Eronneet: pahimmat sammakot mitä teille on lauottu!?

Pahimpia nämä kun nykyään erotaan niin helposti eikä yritetä tarpeeksi. Se vaan on niin ettei ulkopuolinen tiedä siitä tilanteesta yhtään mitään.

Ette yrittäneet tarpeeksi.

Mies lähti toisen matkaan ja hylkäs lapsensa.. miten siinä pitäis sit viel yrittää? Ja joo ehdotin avioliittoneuvojaa tms ja mies sanoi et mene yksin.

Kaikki liitot eivät vaan ole pelastettavissa!

Muiden ihmisten vai eksän?

Yks eksä haukku kolmen kylän välillä narkkarihuorajuopoksi, muuten hyvä mutta ketään ei kiinnostanut. Tunsivat minut ja tunsivat miehen, ja näin jälkikäteen miehen kaverit pitää minuun enemmän yhteyttä kun häneen, 90% on kertonut katkaisseensa välinsä kokonaan.

Nyk. Kohta ex kyselee jatkuvasti pärjäänkö yksin lasten kanssa. No vaan helv- tähänhän asti minä yksin ne olen hoitanut niin enköhän tuota jatkossakin pärjää! Ja kyllä, mulle on älyttönän suuri loukkaus että epäillään mun kykyjä ja jaksamista, varsinkin jos puhutaan noista pienistä ihmisistä jotka ovat maailma mulle.

Tässä erossa minä olen varmasti se kusipää muiden mielestä, ja varmasti joku tulee viisastelemaan että miksen yrittänyt enemmän. Neljän seinän sisälle kun ei nää, eivätkä he tiedä kuinka olen monta vuotta yrittänyt saada miestä hoitoon että luopuisi kaljapullostaan.

Minä tiedän kaikkeni tehneeni.

Ihan sitä perusjuttua: "En ikinä saanut orgasmia sun kanssas, haaveilin aina muista miehistä, olet surkea sängyssä, pieni muna ja petin sua"

Aina ollut huonompi itseluottamus mistä kertonut kumppaneille joten ei nuo nyt niin hirveesti sattunut parin ekan kerran jälkeen.

Se mist lähti luottamus täysin naisiin oli viimeinen exä ketä sanos kertovansa aivan jokaisen pienenkin salaisuuden mitä olen hänelle kertonut ja toteutti sen.

Jostain syystä eroni aina ollut riitaisat vaikka kiertelemättä ja kaartelematta ilmoitan ihan suoraan ettei juttu toimi koska mielenkiinnot, elämäntilanne, tavoitteet tai tunteet ei vain kohtaa.

No mun mielestä se on aika perus sammakko tuoreelle eronneelle että sanotaan jotain tyyliin "pärjäätkin paljon paremmin ilman", jos ei oikeasti ole mitään väkivaltaa tms. taustalla.

Kun mies sanoi inhoavansa seksiä kanssani ja petti minua, äitini kommentyi eron jälkeen oli "pitäiskö sun kuitenkin laittaa joku musta hepene päällesi ja mennä viettelemään mies".

Äiti siis intti eron syytä niin kauan, että tuskastuneena tiuskaisin sen sille. Ainiin, olin vielä synnyttänyt kaksi kuukautta aiemmin.

Oikeastaan huvittava, toisaalta ihan tottakin, vanha lähes 100v isoäidin äiti, joka asui omassa kotonaan yksin soitti minulle kahden lapsen kanssa jätetylle, tule dintä kaatamaan kahvia nimipäivänä kun sulla ei ole sitä miestä passattavana niinkuin sisarellasi.

Erosin suhteellisen nuorena vaarallisen mustasukkaisesta miehestä. Äitini mielestä minun olisi pitänyt jäädä liittoon (lapsi, maine). Muistutin vanhemman veljeni avioerosta, jolloin äitini totesi, että "se on ihan eri asia, **** on poika".

Häpeällä kasvatettu.

Ei ole kovin paha, mutta helvetin ärsyttävää, kun suurin osa sanoo jotain että "sä olet vielä niin nuori, kyllä sä vielä löydät jonkun toisen". Ihan kuin se olisi se pääasia mun elämässä, että mulla on joku. Että se tässä jättämisessä olisi se suurin suru, ettei ole ketään, ja että tärkein tehtävä nyt on vaan äkkiä lähteä etsimään jotain siihen tilalle. Ihan kuin yhden voisi vain korvata toisella, eikä saisi surra ja kaivata sitä ihmistä jonka menetti.

Nuoruuden avoliiton päätyttyä exä sanoi minulle, että hän ei ole koskaan rakastanut minua, mutta minun avullani hän pääsi itsenäistymään lapsuudenkodistaan. Olisi voinut jättää sen sanomatta. Ehdotti myös, että sanotaan kaikille, että ero oli yhteinen päätös, vaikka se oli hänen päätöksensä, Sanoin, että en ala valehtelemaan.

Pahimmat on olleet "ystävät" jotka vähensivät rai jopa lopettivat yhteydenpidon kun kuulivat että eroan ja olen silti onnellinen ja helpottunut tilanteesta. No en tarvitse tuollaisia ihmisiä elämääni.

Muutettiin miehen kanssa erilleen, että saataisiin miettimisaikaa suhteen jatkon suhteen. Kun sitten myöhemmin tapasin vanhempani, he sanoivat 6-vuotiaalle pojalleni, että "sinä olet nyt mies talossa ja sinun täytyy pitää huolta äidistä". Sanoin heti pojalle, että sinä olet lapsi ja äiti pitää sinusta huolta.

Olin kyllä raivoissani. Poika oli herkkä ja kiltti, ja hän olisi yrittänyt leikkiä aikuista, joten monta päivää hänelle piti vakuutella, että tässä on kyse aikuisten asioista ja lapsi saa olla lapsi.

Mun isän vaimo puhelimessa: "Xx on nyt niin järkyttynyt tästä teidän erosta ettei hän pysty vielä puhumaan sun kanssa. Se soittelee sulle sitten kun on käsitellyt asiaa."

Mä siis jätin lasteni isän. Siitä on 7,5 vuotta aikaa. Ei ole puhelua kuulunut...

Tämä ei ole sammakko mutta niin tyypillistä perheelleni. Kun erosin ja kerroin siitä vanhemmilleni, asia tuli heille yllätyksenä koska minulla ei muutenkaan ole tapana kertoa kotiväelleni omista asioistani. Siinä tilanteessa sain taas muistutuksen miksen kerro, samalla sekunnilla kun asiasta kerroin, tärkeimmäksi keskustelunaiheeksi tuli miten vanhemmat jaksaa, miten he pääsee erosta yli, mitä nyt kun pitää sukulaisillekin kertoa jne. Kumpaakaan ei kiinnostanut kysyä kertaakaan että miten minä voin ja miten minulla menee. No sen verran isä sanoi että nyt sun elämä alkaa mennä alamäkeä. No kiitos. Ymmärrän että järkytyksen takia osittain meni noin, mutta tuo periaate oli muutenkin perussääntö meidän perheessä. Sen takia kukaan ei koskaan mitään kertonutkaan.

Vierailija kirjoitti:

Mun isän vaimo puhelimessa: "Xx on nyt niin järkyttynyt tästä teidän erosta ettei hän pysty vielä puhumaan sun kanssa. Se soittelee sulle sitten kun on käsitellyt asiaa."

Mä siis jätin lasteni isän. Siitä on 7,5 vuotta aikaa. Ei ole puhelua kuulunut...

Tarkennus: ei tuo isäni vaimon sanominen siis ollut sammakko mutta sanoisin että se on aika sammakko että isäni katkoo välit tuon takia. :D