Ystävän käytös ja nyt uutena - itsemurhalla uhkailu - menee yli!

No ei ole ystävällä kyllä henkisellä tasolla kaikki kunnossa, mutta lohdutukseksi voin sanoa, että yleensä ne jotka ihan oikeasti miettivät itsensä tappamista eivät siitä kyllä puhu kenellekkään eivätkä varsinkaam uhkaile sillä läheisiään, vaan ymmärtävät sen kuinka se läheisiä satuttaisi ja haluavatkin tehdä sen omassa rauhasssan, jos enää muuta keinoa ei ole. Kuitenkin kun ystävälläsi on tuollainen tausta niin voisit hänestä ilmoittaa johonkin lääkäriin/mielenterveyslaitokseen, että olet huolissasi ja on kertonut harkitsevansa itsemurhaa niin voi olla, että kaverisi "pääsee" pakkohoitoon. Toinen vaihtoehto on, että et vaan vastaa yhteydenottoihin ja sanot ystävälle, että sulla on itselläkin nyt rankka elämäntilanne etkä yksinkertaisesti jaksa jatkuvasti toimia hänen terapeuttinaan, että hakisi apua ihan ammatti-ihmiseltä.

Kannattaisiko ihan estää hänen numeronsa puhelimesta. Järkyttävää, että tuollaisia soittoja tulee. Ystävä ei kiristä ja ahdista itsemurhalla, vaan hakee apua ystävän avulla ammattiauttajilta. Ystäviltä pitää saadakin jotain ja se on iloa, seuraa, surujen jakamista ja tukea. Ystävä ei ole likakaivo, jolle voi sanoa mitä sattuu ja uhata väkivallalla mitä oma itsemurhakin on.

Vierailija kirjoitti:

No ei ole ystävällä kyllä henkisellä tasolla kaikki kunnossa, mutta lohdutukseksi voin sanoa, että yleensä ne jotka ihan oikeasti miettivät itsensä tappamista eivät siitä kyllä puhu kenellekkään eivätkä varsinkaam uhkaile sillä läheisiään, vaan ymmärtävät sen kuinka se läheisiä satuttaisi ja haluavatkin tehdä sen omassa rauhasssan, jos enää muuta keinoa ei ole. Kuitenkin kun ystävälläsi on tuollainen tausta niin voisit hänestä ilmoittaa johonkin lääkäriin/mielenterveyslaitokseen, että olet huolissasi ja on kertonut harkitsevansa itsemurhaa niin voi olla, että kaverisi "pääsee" pakkohoitoon. Toinen vaihtoehto on, että et vaan vastaa yhteydenottoihin ja sanot ystävälle, että sulla on itselläkin nyt rankka elämäntilanne etkä yksinkertaisesti jaksa jatkuvasti toimia hänen terapeuttinaan, että hakisi apua ihan ammatti-ihmiseltä.

Tuo ei kyllä lohduta pätkääkään! Eli jos hän ei ole tosissaan niin silloin hän uhkailee kiusatakseen minua?? Väsynyttä, kaikkensa antanutta pienten lasten äitiä... Todella "lohduttava" tieto. Jos näin todella on, niin hän on sairaampi ja sadistisempi kuin ikinä osasin aavistaa.

 Itsemurha on ihan hänen oma valintansa, voit sanoa sen hänelle. Kuten myös että et enää jaksa etkä ole ansainnut moista kohtelua, mikäli "ystäväsi" ei aio eikä halua asennettaan ja käytöstään sinua kohtaan muuttaa on se "ystävyys" (hyväksikäyttö) tullut tiensä päähän.

Kuulostaa ehkä karulta mutta et ole terapeutti, likakaivo etkä mitään muuta vastaavaa, tuollainen kohtelu olisi liikaa vaikka sinulla ei olisi omia kuormittavia tekijöitä elämässäsi joita kaikenlisäksi nyt on.

Voimia, ole rohkea ja luja <3

Vierailija kirjoitti:

 Itsemurha on ihan hänen oma valintansa, voit sanoa sen hänelle. Kuten myös että et enää jaksa etkä ole ansainnut moista kohtelua, mikäli "ystäväsi" ei aio eikä halua asennettaan ja käytöstään sinua kohtaan muuttaa on se "ystävyys" (hyväksikäyttö) tullut tiensä päähän.

Kuulostaa ehkä karulta mutta et ole terapeutti, likakaivo etkä mitään muuta vastaavaa, tuollainen kohtelu olisi liikaa vaikka sinulla ei olisi omia kuormittavia tekijöitä elämässäsi joita kaikenlisäksi nyt on.

Voimia, ole rohkea ja luja <3

Kiitos tästä <3 

Kyllä, näin se on varmasti tehtävä. On todella hyväksikäytetty olo ja tuo itsemurha-uhkaus oli viimeinen niitti sietokyvylleni. 

Minä ja eräs toinen henkilö olemme koettaneet auttaa ko. ystäväämme vuosia, siinä onnistumatta. Joten ehkä on aika lopettaa auttamisyritykset.

Minulla on tuollainen ystävä. Tiedän tarkalleen, mitä käyt läpi tuon ystäväsi kanssa.

Annan sinulle ohjeen: ota henkistä etäisyyttä. Ala vastata näin: "Voi että, tosi kurja tilanne. Kuule, nyt tehdään niin, että ota yhteyttä siihen psykiatriisi/omalääkäriisi/terveyskeskuksen päivystykseen heti paikalla. Lopetetaan nyt tämä puhelu ja soita sinne heti, koska tarvitset nyt sellaista apua, jota vain ammattilaiset voi antaa. Lupaa soittaa, nyt heti. Hirveästi tsemppiä matkaan!" Ja sitten lopetat puhelun. Sinun pitää laittaa rajat, muuten alat saada itse oireita.

Monet mt-potilaat alkavat ahdistella ystäviään, yhtä toisensa jälkeen. He ovat sellaisia, eivät tarkoita pahaa. Mutta meidän ystävien tehtävä on suojella itseämme, ei auttaa ammattilaisen tavoin näitä vaikeita tapauksia, joille ei edes ammattilaiset aina pärjää.

Nyt vain alat toteuttaa tätä. Ota empaattinen, mutta sopivan tiukka ote. Sano, että nyt ollaan tilanteessa, jossa on ihan toisenlaiset auttajat paikallaan, ja sinä et voi auttaa, koska hän tarvitsee nyt muuta. Voit ottaa selvää numeroista joita annat hänelle ja vastuu menee eteenpäin.

Mulla oli tuollainen työkaveri. Uhkasi tappaa itsensä. Sanoin siinä tilanteessa, että jos olet tuota mieltä niin tilaan sinulle ambulanssin, mutta en tule sinua sinne auttamaan, kun on omaakin elämää tässä. Soitin häkeen ja kerroin, että ystävä uhkailee itsemurhalla enkä pääse häntä täältä katsomaan, lähettivät ambulanssin. Ystävä pääsi sitä kautta hoitoon. Jos olisi ollut kyse huomionhakuisuudesta, olisi hänellä ollut siinä miettimisen paikka, että häntä varten tilattiin lanssi ettei ehkä kannattaisi niin vakavalla asialla leikkiä.

Itse olin hyviä ystäviä muutaman vuoden erään tytön kanssa, jolla on masennus. Jaksoin tätä masentunutta tsempata ja tukea vaikka kuinka paljon sen muutaman vuoden, mutta pikkuhiljaa ystävyys alkoi käydä oikeasti raskaaksi, kun keskellä yötä saattoi tulla viestiä että tappaa itsensä jne. Lopulta kaikki nämä uhkaukset ja valitus kärjistyi siihen, että en enää pitänyt häneen yhteyttä, ja olo oli paljon vapaampi; jotenkin sitä ystävän taakkaa oli itsekin kantanut jo monta vuotta ilman että sitä oikeasti huomasikaan, ja viimein olo oli täysin normaali. Yhteydenpidon ollessa katkolla muutaman viikon, kyseli ystävä perään että mikä on, ja sanoin etten vaan yksinkertaisesti jaksa enää murehtia hänen elämänsä puolesta kaikkien öisten itkupuheluiden ja miksi mun pitäisi elää-keskusteluiden keskellä. Ystävällä ei ollut oikeastaan minkäänlaista motivaatiota parantua, ja minulta loppui motivaatio hänen parantamisekseen.

Sanoisin omien kokemusten mukaan sen, että ap sinun olisi hyvä keskustella ystäväsi kanssa siitä miltä tuollainen uhkailu ym tuntuu. Sinun elämäsi voimavarat eivät ole varattu vain hänelle, sinulla on perhe ja itsesi joista huolehtia. Joistakin ystävistä vain tulee riippakiviä, jotka vaikeuttavat elämää. Voithan esimerkiksi sanoa, että tarvitset ystävyydestä tauon, jonka aikana keskityt omaan elämääsi, ja kun hän voi paremmin, olette taas tekemisissä? Mitä ikinä päätätkään tehdä, laita itsesi etusijalle päätöstä tehdessä. Tarkoitan siis sillä meriitillä, että mitä sinä oikeasti jaksat sietää ja kuinka paljon jaksat häntä tukea. Oma elämäsi on sinulle ainutlaatuinen, älä tuhlaa sitä muihin jos et niin halua. Tsemppiä!

Minulla on ystävä, joka hokee, että onneksi hänellä on ystäviä jotka auttavat. Yksi vie kauppaan, yksi niittää nurmikon, yksi käyttää koiraa ulkona samalla kun käyttää omaansa, yksi käy pesemässä ikkunat jne. Minun tehtävä olisi kuunnella niitä hänen tilityksiään tarvittaessa 24/7. Tätä on jatkunut jo vuosia, kohta 8 vuotta eli hänen eronsa jälkeen. Hän ei luonnollisestikaan auta ketään. Ystävärinki on hänen auttamisekseen.

Olen jättäytymässä nyt pois tästä ringistä. Onneksi hän ei jää yksin, vaan on tuo auttajapalvelu olemassa, joten voin hyvällä omatunnolla poistua kuviosta. En vaan jaksa ja siksi puhunkin tässä niin kyynisesti. Jatkuva yksipuolinen auttaminen kyynistää :(