Lue keskustelun säännöt.
Miten puhua lapselle kuolemasta?
30.05.2016 |
Kun kyseessä on lapsi joka on lapsien ystävä? Kyse on jo alakouluikäisistä lapsista.
Lapsi ei siis vielä ole kuollut mutta puhutaan hetkistä..
Olisiko parempi varata aika lääkärille/psykiatrille? Tai ainakin sanoa että mahdollisuus sellaiseen on jos jokin asia jää askarruttamaan. Kouluterveydenhoitajalle en voi ottaa yhteyttä koska lapsilla on kesäloma, tuskin he enää töissä ovat? Mutta oman terveyskeskuksen kauttako nämä varataan?
Kiitos jos joku osaa auttaa..
Kommentit (24)
Tavallisesti ja asiallisesti. Ei siihen mitään psykologia tarvita. Sairastaminen ja kuolema ovat arkisia asioita vaikka lapselle sattuessaan kamalia ovatkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meinaatko viedä kakaran kallonkutistajalle joka kerta kun joku sukulainen kuolee....
Tuntuu etten löydä sanoja miten saisin asian sanottua, pelkään että en osaa huomioida heidän tunteitaan.
Ap
Onko lapsen kaveri siis sairas? Mielestäni voi kertoa, että kaverilla on sairauden takia kovat kivut ja paha olla. Ja että sairaus on sellainen, josta ei voi parantua. Ja kertoa, kuinka kuoleman jälkeen ei ole enää kipuja. Se mitä kuoleman jälkeen on, riippuu perheenne näkemyksistä.
Ei mitään psykiatrista apua tarvitse välttämättä etukäteen varata. Kannattaa vain koettaa luoda kuolemasta kaunis kuva ja olla lapsen saatavilla aina, kun hänellä on kysymyksiä. Eniten kannattaa kiinnittää huomiota siihen, ettei kuolemasta tule pelottavaa mörköä lapsen mielessä.
Oma siskoni kuoli tapaturmaisesti, kun olin ala-asteella. Selvisin ilman terapioita, vaikka vanhempani olivat luonnollisesti ihan hajalla. Minulla oli onnekseni myös muita turvallisia aikuisia, jotka olivat läsnä ja vastasivat kysymyksiini.
Vierailija kirjoitti:
Meinaatko viedä kakaran kallonkutistajalle joka kerta kun joku sukulainen kuolee....
No en ja nyt ei ole kyse sukulaisista vaan hyvästä ystävästä.
Meidän suvusta ei ole vielä lapsien aikana kuollut ketään joten ei olla hirveesti asioista puhuttu
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko lapsen kaveri siis sairas? Mielestäni voi kertoa, että kaverilla on sairauden takia kovat kivut ja paha olla. Ja että sairaus on sellainen, josta ei voi parantua. Ja kertoa, kuinka kuoleman jälkeen ei ole enää kipuja. Se mitä kuoleman jälkeen on, riippuu perheenne näkemyksistä.
Ei mitään psykiatrista apua tarvitse välttämättä etukäteen varata. Kannattaa vain koettaa luoda kuolemasta kaunis kuva ja olla lapsen saatavilla aina, kun hänellä on kysymyksiä. Eniten kannattaa kiinnittää huomiota siihen, ettei kuolemasta tule pelottavaa mörköä lapsen mielessä.
Oma siskoni kuoli tapaturmaisesti, kun olin ala-asteella. Selvisin ilman terapioita, vaikka vanhempani olivat luonnollisesti ihan hajalla. Minulla oli onnekseni myös muita turvallisia aikuisia, jotka olivat läsnä ja vastasivat kysymyksiini.
Juu on sairas. Juuri tuota pelkään että lapsi rupeaa pelkäämään. Kiitos vastauksestasi.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko lapsen kaveri siis sairas? Mielestäni voi kertoa, että kaverilla on sairauden takia kovat kivut ja paha olla. Ja että sairaus on sellainen, josta ei voi parantua. Ja kertoa, kuinka kuoleman jälkeen ei ole enää kipuja. Se mitä kuoleman jälkeen on, riippuu perheenne näkemyksistä.
Ei mitään psykiatrista apua tarvitse välttämättä etukäteen varata. Kannattaa vain koettaa luoda kuolemasta kaunis kuva ja olla lapsen saatavilla aina, kun hänellä on kysymyksiä. Eniten kannattaa kiinnittää huomiota siihen, ettei kuolemasta tule pelottavaa mörköä lapsen mielessä.
Oma siskoni kuoli tapaturmaisesti, kun olin ala-asteella. Selvisin ilman terapioita, vaikka vanhempani olivat luonnollisesti ihan hajalla. Minulla oli onnekseni myös muita turvallisia aikuisia, jotka olivat läsnä ja vastasivat kysymyksiini.
Jatkan vielä, että lapselle voi ihan avoimesti sanoa, että olet itsekin todella surullinen tilanteesta. Lasta voi myös auttaa sanoittamaan tunteita, jos tuntuu menevän ihan lukkoon. Lapset tuntuu kyllä selviävän näistä paremmin kuin aikuiset. Itselle ainakin aikuisena tapahtuneet menetykset ovat olleet raskaampia. Lapset elävät enemmän hetkessä kuin me aikuiset.
Mitä lapsi tietää ennestään kaverinsa tilanteesta? Sairaudesta ja sen laadusta? Mitä itse ajattelet kuolemasta? Onko vakaumusta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun pienenä n. viisivuotiaana järkytyin naapurin kuolemasta, ateisti-isäni kertoi hänen menneen taivaaseen. Hänellä oli hyvä psykologinen silmä, koska hän ymmärsi, etten olisi sen ikäisenä voinut käsittää miten joku vain yks kaks lakkaa olemasta. Tai että joutuu makaamaan haudassa yksin pimeässä ja miten siellä edes hengittäisi?
Meillekin tuli jokin aika sitten ajankohtaiseksi kertoa lapselle kuolemasta. Mieheni on sitä mieltä, ettei lapsen päätä saa sekottaa uskontosaduilla, mutta mieluummin minä olen järkyttämättä lasta liikaa, koska siinä on jo lapselle tarpeeksi kestämistä, ettei kuollutta enää voi nähdä. Jos olet uskovainen, niin kerrot kuten uskontosi opettaa. Jos et ole, niin oman kokemukseni pohjalta en pidä pahalta, jos lapselle vähän totuutta kaunistelee, ainakin jos kyseessä on herkkä lapsi, kuten minä olin. Ei hän siitä pilalle mene. Ei minustakaan uskovaista tullut, mutta edelleen pidän arvossa isäni hienotunteisuutta.
Älä ainakaan sano, että "nukkui pois", sitten kun hän on kuollut. Lapsi voi alkaa pelätä nukkumista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu etten löydä sanoja miten saisin asian sanottua, pelkään että en osaa huomioida heidän tunteitaan.
Ap
Kyllä sinä äitinä osaat.
Kerrot, että joidenkin ihmisten elämä on lyhyempi kuin toisten. Kaikki ihmiset voivat sairastua, mutta osan sairautta ei vielä osata hoitaa. Tilanne voi muuttua tulevaisuudessa.
Kerro lapsille, että Suomessa heistä huolehditaan, jos heidän vanhempansa sairastuvat tai kuolevat. Siskonpoikani suri sitä, kuka heistä huolehtii jatkossa, jos hänen vanhempansa kuolevat. Hän menetti viisivuotiaana nuoren setänsä syövälle. Luettelin kaikki ne ihmiset, jotka pitäisivät lapsista huolta, jos heidän vanhempansa kuolisivat. Minä muiden mukana. "Mutta jos sinäkin kuolisit?" Lisäsin loppuun, että joku aikuinen huolehtii heistä varmasti.Tilanne helpotti hänellä keskustelumme jälkeen.
Minä uskon, että me päädymme kuoltuamme kauniiseen ja viehättävään paikkaan ja tapaamme kaikki ne ihmiset, joita olemme rakastaneet tämän elämämme aikana. Ajatus lohdutti minua, kun kaksi tärkeää läheistäni kuoli.
Muistatte myöhemmin yhdessä lasten ystävää ja kaikkea sitä mukavaa, mitä hänen kanssaan sai tehdä. Lapsi on jatkossakin luonteva osa arkeanne ja lapset saavat puhua hänestä.
Vierailija kirjoitti:
Meinaatko viedä kakaran kallonkutistajalle joka kerta kun joku sukulainen kuolee....
No joku mummon kuolema vähän eri juttu kuin ystävälapsen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pelkäämään mitä? Elämää?
Kerrot lapsele hänen ystävän olevan sairas ja että tämä tulee kuolemaan. Sehän on totuus!
Minusta surusta ja kuolemasta puhumista ei tule ulkoistaa, eikä psykiatrisoida. Onko lapsella itsellään kysymyksiä kaverin suhteen? Mitä oikeastaan tiedätte sairaudesta? Vanhemmat ovat yleensä parhaita lapsen kumppaneita kertomaan ja keskustelemaan kuolemasta ja siihen liittyvistä asioista. Joskus ne kysymykset voi olla vähän kummallisiakin tai yllättävän arkisia ja yksityiskohtaisia aikuisen näkökulmasta. On myös ihan ok sanoa lapselle, ettei tiedä vastausta johonkin kysymykseen, voi silloin luvata lapselle miettiä vastausta yhdessä. Kysymykset voi tulla vasta paljon myöhemminkin.
Eihän sitä nyt lasta viedä lääkärille tai psykiatrille kuulemaan, että hänen kaverinsa kuolee, vai miten meinasit hoitaa tuon? Ihan tavallisesti kerrot asian niin kuin edellä on jo annettu vinkkejä. Tavallisesti, arkisesti ja käytännönläheisesti. Älä ala kertoa liian yksityiskohtaisesti mistään kivuista ja viime hetkien tuskista, mutta vastaa kysymyksiin asiallisesti. Ja kerro että olet itsekin surullinen ja että on luonnollista olla surullinen. Ehkä voisitte lainata kirjastosta jonkun kuolemasta kertovan lastenkirjan, niitä löytyy kyllä aika paljonkin, kysy kirjastonhoitajalta. Itsekin ateistina sorruin kertomaan tuon pikkuveli meni taivaaseen -stoorin päiväkoti- ja alakouluikäisille lapsilleni, kun heidän veljensä kuoli. Jotenkin tuntui, että asiaa oli vähän pehmiteltävä ja itsekin sitä luonnollisesti oli hajalla ja oli vaikea puhua asiasta. En tiedä, oliko se järkevää vai ei, mutta ei siitä ole tuntunut haittaa olleen.
Kuolemasta on tehty epänormaali tapahtuma. Kerro vaika kukasta joka syntyy siemenestä kasvaa kesän ja syksyllä kuolee pois.
Meillä puhutaan asioista niiden omilla nimillä.
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu etten löydä sanoja miten saisin asian sanottua, pelkään että en osaa huomioida heidän tunteitaan.
Ap
Et mitään tunteita?
Anteeksi mutta varaisin sen ajan enemmin itselleni kuin sille lapselle.
"Lapsi ei siis vielä ole kuollut mutta puhutaan hetkistä.." siis kenen lapsi on kuolemassa
Kyllä, kallonkutistajalle aikaa varamaan. Ei luultavasti auta kyllä sekään.