Kokemuksia luokkakokouksista

Kyllä sitä aikoinaan huomas, miten porukka oli jakautunut kahtia "elämäm koululaisiin" ja koulutettuihin. Välillä oli tosi vaikeaa löytää mitään puhuttavaa kun osa edusti ihan erilaista maailmankatsomusta. Peruskoulun suosituista oli tullut lähinnä duunareita ja niistä vähemmän suosituista korkeasti koulutettuja ja menestyneitä. Tosin poikkeuksiakin oli suuntaan ja toiseen.

Ei muuta kuin että kerran lähdin kavereineni juhlimaan ravintolaan, jossa sattuikin olemaan luokkakokous. Eivät olleet kutsuneet mukaan. No, menetys ei ollut suuri. Ei niistä kenestäkään ollut tullut yhtään mitään.

Itse oletan, että minua ei edes kutsuta mihinkään luokkakokoukseen. En kyllä varmasti menisi vaikka kutsuttaisiinkin, ei voisi vähempää kiinnostaa mennä sinne naurettavaksi ja hengailemaan entisten kiusaajien kanssa.

Terveisin Naispelko22

Kysy Jaajolta.

Musta oli jotenkin jopa surullista että osa hengaili edelleen samoissa porukoissa kun ala-asteella. Tuli vähän ulkopuolinen olo kun oli niitä ainoita jotka olivat lähteneet kotikaupungista muualle opiskelemaan. Jotkut asuivat vielä silloin päälle parikymppisinä porukoiden nurkissa.

Pahin koulukiusaaja ja lauman johtaja istuu kotikylän S-Marketin kassalla. Muut "suositut" ovat menestyneet yrittäjinä "hyvinvointialoilla" eli kuumakivihierontaa, reikiä ja enkeliterapiaa. Yksi tekee ripsiä ja kynsiä, kun ei saanut jatkaa kouluavustajana. Rouvat toimivat kovasti aktiivisina naisyrittäjissä ja verkostomarkkinnoinnissa.  Muuten meno vaikutti samanlaiselta kuin 1980-luvulla. 

Meidän luokka oli hyvin kahtiajakautunut, ku vanhempien tuloerot olivat niin suuria. En tiedä miten siihen samaan ryhmään sattuikin niin monta rikasta lasta ja loput meitä, jotka kuljettiin samoissa kengissä kesät talvet. Luokkakokous tuntui ihan ylipitkältä työhaastattelulta, kun nämä "toisen joukkueen ihmiset" halusivat kartuttaa, kuka on pärjännyt parhaiten ja kuka valunut pohjalle...

Mua nauratti luokkakokouksen jälkeen, kun pojasta, johon olin ollut koko ala-asteen aivan käsittämättömän ihastunut, oli tullut ihan hirveä bensalenkkari. Onneksi en aikoinaan kelvannut.

Mulla alko luokkakokouksessa vanha suola janottamaan ja oli siinä sitten vähän sutinaa yläasteaikaisen poikaystävän kanssa. Molemmat tosin tuolloin sinkkuja, joten eihän siinä mitään väärää ollut :)

Mulle luokkakokous ainakin toimi itsetunnon kohottajana, kun kävi ilmi, ettei lähes kukaan ollut saanut peruskoulun jälkeen mitään aikaan. Opiskelin itse tuolloin kauppiksessa ja monet kyselivät, että mikä musta sitten valmistuttuani tulee. Kun vastasin, että ekonomi, seurasi lisäkysymys "joo mut mitä sä sit teet?" Koita siinä sitten selittää tyhmälle, että ekonomin työnkuva ei ole yhtä selkeä kuin esimerkiksi autonkorjaajan.

Minä en ole koskaan käynyt luokkakokouksissa. En halua muistella kouluaikoja, kiusaamisia enkä muutakaan. Joskus törmään kadulla johonkin koulukaveriini. Vaihdamme jonkun sanan ja siinä se on.

Vierailija kirjoitti:

Mua nauratti luokkakokouksen jälkeen, kun pojasta, johon olin ollut koko ala-asteen aivan käsittämättömän ihastunut, oli tullut ihan hirveä bensalenkkari. Onneksi en aikoinaan kelvannut.

Kertoisitko vielä, mikä sinua nauratti?

Itsellä vain lukion luokkakokouksista kokemuksia ja meistä varmaan suurin osa jatkokouluttautunut. Ja vaikka ollaan kahdesta eri kunnasta niin silti suurimmalla osalla synkkaa taustasta riippumatta. Seuraava tapaaminen on syksyllä. 

Keskikoululuokkamme on kokoontunut hyvinkin aktiivisesti noin viiden vuoden välein. Aina en ole työesteiden vuoksi päässyt mukaan, mutta aika monta kertaa kuitenkin. Viimeksi naureskelimme, että pitäisikö tihentää kokoontumisvälejä, kun aletaan olla jo niin vanhoja, että kohta jo muistikin pettää! Lukioluokkamme on kokoontunut vain kahdesti. Viimeisestä kerrasta taitaa olla jo kohta parikymmentä vuotta. Aika moni muutti opiskelemaan pääkaupunkiseudulle ja he pitävät yhteyttä keskenään. Molemmista joukoista on jo poistunut useita, vaikka itse asiassa olemme vasta äskettäin saavuttaneet eläkeiän.

Meillä on ollut kokoontumisissa aina ihan hauskaa. Olemme kertoilleet tuoreimmat kuulumiset, syöneet hyvin ja parantaneet maailmaa. Alkuaikoina kutsuimme myös luokanvalvoja mukaan, mutta nyt he ovat jo niin iäkkäitä ja huonokuntoisia, etteivät enää jaksa osallistua. Nuo kokoontumiset ovat olleet siksikin mukavia, että ne on pidetty kotiseudulla. Minulla ei ole enää reiluun kymmeneen vuoteen ollut siellä varsinaista kiintopistettä, joten siellä tulee käytyä aika harvoin, mitä nyt muutaman kerran vuodessa kyläreissulla. Luokkakavereita en juurikaan tapaa muulloin, koska olen asunut aika kaukana kotikyliltä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mua nauratti luokkakokouksen jälkeen, kun pojasta, johon olin ollut koko ala-asteen aivan käsittämättömän ihastunut, oli tullut ihan hirveä bensalenkkari. Onneksi en aikoinaan kelvannut.

Kertoisitko vielä, mikä sinua nauratti?

Musta oli jotenkin huvittavaa, että olin ollut kyseiseen poikaan niin ihastunut eikä hän silloin aikoinaan mulle lämmennyt, koska en varmaan ollut tarpeeksi "suosittu". Luokkakokouksessa sitten kävi ilmi, että samasta pojasta oli tullut ihan hirveä luuseri kun taas itsellä meni paljon paremmin.