämä on yhtä vittua.
Vierailija kirjoitti:
Sitten ne väsyneet äpärät roudataan tarhaan pidemmäksi aikaa mitä itse ollaan töissä.
Kuvailit oman lapsuutesi, vai mitä?
Maankiertäjä kirjoitti:
Itse muutin pois Suomesta. Ulkomailla elämä oli välillä tosi rankkaa ja palasin takaisin. Alkoi tavallinen arkikin maistua. Silti kerran vuodessa on päästävä ulkomaille.
Muutitko työskentelemään, working holiday, ihan oma irtiotto, kiertelitkö monessa maassa, vai...? Itse olen ollut joskus vaihdossa eli sinänsä tuota maisemanmuutostakin kokeiltu. Siihenkin kyllästyy, mikä nyt vielä enemmän konkretisoi sitä, että vika todellakin on omassa päässäni kun en osaa oikein mistään nauttia ja kaikki tuntuu vaan tylsältä. -ap
Mulla oli täysin sama, mutta olin 21 ja hoitokissa piristi arkea. Repasin ja lähdin lomalle, sieltä löyty mies. Meillä on aina mukavaa yhdessä ja kaksistaan on kiva tylsän hetken koittaessa lähteä vaikka ulos tai pelata jotain.
Vierailija kirjoitti:
Sama homma täällä, itse olen vielä niin erakkoluonteinen etten tykkää viettää aikaa muiden ihmisten kanssa, joten päivät, illat ja yöt menee koneella ja aika vaan lipuu ohitseni huomaamatta. Olen elänyt tätä täysin samaa elämää viimeiset 7 vuotta, nyt valmistumassa ja ainoa ero tulee olemaan se, että opiskelun sijaan olen sitten töissä. Lisäksi tiedostan sen, ettei kuolemanjälkeistä elämää ole, joten hukkaan tässä nyt sitten sitä yhtä ja ainoaa elämää.
Aika pitkälti samoin, tosin en osaa sanoa, missä vaiheessa tapahtui tämä muutos, etten oikeasti jaksa muiden seuraa ja silti kuitenkin tavallaan kaipaan sitä. En ole ollut pienestä pitäen mikään erakko. Jotenkin vaan tuntuu nykyään siltä, että toisten jutut ovat vaan ihan perkeleen tylsiä. Enimmäkseen menee minullakin aika tässä koneella jumittaessa ja sama fiilis myös tuosta, että hukkaanhan tätä ainutta elämää tässä heitetään. En vain tiedä mitä muuta oikein tekisin. -ap
Heti kun näin aloituksen, syttyi lamppu päässä. Ajattelen täysin samoin. Tosin olen enemmän tai vähemmän masentunut, usein enemmän, sillä varmaan on asian kanssa tekemistä. Silti, hyvinäkin hetkinäni huomaan että elämä on varsin merkityksetöntä. Tuntuu, että jos nyt saavutankin jotain, ei siitä ole mitään hyötyä koska kohta jotain ja sitten jotain ja sitten jo kuolenkin. En vain saa tätä tunnetta katoamaan ja se tekee elämisen hyvin hankalaksi. En oikeastaan tiedä johtuuko tämä masennuksestani vai johtuuko masennukseni tästä.
Alue: Aihe vapaa
Mua itseä kiinnostaa opiskelu tosi paljon, mutta mulla on tuo sama etten jaksa kiinnostua muiden asioista. Olen sitten vähän erakko, kun en kehenkään jaksa pitää yhteyttä. En ole koskaan myöskään ymmärtänyt sitä uteliaisuutta mikä useimmilla ihmisillä on toisia ja heidän kuulumisiaan kohtaan. Esim. facebook tuntuu mulle työltä, en millään jaksaisi lukea useimpien päivityksiä enkä jaksa käydä ihmisten profiileissa.