Mistä olet viimeksi "kipuillut" ja onko surutyö tehty"?

Eheydyin mindfullnessilla ja kuukauden seksisuhteella.

Koko ajan on jotain. Kun yksi loppuu, niin seuraava tulee.

Terveys menny.

Kesken on. Valmiiksi taitaa tulla vasta arkussa. Joten ei ehkä enään kauan kesken.

Neljä vuotta sitten kipuilin ruuhkavuosia ja koin että lapset veivät kaikki imut. Kaksi vuotta sitten kipuilin kun mieheni rakastui toiseen naiseen. Nyt kipuilen kun rakas "pieni" tyttäreni valmistui. Parin vuoden päästä kipuilen varmaan kun hän muuttaa pois.

Elämä näyttää psyykkisestä näkökumasta aika lohduttomalta, koska koko ajan tulee jotain kipuiltavaa eteen..

Minä en varmaan ole koskaan "kipuillut".

Työttömyyttä kipuilen vieläkin. 6kk takana ja tämä arvottomuuden tunne on ihan hirveä. Mihinkään ei kelpaa ja hyvä jos saa edes sen emme valinneet sinua vastauksen. Itken paikkojen takia, joihin en oikeasti edes haluaisi, mutta kun ei oman alankaan töitä irtoa, niin pakko hakea kaikkialle mihin kuvitella saattaa. Työkkärin kautta olen ollut koulutuksessakin, ja mukana olleen rekryfirman mukaan hakemukseni ovat hyviä ja osaan käyttäytyä haastatteluissa, mutta sekään ei riitä. Eli työnnän kaikki selitykset, että työllisyystilanne on ihan oikeasti paska syrjään, ja näen itseni sen sijaan paskana ja turhana. KOSKA TÄHÄN TURTUU?

Kipuilen jätetyksi tulemista, mieheni rakastui toiseen naiseen ja jätti minut ja lapsensa keväällä.