Jos olisit yli nelikymppinen ja työtön...
Mitä alaa lähtisit opiskelemaan? Opiskelisitko jotain takuuvarmasti työllistävää vaiko jotain, mikä kiinnostaa oikeasti? Entä, jos en pääse minnekään... Sitten on vaan voi voi, mutta vuosikausia en voi tähän käyttää. Vinkkejä kehiin, kiitos.
Kommentit (17)
Riippuu muusta elämäntilanteesta. Onko työ vain "pakollista" rahantekoa (esim. pienet lapset, lainat ym. maksettavana), vai haluatko työltä myös sisältöä elämään, luovuutta?
Suuriin tuloihin en tule tässä elämässä enää pääsemään. Siksi mietin just, että riittäisikö mahdollisesti pienet tulot jollain luovalla alalla vai keskitulot jollain ehkä tylsemmällä alalla. Lapsia on, lainaa vain vähän, asuntolainaa tuskin koskaan saankaan, puolisoakaan ei ole tukemassa taloudellisesti tai muutenkaan.
Vanhustenhoitajaksi. Varma työllisyys ja elämänkokemuksesta hyötyä.
Lääkäriksi varmaan pääsenkin. Pitäisi ensin käydä puoli lukiota uudestaan.
Vanhustenhoitajana varmaan työllistyisikin ja tiedä vaikka pääsisin lähihoitajakouluunkin, mutta jos olisi jotain, jossa ei tarvi olla koko päivää sosiaalinen.
Hyvä, jos sinulla vielä riittää intoa, ap. Minä en enää jaksaisi opiskella, koska ei siitä mitään hyötyä olisi.
Vierailija kirjoitti:
Lääkäriksi varmaan pääsenkin. Pitäisi ensin käydä puoli lukiota uudestaan.
Vanhustenhoitajana varmaan työllistyisikin ja tiedä vaikka pääsisin lähihoitajakouluunkin, mutta jos olisi jotain, jossa ei tarvi olla koko päivää sosiaalinen.
Älä missään nimessä rupea vanhustenhoitajaksi. Itse olen ja kamalampaa hommaa saa etsiä. Itse reilusti yli 40, aikuisena kouluttautunut. Surkea palkka, raskas työ, huonot työyhteisöt. Eikä työllistyminen ole varmaa, koska jokapaikassa säästetään. Keikkoja on, mutta ei niillä elä. Määrä-ainaisuudesta toiseen ja välillä työttömänä. (Ellei ole suhteita). Jos uskallat kritisoida epäkohtia, joudut mustalle listalle. Ruskeakieliset pärjää tällä alalla.
Vierailija kirjoitti:
Hyvä, jos sinulla vielä riittää intoa, ap. Minä en enää jaksaisi opiskella, koska ei siitä mitään hyötyä olisi.
Innosta en ole niin varma, mutta en haluaisi ihan sammaloituakaan vielä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lääkäriksi varmaan pääsenkin. Pitäisi ensin käydä puoli lukiota uudestaan.
Vanhustenhoitajana varmaan työllistyisikin ja tiedä vaikka pääsisin lähihoitajakouluunkin, mutta jos olisi jotain, jossa ei tarvi olla koko päivää sosiaalinen.
Älä missään nimessä rupea vanhustenhoitajaksi. Itse olen ja kamalampaa hommaa saa etsiä. Itse reilusti yli 40, aikuisena kouluttautunut. Surkea palkka, raskas työ, huonot työyhteisöt. Eikä työllistyminen ole varmaa, koska jokapaikassa säästetään. Keikkoja on, mutta ei niillä elä. Määrä-ainaisuudesta toiseen ja välillä työttömänä. (Ellei ole suhteita). Jos uskallat kritisoida epäkohtia, joudut mustalle listalle. Ruskeakieliset pärjää tällä alalla.
Henkinen kanttini tuskin kestäisi, jos joka paikassa on tuollaista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lääkäriksi varmaan pääsenkin. Pitäisi ensin käydä puoli lukiota uudestaan.
Vanhustenhoitajana varmaan työllistyisikin ja tiedä vaikka pääsisin lähihoitajakouluunkin, mutta jos olisi jotain, jossa ei tarvi olla koko päivää sosiaalinen.
Älä missään nimessä rupea vanhustenhoitajaksi. Itse olen ja kamalampaa hommaa saa etsiä. Itse reilusti yli 40, aikuisena kouluttautunut. Surkea palkka, raskas työ, huonot työyhteisöt. Eikä työllistyminen ole varmaa, koska jokapaikassa säästetään. Keikkoja on, mutta ei niillä elä. Määrä-ainaisuudesta toiseen ja välillä työttömänä. (Ellei ole suhteita). Jos uskallat kritisoida epäkohtia, joudut mustalle listalle. Ruskeakieliset pärjää tällä alalla.
Oletko nähnyt vanhusten kaltoinkohtelua?
Kaikki kunnioitukseni sinulle muuten kun jaksat tuota kamalaa työtä.
Ei ap
Up. Ei kai sitten muuta voi kuin kohti uusia pettymyksiä. Helppoa tietä ei näy.
ap
Onkohan kaupallisella alalla millaiset työllisyysnäkymät? Mihin kannattaisi suuntautua, taloushallintoonko? Sitten taas, jos ulkaltaisi riskeerata tulevaisuuttaan vielä enemmän, kiehtoisi hurjasti myös sisustusala tai joku muu luova ala. Melkein jo ajatuskin jostain luovasta alasta alkaa ahdistaa, että miten sitten työllistyisi. Hirttäkää vaan.
Opiskelisin omaksi ilokseni ja ihan vain sivistyksen takia. Työllistymisnäkymät ovat tuossa tilanteessa todella huonot, joten en lähtisi opiskelemaan työpaikka mielessä. Jos opiskelu poikisi palkkatyön, niin se olisi vain plussaa, mutta ei todellakaan tavoite.
t. viiden vuoden päässä tuossa tilanteessa oleva
Miten niin viiden vuoden päästä tuossa tilanteessa?
Palkkatyö olisi kyllä vielä kiva jonain päivänä, mutta realiteettien ollessa mitä ovat, voisi tosiaan keskittyä tekemään jotain oikeasti antoisaa, jos ei sitä palkkatyötä kumminkaan saa. Niin on sattumasta ollut tähänkin asti työt kiinni, että ehkei kannata liikaa murehtia. Haluaisin vain tehdä viisaan valinnan.
Tuohan olisi unelmatilanne. Olen 42-vuotias, velaton ja jos kenkää tulee, pysyn vapaaehtoisesti työttömänä eläkeikään saakka. Pienellä tulee toimeen ja pystyy taas harrastamaan vähän henkisempiäkin harrastuksia kuin työtätekevänä.
Itse opiskelin uudelle alalle, jonka piti olla hyvin työllistävä. No, sain huomata, että tämän seudun työpaikat menevät ensisijaisesti nuorille. Pitäisi lähteä jollekin toiselle paikkakunnalle enkä voi perheen takia. Teen nyt työtä, joka ei vastaa uutta koulutustani ja johon olisin päässyt ilman opiskeluakin. Plus miinus nolla oli uudelleenkouluttautumisen hyöty.
Olisiko kellään kerrottavaa aiheesta? Entä, jos niitä töitä ei enää löydykään? Nuoret jyrää ohi ja eläkeikään on vielä matkaa.