Miksi jotkut ostaa esim. rivarin isohkolla pihalla jos ei ole kiinnosta hoitaa pihaa tai viettää siellä aikaa?

Koska ainakaan siinä ei heti takapihalla vaella jotain nenäkästä kusipäätä, pysyvät siellä omalla puolellaan.

mitä se sulle kuuluu?

Me melkein mentiin tuohon lankaan. Kun se piha olis ollut niin ihana ja mielessään sitä miettii kuinka siellä viettää aikaa ja laittaa kaiken nätisti jne. Mutta totuus on että parvekekukatkin kuolee käsiin ja kotona ei edes vietetä niin paljoa aikaa että siitä hirveästi takapihalla notkumiseen riittäisi. Hieno olisi sitten se vähäinen aika käyttää johonkin kitkemiseen tms mikä ei oikeasti voisi vähempää kiinnostaa. Onneksi löydettin juuri meille sopiva kerrostalokoti ja hylättiin tuo rivari. Oikeasti rivari saattaisi vielä olla ihan ok, mutta omakotitalo olisi kyllä ihan vihonviimeinen virhe.

Koska sitä asuntoa ei saanut ilman pihaa?

Mä pari ensimmäistä vuottanautin, laitoin ja vietin aikaa omalla rivaripihalla. Kuitenkin todella harvoin yksin. Aina kun nenän päönsä työnsi pihalleen, niin seinänaapuri kärppänä moikkaamassa ja kertomassa "hauskoja" juttujaan..

Kun pihaa tongin, niin perheen isä oli kuin kutsuttuna perseen taakse kommentoimaan. Kun kahvia yritin nauttia rouva katsoi tilanteen kutsuksi. Kun meillä oli illanistujaiset, eräät tuli tuolien kanssa joukkoon...

Sitten ärsyynnyin ja sanoin, että aina ei tarvii öngetä seuraan. Mä haluan toisinaan nauttia kirjasta/kahvusra/viinistä/yms ihan yksinkin. Sovitaanko, että kutsun, kun sopii tulla?

Mies tajus ja pahoitteli. Joku veruke kuitenkin piti keksiä ja alkoi kerran viikossa ajamaan meidän nurtsia. Siten pääsi kommentoimaan pihaa yms. Kerroin, että hoidan oman nurtsini.. mutta mä kuulemma leikkaan liian harvoin. Mä pidän pidemmästä nurmesta, joten hiljaa. Mutta kun heidän koiralle tulee punkke pitkästä nurmikosta. No, jospa sovitaan ettet päästä sitä tälle puolelle. Ok.

Se muija suuttui aluksi, kun olin niin epäkohtelias, että valitsen seurani niin törkeesti. Aha. Se siirtyi piinaamaan toista naapuria.. palasi meidän pihalle, kun siellä meni siihen hermo.

Mä annoin periksi. Annoin kukkapenkkien villiintyä ja nurtsin oidän yhä pitkänä, hengaan toisella puolella taloa.

Tai hengailen takapihalla, kun ne ei ole himassa.

Muuttaa en viitti, kun tuommoisia on kaikkialla. Ja muut naapurit on loisto porukkaa.