todistusnumeroista ja opetuksesta

Täällä on ollut viimeaikoina paljon viestiketjuja koskien oppilaan arviointia ja opetuksen sisältöä peruskoulussa. Itse olen vahvasti sitä mieltä, että suuri osa opettajista on pahasti hakoteillä molempien kanssa.

Opetuksen sisältö on määritelty opetussuunnitelmassa, erityisesti valtakunnallisessa ops:n perusteissa. Oppikirjat, varsinkaan alakoulun eivät aina täysin vastaa opetussuunnitelmaa. Mukana on paljon tarpeetonta asiaa, ja jotain yksittäisiä asioita painotetaan liikaa. Joku tärkeä asia saattaa jäädä huomiotta. Yksikään kirja ei ole niin hyvä, että se yksistään olisi riittävä materiaali oppitunnille. Opetussuunnitelman mukaan oppimiskäsitys on konstruktiivinen. Sen voisi suomentaa rakentuva. Se edellyttäisi runsaan tietolähdemateriiaalin käyttämistä ja opetusta, jossa oppilaan selvittävät asiat itse ongelmalähtöisesti. Valmiit vihkomuistiinpanot ovat kivoja teettää, mutta eivät oikeastaan kuulu tähän oppimisteoriaan. Sama koskee opettajajohtoista opetusta yleensä.

Arvioinnin pitää olla kannustavaa ja ohjaavaa sekä monipuolista. http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1998/19980628. Opetushallituksen ohjeistuksen mukaan liiaksi koearvosanoihin perustuva arvostelu ei ole monipuolista. Koe on vaan yksi tapa osoittaa osaamistaan. Missään ei sanota, että kokeita pitäisi edes pitää. Jos jokin kuntakohtainen ops näin sanoo, se on laiton. Käytös ei liioin saa vaikuttaa mitenkään arvosanaan. Arvioinnilla ei liioin saa rankaista millään tavalla. Arvosanan tulee kertoa osaamisesta. Tavallaan toki osaamiseen liittyy asenne ja osallistuminenkin, mutta käytös arvioidaan erikseen. Ops määrittää kriteerit oppiainekohtaisesti hyvälle eli kasin arvosanoille.

Yksilöllistetty arviointi on asia erikseen. Oppilas arvioidaan henkilökohtaisten tavoitteiden mukaan. Yksilöllistetty arvosana ei koskaan saa olla "hieman parempi" kuin, mitä oppilas voisi saada yleisopetuksesta. Ei saisi yksilöllistää, jos oppilas kykenisi saamaan edes arvosanan 5 yleisopetuksen kriteereillä

-opettaja vm.-82